Yksi suomalaisten juhlapäivien merkillisyyksistä on se, miksi sanassa äitienpäivä äiti on monikossa mutta isä sanassa isänpäivä yksikössä. Onko isä yksilöllisempi ja tärkeämpi kuin äiti?
Kielentutkija Matti Vilppula pohtii asiaa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen internetsivuilla. Tietenkään omituisuudelle ei ole mitään konkreettista selitystä, mutta pari käytäntöä tukevaa näkökohtaa Vilppula tarjoaa.
Ensinnäkin äitienpäivää alettiin viettää Suomessa vuodesta 1919 lähtien, kun taas isänpäivä tuli meille vasta vuonna 1970. Ehkä monikko tuntui vuosisadan alussa paremmalta kuin vuosisadan lopulla.
Parhaiten Vilppulan selvitys osuu asian mahdolliseen ytimeen kysyessään, millä muulla tavoin päivien nimet voisi olla. Äidinpäivässä on suomalaisille ongelmallinen d-kirjain, joka varmaan muuttuisi puhekielessä t:ksi tai r:ksi. Isienpäivä taas viittaisi sanaan isi, joka tuo mieleen pikkulasten isukit. Muoto isäinpäivä taas on auttamattoman vanhahtava.
Yksikön ja monikon valinnassa on siis ilmeisesti sittenkin takana kielellinen peruste, vaikka lopputulos paneekin miettimään sukupuolten arvostusta. Joten ulos siitä poimimaan äideille kimppu leskenlehtiä äitienpäivän kunniaksi!
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Äitienpäivä ja
Äitienpäivä ja isänpäivä, miksi monikko ja yksikkö? Äitejä halutaan kaikkia kunnioittaa, isää halutaan palvoa. Äidit synnyttävät elämää, isä suojelee. Kenties pohjalla on raamatullista sanomaa...Kun palvotaan, johonkin uskotaan - silloin yksikkömuoto on uskottavampi:)
Teoreettisesti yksi ja sama isä voi olla hyvin monen eri äidin lapsen isä, joten tuokin näkökulma on mielenkiintoinen. Äitiyttä ei voi laskennallisesti saavuttaa kuin 10 - 15 eri miehen kanssa.
Markonki