Courier New
-
Aleksi Salmenperä ohjaajaklubilla
Aleksi Salmenperän Paha perhe on paras kotimainen fiktio vähään aikaan. Menkää kiireesti katsomaan, jos pyörii vielä jossain. Leffa on hauska, laadukas, hyvin näytelty ja vinolla tavalla viisas tarina isän epätoivoisesta pyrkimyksestä hallita aikuistuvaa poikaansa.
-
Thomas Vinterbergin opetukset
Olin kuuntelemassa elokuvasäätiöllä Thomas Vinterbergia, joka oli AVEK:in kutsumana puhumassa työstään. Vinterberg on ollut hukassa. Kun hänen Morgens Rukovin kanssa kirjoittamansa dogma-elokuva Festen (1998) voitti Cannesissa, kaikki halusivat hänet. Siitä asti tekeminen onkin ollut takkuista.
-
Seksikkäät ideat
”Seksikäs” on ehkä suomen kielen epämuodikkain sana tällä hetkellä. Se on ruma ja sihisevä sana. Siitä tulee huvittavalla tavalla mieleen 90-luku. ”Seksikäs” on oikeastaan jo niin huvittava sana, että se pitäisi lanseerata takaisin käyttöön. Siispä toivon lisää seksikkäitä alkuperäisideoita suomalaisilta elokuvilta ja televisiosarjoilta.
-
Antagonisti on kuollut
Keskeisen kuoliniskun antoi Thomas Harrisin kirjaan perustuva menestystrilleri Uhrilampaat vuonna 1991. Siinä eräänlaiseksi sankariksi nostetaan sarjamurhaaja Hannibal Lecter, jonka apua poliisi tarvitsee voidakseen ratkaista kaupunkia kuohuttavan kidnappausdraaman. Perinteisen hyvän ja pahan, protagonistin ja antagonistin välisen taistelun sijasta elokuvan keskiöön nousee moraalin kompleksisuus. Toki asiaa oli käsitelty aiemminkin elokuvissa, mutta Uhrilampaat toi tämän modernin ajatuksen maailman epämustavalkoisuudesta suurelle yleisölle sellaisella tenholla, ettei trilleri ole ollut sen jälkeen enää entisensä. Ja hyvä niin.
-
Itsetarkoituksellinen omaperäisyys
Olen esittänyt näissä kirjoituksissa aika kärkeviä ajatuksia siitä mistä lähtökohdista elokuvia tai televisiosarjoja tulisi kirjoittaa. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi monia aivan toisista lähtökohdista tehtyjä leffoja ja sarjoja. Esimerkiksi päivittäisdraamassa vaikuttavat aivan eri lainalaisuudet ja arvostan suuresti ihmisiä, jotka kykenevät pyörittämään sellaista konetta. Jos jotain olen lyhyen urani aikana oppinut, niin sen, että loistavaan lopputulokseen voi päästä hyvin monella eri tavalla.
-
Suomalainen unelma suomalaisessa käsikirjoittamisessa
Taideteollisessa korkeakoulussa järjestettiin viime syksynä käsikirjoittamisen tutkimuksen seminaari Rethinking Screenwriting. Itselleni yksi seminaarin mielenkiintoisimmista puhujista oli amerikkalainen käsikirjoittaja Thomas Pope, joka on tutkinut amerikkalaista unelmaa amerikkalaisessa käsikirjoittamisessa. Unelmalla Pope tarkoittaa mytologiaa, kaiken perustana olevaa premissiä, jolle kulttuuri on rakentunut. Hän oli tehnyt kiinnostavan analyysin tämän unelman ilmenemisestä amerikkalaisissa elokuvissa ja sen muuttumisesta vuosikymmenien aikana.
-
Creative Screenwriter lehden podcastit
Viime viikkojen työmatkojen pelastus ovat olleet Creative Screenwriting lehden toimittajan Jeff Goldsmithin podcastit, joissa hän haastattelee käsikirjoittajia James Cameronista Michael Hanekeniin. Haastatteluja on jaossa tuntitolkulla ja aivan ilmaiseksi.
-
Aktiivinen päähenkilö vai kohtalon orja?
Minun on ollut vaikea hahmottaa, etteivät aktiivinen päähenkilö ja kohtalon orja ole vastapareja. Draamahahmon kannattaa olla aktiivinen, kuten kaikissa käsikirjoitusoppaissa tolkutetaan. Hänellä on oltava päämäärä, jonka toteumista katsoja voi jännittää ja jonka tavoittelemiseen katsoja voi kiinnittyä. Hänen ei kuitenkaan tarvitse päästä päämääräänsä oman toimintansa ansiosta. Hänen ei myöskään tarvitse olla pääsemättä siihen luonteensa heikkouden tähden. Se, missä määrin henkilöhahmo pystyy lopulta vaikuttamaan kohtaloonsa, on osa tarinan väittämää.
-
Konseptoinnin harha
Suomalainen elokuva oli hukannut katsojansa 80-luvulla. Asiaa lähdettiin korjaamaan muuttamalla elokuvatukea jälkitukipainotteiseksi. Tuottajaa alettiin palkita elokuvan saamista katsojista. Elokuvien tekeminen muuttui ohjaaja eli auteur-vetoisesta mallista tuottajavetoiseksi. Tämä oli sikäli kotimaisen elokuvan pelastus, että katsojat palasivat teattereihin.
-
Väittämä edellä
DocPointin tämän vuoden avajaisseminaarissa keskusteltiin suomalaisen elokuvan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Raflaavan koollekutsun ja Facebook-mainostuksen ansiosta Ateneum-sali tuli tupaten täyteen. Yleisö osallistui innokkaasti keskusteluun ja värikkäitä näkökulmia riitti laidasta laitaan. Aika nopeasti keskustelu kääntyi jälleen kerran rahaan ja tuotantokoneiston rakenteeseen. Kaikki toivoivat luonnollisesti lisää tekemisen mahdollisuuksia itselleen.
test
Uusimmat blogimerkinnät
Pertti
Sanotaan että ennen Whistleriä Lontoossa ei ollut sumua.
Uusimmat kommentit