Alkusointu eli allitteraatio on suomen kieleen hyvin istuva tehokeino. Kansanrunoutemme on täynnä alkusointua. Väinämöiselläkin tekee mieleni minun, raukoilla rajoilla ja poloisilla Pohjan mailla.
Aina ei kuitenkaan pääsanaan löydy sopivaa alkusointuista esisanaa. Aristoteleen kantapään sitaattivinkkijaostokin on usein joulukortteja laatiessaan joutunut nk. pähkäilemään sopivaa toivotusta. Joviaalia joulua! Jormakkaa joulua! Joutuisaa joulua! Kuten huomaamme, alkusoinnun käyttö vaatii taitoa mielikuvitusta.
Mielikuvitusta on löytynyt myös Tampereella, Tampere-talon sanomien toimituksessa, kun vuoden toisen numeron kansijuttu kuuluttaa seuraavaa:
Suunta sypäkkään syksyyn
Oikein sydän sykähtää, kun sana sypäkkä syöksyy otsalohkoon. Ingressi määrittelee mystistä sanaa työntäyteiseksi, mutta iloisen kirjavaksi. Pienellä vaivalla sanalle löytää myös parisuhteen kannalta positiivisia merkityksiä, kenties jotain seksikkyyden ja sydämellisyyden väliltä. Jopa sanat vihmerä ja nohvakka tuntuvat olevan lähellä sypäkän merkitystä.
Viettäkäämme siis loistava lokakuu ja ottakaamme uusi sana sypäkkä syksymme sympaattista sykettä systemaattisen sytyttävästi syventämään!
