Sanavalintoja on kahta lajia: hyviä ja huonoja. Toisten mielestä on vielä kolmaskin luokka: mitäänsanomattomat sanavalinnat, mutta itse asiassa ne ovat hyviä, jos ne täyttävät tehtävänsä – eivätkä ole huonoja.
Tärkein huonojen sanavalintojen syy nykyään tuntuu nykyään olevan pyrkimys nokkeluuteen. Ikään kuin tiedonvälitys ei riittäisi toimittajalle työn sisällöksi, vaan sen lisäksi pitää koettaa osoittaa kykyä laskea leikkiä vaikka vakavalla asialla. Kuten nyt viime vuonna joulupäivänä Ylen uutisten nettisivulla, jotka kertoivat näin:
Yhdysvalloissa riehuvat talvimyrskyt ovat vaatineet ainakin 19 ihmisen hengen. Monien joulusuunnitelmat menivät pipariksi, kun satoja lentoja peruttiin aattona.
Jouluna tietysti syödään pipareita ja pipareiksi meneminen on yleinen ilmaus tärveltymiselle. Mutta moinen leikinlasku samassa uutisessa 19 vainajan kanssa on sen luokan teko, että Aristoteleen kantapään fraasirikollisuuden hienovaraisuusyksikkö Ryhmä Mörssäri tekee toimitukseen tehoiskun opettaakseen toimittajille hieman tapoja.
"Kieliopin nimessä älkää liikkuko! Nostakaa kätenne hitaasti pois näppäimistöltä ja ottakaa järki käteenne!"
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Järki kädessä
Minkäs teet, jos järki on kädessä. Siinä erehtyy pipriksi menon lisäksi luulemaan, että talvimyrsky vaatii ihmisuhreja. Ei myrsky mitään vaadi, mutta henki siinä saattaa mennä jos sattuu myrskyn kulkureitille.