Valtiot haluavat erottua toisista valtioista selkeiden rajaviivojen ja aitojen avulla. Maa-alueella se on helppoa, mutta vesialueilla maiden väliset rajat eivät olekaan enää niin selviä. Viimeisin kuumia tunteita herättänyt rajaviivakiista käytiin Iranin ja Britannian välillä, kun väännettiin kättä siitä, olivatko pidätetyt brittisotilaat Irakin vai Iranin aluevesillä. Helsingin Sanomat otsikoi uutisen aiheesta näin:
Iranin ja Irakin välinen meriraja on kuin veteen piirretty viiva.
Kirjoittaja ei malttanut olla käyttämättä herkullista sanontaa, kun kerran oli mahdollisuus. Mutta samalla hän osui tahtoen tai tietämättään sanonnallaan niin sanottuun häränsilmään. Me kaikkihan muistamme, että veteen piirretty viiva on peräisin ystävämme John F. Kennedyn suusta, kun mies puhui sisä- ja ulkopolitiikan välisestä erosta. Sanakuvan kotoisia lainaajia ovat Urho Kekkonen ja Max Jacobson.
Johonkin Iranin sisä- ja ulkopolitiikan väliin taisi osua tuo brittisotilaiden pidätyshässäkkäkin, mutta silti Aristoteleen kantapää toivoo, että ihmiset voisivat seilata aluevesirajojen yli sovussa, olivat merirajat sitten miten vedenpitäviä tai kiveen hakattuja tahansa.
