Kalat, nuo vesielementin iloiset vipeltäjät, ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Tärkein kiehtovuuden taso on koskenut kalojen pyydystämistä ravinnoksi. Sitä ihminen on tehnyt jo kymmenien tuhansien vuosien ajan ja onpa vanhasta Suomesta, Antreasta, löytynyt maailman vanhin, 10 tuhatta vuotta vanha kalaverkko.
Jokaisella kalastusmenetelmällä on oma kannattajakuntansa. Verkolla ja katiskalla saaliit ovat suuremmat, virvelöinti on helppo ja toiminnallinen tapa yrittää saada saalista, perhokalastuksessa heittäminen kosken rannalla taas yhdistyy perhojen sitomiseen ja koko harrastuksen esteettiseen kauneuteen.
Onkiminen on se yksinkertaisin tapa kalastaa. Siitä yleensä aletaan harrastus, ja se kuuluu jokamiehen oikeuksien piiriin. Onkimista usein hiukan väheksytään, mutta toisaalta onkimisessa, punaisen kohon hypnoottisessa tuijotuksessa kalastaminen kohoaa aivan omille filosofisille tasoilleen.
Tämän oli oivaltanut jo 1600-luvulla elänyt Izaak Walton, joka kirjassaan Oivallinen onkimies analysoi ongen olemusta näin:
Onkemme on kuin raha, joka tuottaa korkoa meidän huvitellessamme.
No huhhuh. Tätäpä ajayusjärkälettä kelpaa pohtia poukamassa ongella ennen kuin ahven nappaa, kun vielä on aikaa pohtia kaiken maailman asioita.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
