Lähtöön on enää muutama viikko aikaa. Auto on myyty, asuntomme vuokrasopimus tehty, kesäyliopiston japanin alkeiskurssi käyty. Mitä vielä? Edessä ainakin läksiäisjuhlat ystäville, laivarahdin pakkaus, kodin tuttujen tavaroiden ja taulujen paketoiminen, sukulaisten hyvästely– ja jäätyminen suurten, mitä olennaisimpien kysymysten edessä: Mitä kirjoja pakkaan mukaan? Mitä leluja valitsemme pojallemme? Saakohan sieltä puurohiutaleita? Kannattaako nyt täältä sinne asti raahata talvivaatteita? Saankohan ystäviä? Saakohan lapsemme heti oksennustaudin? Onkohan siellä hämähäkkejä?

Maastamuutto meidän tapauksessamme kuulostaa sanana liioitellulta ja hieman ylidramaattiselta – vuosi sinne tai tänne, pääasia että olemme siellä koko perhe yhdessä ja että Skype Facebook toimivat. Tosin maastahan me kuitenkin muutamme. Maahan, jonka sanotaan olevan mysteeri kaikille, jotka eivät siellä ole syntyneet ja vielä suurempi mysteeri niille, jotka sitä yrittävät ymmärtää. Kannustavaa.

Meihin on pistelty rokotuksia pitkin kevättä.  Japaniin matkaaville suositellaan riskinarvion perusteella otettavaksi B-hepatiittirokote sekä pidemmäksi ajaksi matkustaville myös Japanin aivokuumerokote. Yhteensä näitä varten piti ottaa kuusi eri piikkiä. Nice. Loppuvaiheessa poikamme ei ollut kovin innoissaan kaartaessamme rattailla neuvolan pihaan.

Lisäksi olemme saaneet Japanin viranomaisilta maahanmuuttoluvan. Olemme saaneet uuden osoitteen. Meillä on lentoliput kädessämme. Edessä on siis 10 tuntia riemukasta aikaa 2-vuotiaan kanssa. Montakohan palapeliä käsimatkatavaroihin saa mahtumaan, voiko luukkukirjoja olla liikaa?

Olo on jokseenkin epätodellinen. Minulta kysytään, jännittääkö lähtö. En oikeastaan ole ehtinyt ajatella koko jännityspuolta – on niin paljon käytännön asioita hoidettavana; sähkösopimuksen katkaisua, netti-, ja puhelinliittymien irtisanomista, vakuutusasioita.

Eniten odotan sitä, että saamme nähdä maailmaa, temppeleitä ja kirsikkapuita, retkeillä ympärillä puhuttavaa kieltä ymmärtämättä ja oppia jotain uutta, joka päivä. Aivan sama missä maassa olemme, sama aurinko siellä paistaa. Ja Japanissa ehkä jopa kauniimmin.