Vertaukset ja sanonnat ovat hyvä tapa ilmaista asioita suoraan. Miksi esimerkiksi selvittää alusta alkaen sitä, että uusien asioiden oppimiseksi kyseisiä asioita kannattaa käydä läpi useamminkin kuin kerran, kun voi sanoa nasevasti: kertaus on opintojen äiti. Joskus sanonta kuitenkin onnistuu vain sekoittamaan kuulijoiden pienet päät. Näin kävi ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle metsänhoitoseminaarissa, josta Maaseudun Tulevaisuus siteerasi ministeriä tammikuun lopulla näin:
Tähän asti metsänuudistamista on ohjattu sakoilla ja sanktioilla. Itse haluan siirtyä ohjaamaan toimintaa kannusteilla, siis kepeillä ja porkkanoilla.
Kuulijailmiantajamme Nimetön kommentoi vahingoniloisesti, että ”Keppihän on tunnetusti hyvä kannustin!”. Ja näinhän se on, keppi sinänsä edustaa uhkaamista ja kaikki tunnetut psykologiset tutkimukset todistavat, että uhkailemalla ei kovin hyviin tuloksiin pääse muiden toiminnan ohjaamisessa. Mutta nyt onkin puhe kepistä ja porkkanasta, ja näiden käytöstä sanalaskussa ollaan tasan kahta mieltä. Toiset kannattavat Winston Churchilliä, joka vuonna 1943 käytti sanontaa näin: ”jatkamme operaatiota Italian aasin kanssa sekä etu- että takapäässä, niin porkkanan kuin kepinkin avulla”. Toinen puoli taas näkee kepin vain telineenä, jossa porkkana roikkuu ja houkuttaa aasin etenemään. Keppi siis takaa sen, että aasi ei koskaan saa porkkanaa; se on siis katteeton lupaus.
Vaikka ensimmäinen vastakohta-asettelu tuntuu järkevimmältä tulkintatavalta, niin joka tapauksessa ministerin ilmaus herättää kummallakin selityksellä lähinnä lisää kysymysmerkkejä, joten alueellinen fraasirikostarkastajamme määrää sanktioksi ministerin luovuttamaan hämärän fraasin valtiolle!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Opettajan Kirous
Saako opettaja kirota ja kuinka paljon.