Miten hoitaa parisuhdetta?

04.11.2010Tiina Lundberg

Halaa, huomioi, helli, ota yhteistä aikaa, tee rakkauden tekoja ja niin edelleen. Meillä on valtavasti tietoa parisuhteen hoitamisesta. Miksi meillä sitten on niin paljon ristiriitoja ja paljon eroja?

Minua ärsyttää joskus suunnattomasti lehtien palstoilta luettavat parisuhdeasiantuntijoiden vinkit yhteisen ajan ottamisesta. Pitäkää parisuhdevartti, kerran kuussa lapsille hoitajat ja sitten laatuaikaa viettämään. Johan tästäkin saa stressin aikaiseksi. Minulla on ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin. Työ vaatii, lapset vaativat vielä isommin, ystävät vaativat, omat vanhemmat vaativat. Jatkuva vaatimus parisuhteen hoidosta aiheuttaa tunteen, että meillä ei voi olla kaikki hyvin, koska en ole hoitanut parisuhdetta.

Parisuhteen hoitamisesta on luotu välttämättömyys, jotta suhde pysyisi kasassa. Mutta voisiko se pysyä myös siksi, että meillä on yhteisiä projekteja? Yhteinen koti, yhteinen perhe, yhteinen liitto?

Naisia syyllistetään mielestäni aivan liikaa miehen unohtamisesta esimerkiksi silloin, kun perheessä on vauva. Monet tuoreet äidit kantavat valtavasti huolta siitä, että eivät imetyksen ja kakkavaippojen vaihdon keskellä pysty huomioimaan miestään kuten ennen. Ehkä se kuitenkin toimii myös toiseen suuntaan - eivät kaikki isätkään välttämättä syty villeihin seksileikkeihin, kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vauva tuhisee vieressä. Eivät miehetkään jaksa innostua, jos yöunet ovat vähäisiä, räkänokat valvottavat ja omakin kurkkukin tuntuu käheältä. Aika aikaansa kutakin.

Meille on luotu mallia avoimena soljuvasta kommunikaatiosta ja seksistä, jota on vähintään kerran viikossa. Onneksi on ystäviä jotka kertovat toista. Kommunikaatio ei toimi ja seksiä on kerran puolessa vuodessa. Silti yhdessä pysytään. Onneksi me vielä ymmärrämme, että elämässä on vaiheita. Ja sitä kuuluisaa yhteistä aikaa voi olla myös vauvanhoito. Yhteistä aikaa voi olla sunnuntaiaamuinen vierailu leikkipuistossa yhdessä lasten kanssa. Parisuhteen hoitoa on lämmin katse pakastealtaan yli tai taputus takapuolelle kun toinen tekee hiekkakakkuja.

Totta kai joskus on hyvä olla myös ilman lapsia, ihan kahdestaan ja palata siihen hetkeen, kun tavattiin. Muistatko sinä sen ensimmäisen kohtaamisen?

Minä en osaa hoitaa parisuhdetta. Minä vain elän elämääni kumppanini kanssa, yritän kohdella häntä kohteliaasti enkä kaada elämäntuskaani hänen niskaansa. Minä rakastan häntä. Yritän ymmärtää hänen erilaista tapaansa katsella maailmaa… ja hyvin erilaista tapaa hoitaa kotihommia. Riittäisikö se?

kommentit

Herätkää lehti helmikuu 2010.

Herätkää lehdessä oli mielenkiintoisia pohdintoja, onko avioero ratkaisu?
Otin lehden erään marketin aulasta, johonka jou oli sen heittänyt.
Koittakaa löytää lehti jostain, sopii myös suomen avioeromääriin.

Lainaus
Ei enää pelkkä marginaali-ilmiö?
Joissakin maissa avioeroluvut ovat nousseet pilviin. Esimerkiksi yhdysvalloissa eroaminen oli pitkän aikaa harvinaista, mutta vuoden 1960 jälkeen tilanne muuttui- määrä on noussut häkellyttävän nopeasti. Se kaksinkertaistui noin kymmenessä vuodessa ja jatkoi nousua 80-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se vakiintui kehittyneiden länsimaiden korkeimmalle tasolla. Tämän jyrkän jatkuvan nousun johdosta avioero ei ole enää pelkkä marginaali-ilmiö, vaan siitä on 30-vuodessa tullut amerikkalaisen elämänmuodon valtavirtaus.

Artikkelissa käsitellään mm. aiheita.
Jatkuva riitely.
Katkerat sanat.
Uskottomuus.
Kauna.
Vanhemmuus.
Vaikutus eroavan lapsen tunne-elämään.
Avioero voi vaikuttaa tuhoavasti lasten elämään.
****

Suomessa astui voimaan uusi aviolittolaki, jonka jälkeen Suomessa avioerot lähtivät tasiaiseen kasvuun.
Avierojen määrä on ollut vuositasolla noin 14.000, jotka koskettavat 28.000 aikuiasta ja n 30.000 lasta vuosittain.
Luvuissa ei ole mukana avoero-m eikä uusperheiden lapset, koska niitä ei tilastoida.
Mikäli otamme kertoimeksi 20 vuotta taidamme lähestyä miljoonan rajapyykkiä.
Huostaanotettujen, pakkohuostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujan lasten määrä on n. runsaat 20.000. Määrä kasvaa noin 5 prosentin vuosivauhtia.

Perheiden köyhyys, lasten syrjäytyminen kasvaa, joista saa lukea lähes päivittäin tiedotusvälineissä.

Aloin pohtimaan minkälaiset vaikutukset avioeroilla on ollut esimekiksi asuntojen hintojen huimaan kasvuun.
70-luvulla sai kolme huonetta ja keittiön hintaan 70.000 markkaa, nyt hinnat ovat alkaen 60.000 euroa.
Kaksioiden hinnat ovat n 120.000 eurosta ylöspäin, riippuen paikkakunnasta ja sijainnista.
Yksiöiden hinnat alkaen 50.000 euroa.

Aihe kiinnosti ja mietin kun 5 henkinen perhe eroaa tarvitaan sen jälkeen ehkä 5 auntoa.
Eronneille vanhemmille omat asunnot.
Kun lapset kasvavat, aloittavat opinnot, tai saavat työpakan toiselta paikkakunnalta tarvitaan lisäksi kolme asuntoa, eli siis viisihenkinen eroperhe tarvitsee yhteensä viisi auntoa.

Tilanne on tällähetkellä kuitenkin parempi, kuin 70-90 luvuilla, jolloinka asuntolainojen korot olivat 10-20 prosenttia. Tänä päivänä asuntolainan saa noin 3:n prosentin korolla?

Ehkä eroamisen sijasta olisi hyvä pohtia, onko siihen varaa ja mitä lapset ja nuoret joutuvat kärsimään erosta?

Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi vuonna 1997 kirjan nimeltä Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle. "Kiitos luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".

Ehkä kirjasta voisi julkaista uudemman painoksen, jonka nimi voisi olla Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret"?

Quo vadis? Carpe diem!

>Onko avioero ratkaisu? – Pe, 2010-11-05 21:37

Tiina Lundberg, kiitos täysjärkisestä, monen ihmisen ja pariskunnan tuntoja kuvaavasta kirjoituksestasi. Helpottavaa huomata, ettei ole ainut joka ei käsitä tätä jatkuvaa analysointia ja "miltämustanyttuntuu"-tyyliä.

>annuli – La, 2010-11-06 07:31

Entä jos kaikki syyllistäminen ja moralismi oikeasti heitettäisiin roskikseen? Eikö miehellä voisi olla rakastajattaria lastenhoidon aikana? Ja naisella voisi olla rakastaja, kun miehellä joskus työpaineet ahdistavat. Tämä ei ole ironinen ajatus vaan todellakin mahdollisuus. Ehkä kannattaisi ainakin tämä asia jutella läpi ennen kuin aloittaa vakavan parisuhteen.

>Leimakirves – La, 2010-11-06 08:55

Erolapsi koulussa. Opettaja tv/yle.fi

Lainaus.
Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon.
Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille erovoi tulla täysin ylläyyksenä ja varoittamatta.
Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.

Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Vai onko se edes koulun tehtävä?
Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voidaan helpottaa?
Stidiovieraana Bodil Rosengren. Yhden vanhemman perheiden liitosta. Heikki Koiso-Kanttila lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke.
Studio Kotro kevät 2010.

Aiheeseen liittyvässä kekustelusa pohditaan lapsen erokriisiä, näkymättömiä lapsia, sekä Varpu- ja Huoliprojektien aiheuttama hämmenyystä lastensuojelukysymyksissä.

Mikäli linkki ei avaudu, tai toimi.
Googlaa > erolapsi koulussa <. Haulla useita kekusteluita aiheesta.

http://opettajatv.yle.fi/studio_kotro_erolapsi_koulussa

---

Carpe diem!

>Erolapsi koulussa. – La, 2010-11-06 11:10

A A Kolumni
Köyhyys syrjäyttää nuoria
1.11.2010 00:01
Inkeri Pasanen
Kirjoittajan kolumnit
Apua ennen huostaanottoa
Parasta ennen -päivämäärä
Äitiyden hinta valtion kassasta
Verkon villit uutismarkkinat
Kurkistus koulumaailmaan

Perheen köyhyys voi pahimmillaan tiputtaa nuoren kaveripiireistä, harrastuksista ja jopa koulun toiminnoista. Näin kertoo tuore kysely, jonka Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Kotivinkki-lehti toteuttivat nuorten suosimassa yhteisöpalvelussa IRC-Galleriassa.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten harrastukset ovat perheissä vihoviimeisiä säästökohteita. Silti kyselyyn vastanneista hieman yli tuhannesta nuoresta joka kymmenes oli joutunut lopettamaan harrastuksensa perheen rahapulan vuoksi.

Viisi prosenttia nuorista oli joutunut jättäytymään pois koulun järjestämästä toiminnasta. Kyseessä lienevät luokkaretket tai joku päämaksullinen tilaisuus. Tällaiset sinänsä tärkeät yhteisölliset kokemukset pitää pystyä järjestämään niin, että kaikilla on mahdollisuus olla mukana.

Osa nuorista oli jäänyt kaveriporukan ulkopuolelle, kun ei ollut varaa lähteä esimerkiksi kahvilaan tai elokuviin. 15 prosenttia oli kokenut kiusaamista vaatteidensa vuoksi.

Pahimmillaan köyhyys pitää nuoret jopa nälässä. Peräti 55 vastaajaa oli kuvaillut ruuasta säästämisen kuuluvan perheensä arkeen.

"Aina ei ole välttämättä kaikkea normaalia ruokaa, esim. maitoa tai leipää", yksi nuorista kirjoitti kyselyyn.

LAPSIPERHEIDEN köyhyys on lisääntynyt rajusti 1990-luvun laman jälkeen. Kaikista lapsista vain vajaa 5 prosenttia eli pienituloisissa kodeissa vuonna 1995. Nyt määrä on lähes 15 prosenttia.

Poliitikot ovat pitäneet suomalaisesta lapsiköyhyydestä varsin vähän meteliä, vaikka parhaillaan vietetään Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotta. Keski-Suomen kansanedustajista Aila Paloniemi (kesk.) nosti sentään asian esille eilisessä kolumnissaan.

Paloniemi muistutti aiheellisesti, että yhden pysyvästi syrjäytyneen nuoren hinta yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Eikö tässä jo ole riittävästi syytä parantaa köyhien lapsiperheiden asemaa pikaisesti?

PIENTEN LUKIOIDEN, Tikkakosken ja Korpilahden, tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla Jyväskylässä. Ongelman ydin on siinä, että alueiden omistakin nuorista iso osa valitsee mieluummin suuren koulun keskustassa kuin oman kylän pienen opinahjon.

Nuorten tasaisempi jakautuminen toisen asteen eri oppilaitoksiin olisi toivottavaa jo senkin vuoksi, että nyt kova kilpailu tiputtaa satoja nuoria peruskoulun jälkeen kokonaan ilman opiskelupaikkaa.

Tikkakosken lukion ilmailulinja on lajissaan ainutlaatuinen, ja jo siksi soisi sen jatkuvan. Ilmailun rinnalle voisi luontevasti miettiä jotain liikunnallista linjaa, onhan Tikkakosken koulukeskuksen tuntumassa sekä liikunta-, jää- että uimahalli.

Voionmaan urheilulukioon on kova tunku. Entäpä jos Tikkakoskellekin saataisiin urheilupainotteisuutta? Ringette vetää Tikkakosken jäähalliin iltaisin tyttöjä ympäri Jyvässeutua. Voisiko siitä kehitellä vetonaulan myös lukioon?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.

>Keskisuomalainen kolumnit. Köyhyys syrjäyttää nuoria. – La, 2010-11-06 11:24

Huostaanotetut lapset koulussa.
Opettajat näkevät lapsia ja nuoria useita tunteja päivittäin. Ovatko opettajat havaineet lapsen tai nuoren käytöksessä "singaaleja", jotka viestittävät lasten ja nuorten oppimisvaikeuksista, ahdistuksesta, syrjäytymisestä ja mahdollisesti itsetuhoisasta käyttäytymisestä.

Tällä hetkellä netissä keskustellaa nnuostaanotoista runsaasti.

Löytyvät hakusanoilla > lastensuojelu bisnes < , > huostaaotto bisnes < , > lastenkoti bisnes < , > liftariäidin blogi < , > kaisa ruokamo blogi < , > päivi lipponen blogi <.

Varatuomari Leeni ikosen sivustoilla käsitellään huostaanottoihin liittyviä epäkohtia.

Huostaanotto on peruskoulunkin ongelma 5.12.2009

2000 -luvun tyypillisin lastensuojelun asiakas on koulunkäyntiongelmista kärsivä lapsi tai nuori, jonka koulunkäynnin vaikeudet ratkotaan ottamalla lapsi pois perheestään, rikkomalla hänen läheissuhteensa ja sijoittamalla hänet lastenkotiin.

Lasta ja vanhempia kierrätetään luukulta luukulle, perheneuvoloissa, psykiatreilla, perhe pakotetaan perhetyöhön, terapiaan ja jatkuviin neuvotteluihin ja usein lapsen kouluongelmat vain kasvavat. Ns. ammattilaisilla on usein vahva uskomus siihen, että ongelma on lapsessa ja tämän perheessä, ei oppimisympäristössä.

Vaikka perusopetuslaki velvoittaa opettajia tukemaan lasta kasvussa ihmisyyteen, vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen, lapsi nähdään usein vikayksilönä. Mielenkiintoinen olisi tutkimus siitä, kuinka monen huostaanotetun lapsen taustalta löytyy epäpätevä opettaja, koulukiusaaminen, liian suuri opetusryhmä tai oppimisympäristön asennevammaisuus.

Vuoden 1935 steriloimisasetus edellytti kansakoulutarkastajaa ilmoittamaan jokainen tylsämielinen tai vähämielinen lapsi terveydenhoitolautakunnalle mahdollista suvunjatkamiskyvyn poistamista varten. Helsingin apukoululaisista oli vuoteen 1947 mennessä steriloitu 21 ja vielä 1950 -luvulla tehdyissä tutkimuksissa puolletaan runsaamman steriloinnin käyttöä.

Vuonna 1911 perustettiin Turkuun siirtola pahantapaisille pojille ja se sijoitettiin kauas saaristoon Nauvoon. Siellä pojat saivat käydä koulua ja olla käsityöläisopissa. Poikkeaviksi luokiteltujen paikan katsottiin olevan laitoksessa, joiden katsottiin edustavan asiantuntemusta.

Maamme lastensuojelu on palannut 50 vuotta taaksepäin panostaessaan voimallisesti lasten huostaanottoihin ja lasten eristämiseen muusta yhteiskunnasta ja perheestään usein syrjäseudulla oleviin laitoksiin. Keskustelun kohteeksi tulisi nousta erityisesti päivähoidon ja perusopetuksen laatu, eikä se, onko lapsen paikka lastenkodissa vaiko sijaisperheessä (HS 5.12.). Lapsen paikka on kotona vanhempiensa ja läheistensä luona.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti vast ikään 20 vuotta. Sopimus velvoittaa Suomen valtiota tukemaan lasta ja lapsen vanhempia heidän kasvatustyössään. Huomattava panostus sijaishuoltoon, eivät vastaa sopimuksen velvoitteita. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin raporteissaan kiinnittänyt huomiota maamme nykytilaan.

1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki, jota kansan suussa ilmiantolaiksi kutsutaan, alensi lastensuojeluilmoituksen teon kynnystä. Lastensuojelun työntekijöiden aika menee ilmoitusten sumaa peratessa ja huostaanottohakemuksia kirjoittaessa, vaikka heidän tulisi sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti tarjota hyvää palvelua ja tukea lapsiperheille ja toimia yli hallinnonalojen nuoren kasvun tukemiseksi. Opettajat ovat havainneet, että lastensuojeluilmoituksella voidaan vikayksilö helposti poistaa luokasta lastenkotiin.

Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti.

Lasten kierrättämisestä sijaishuollossa on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Lapsista maksetaan jopa yli 800 euroa /vrk ilman mitään takeita hoidon laadusta. Yli 16 000 sijoitetun lapsen kasvu aikuisuuteen voi tuoda mukanaan yllättäviä ongelmia, kun eristetyt, lastenkodissa huonosti kohdellut ja vaille jälkihuoltoa jäävät nuoret vapautuvat vankiloistaan.

Tarvitaan pikaista asennemuutosta, vanhemmuuden kunnioittamista ja ennen kaikkea Suomea sitovien ihmissoikeussopimusten noudattamista. Jokaisella lapselle on oikeus omiin vanhempiinsa ja sukuunsa ja näillä oikeus saada laadukasta peruspalvelua ja tukea kasvatustyöhön.

Leeni Ikonen

varatuomari

>Huostaanottut lapset koulussa. Varatuomari Leeni Ikonen. – La, 2010-11-06 11:34

Keskisuomalainen Mielipidekirjoitus 20.9.2010. Huostaanotto on aina tappio.

Kommentti. Jostain syystä lapset ovat muuttuneet näkymättömiksi. Minkälaisia tulevia aikuisia, isejä, äitejä, mummuja vaareja huostaanotetuista lapsista ja nuorista tulee?

Onko yhteisunnallamme varaa tuottaa "kotivammaisia lapsia ja nuoria?

Linkki mielipidekirjoitukseen.

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/huostaanotto-on-aina-...

---

>Huostaanotto on aina tappio. – La, 2010-11-06 11:52

Keskisuomalainen 6.11.2010.

Muutamassa vuosikymmenessä yhteiskuntamme on karulla tavalla raa'istunut ja elämän kunnioitus on merkittävästi alentunut. Syntymättömän lapsen saa tappaa ja syntyneen elämän saa tuhota muutoin, kunhan se tapahtuu laillisesti.

Biologinen vanhemmuus muodostaa vahvan siteen, joka lähinnä äidin ja lapsen välillä kestää enimmillään jopa 80 vuotta! Muut kuin perheinstituutiot eivät taida yltää tähän.

Yhteiskunnallinen ajattelu on pahoin kaksinaamaistunut. Ydinperheen koossa pitäminen nähdään usein taloudellisesti kannattamattomana ja siksi perhettä ei enää auteta ns. pehmein keinoin, vaikka lakikin sitä vielä edellyttää. Liian varhaisessa vaiheessa otetaan esille lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle, vaikka siitä koituvat kustannukset ovat häkellyttävän suuria. Milloin veronmaksajat tämän tajuavat?

On vaikeaa kuvitella jotain toista liiketoiminnan alaa, joka niin vähäisin panostuksin olisi yhtä tuottoisaa. Onko niin, että kasvava lastensuojeluteollisuus tarvitsee yhä enemmän raaka-ainetta?

Huostaan otettujen lasten tilanne muistuttaa karjatilaa, jossa karjalle annetaan ulkoinen suoja, ravinto ja jossain määrin liikuntaa. Mikään lainsäädäntö ei pakota lastensuojelubisneksen harjoittajaa rakastamaan lasta senkään vertaa kuin karjakko rakastaa lehmää.

PAAVO LIEVONEN Jyväskylä

>Bisnesvanhemmuus. – Ma, 2010-11-08 19:43

Kun ajattelee nykyistä lastensuojelua, mieleen tulee jana, jonka keskellä on piste, joka kuvaa nykyaikaa. Janan vasen puoli kuvaa menneisyyttä ja oikea puoli tulevaisuutta.

Lastensuojelu askartelee lähinnä janan vasemman puolen kanssa, mutta se ei ole kovinkaan kiinnostunut nykyhetkestä eikä tulevaisuudesta, ellei se itse siitä jotenkin hyödy. Menneisyys tarjoaa ikäänkuin rikosrekisterin ja oletus on, ettei ihminen muutu. Minusta tällainen ajatus on virheellinen ja tuhoisa. Sitäpaitsi se on mielestäni lainkin vastainen, koska laki edellyttää perheen tukemista. Onpa vielä niinkin, että monissa kunnissa ei piitata laista vähääkään eikä tarjota ns. kotipalvelua, vaikka laki sitä edellyttää. Sehän saattaisi jopa pelastaa perheen ja auttaa sitä pääsemään jaloilleen. Kuinka sitten kävisi lastensuojelubisneksen?

Kuka tutkisi lastensuojelufirmojen johdossa olevien kuntien edustajien jääviyttä ja kytköksiä? Taitaa olla hyvinkin kätevää ohjata kunnasta raaka-ainetta lastensuojelufirmalle, jossa kunnan johtajat lihottavat pussiaan.

>Isoisä – Ma, 2010-11-15 23:21

Olin jotainsyystä tallentanut Herätkää lehden nro3 8.2.2000.

Viittasin aikaisemmin Herätkää lehden numeroon 3.2010.

Minkälaista kehitystä on tapahtunut kymmenessä vuodessa?

Vuoden 2000 lehden aiheina:
Isättömät perheet. Aikamme ominaispiirre.
Miksi isät kaikkoavat?
Kasvuvuodet ilman isää- millaisia riskejä siihen liittyy?
-Kasvuvuodet ilman isä altistaa lapset vakavaille riskeille.
-Seksuaalisen hyväksikäytön määrä kasvaa.
-Varhaisen sukupuolen aktiivisuuden riski kasvaa.
-Laiminlyönti. Yksinhuoltajat ovat taloudellisessa puristuksessa.
-Köyhyys. Avioiliiton ulkopuolella johtaa prostituutioon.
-Tunne-elämän vauriot.

Helsingin Sanomat. Oma-elämä palstalla 8.11.2010.
Kun isää ei ole miten sitä voisi kaivata?

Helsingin Snomat 4.7.2009.
Suomessa on kasvamassa isättömien poikie sukupolvi. Kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi pojat tarvitsisivat äidin lisäksi myös miehen mallia.
Tilastoissa isättömillä pojilla ei men hyvin: he tekevät enemmän rikoksia ja kuolevat nuorempina, kuin muut miehet.

Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa 100.00 ja heillä on 150.000 alaikkäistä lasta. Jos noin puolet syntyneistä lapsista on poikia, kasvamassa on koko joukko isättömiä miehnalkuja.
****

Pohdin, minnekä unohtui toinen puoli, eli 75.000 isätöntä tyttöä?

Jyväskylän kaupunkilehti 30.10.2010.
Väliinputoajien sukupolvi putosi tyhjän päälle.
Nordean tutkimuksen mukaan nuorista aikuisista aiempaa useampia on kokonaan työ-, tai opiskeluelämän ulkopuolella.
****

Millainen tulevaisuus näitä nuoria odottaa?
Tuttavaperheesä nuori mies teki pätkätöitä, joita sai tehdä niinkauan kun yritykselle maksettiin "työllistämistukea", jonka jälkeen työt loppuivat, kun yukea ei enään maksettu.

Kolmien vuotta sitten hän tajusi, mikä häntä odottaa eläkeiässä. Elkekertymän mukaan hän olisi saanut eläkettä 100 euroa kuukaudessa.
Hän hakeutui ammattiin,johonka hän ei työkkärin mukaan voinut mennä, koska hänellä oli lievä astama.

Hän hekeutui kiellosta huolinatta koulutukseen, joka kesti 6 kk. Koulun jälkeen hänellä on ollut vkituinen työpaikka, jossa ansaitseen hyvin.
Hän otti asuntlainan jonka jälkeen hänen tuleva elämänsä näyttää paljon paremmalta. On oma aunto, jossa on edullinen yhtiövastike. Eläkettä kertyy vielä n 30 vuotta.

Summa summarum! Elämää olisi tarkasteltava pidemmällä aikajänteellä ja varmistaa, ettei tarvitse murehtia kun siirtyy eläkkeelle.
Rappukäytävät, leipäjonot ja kolhoosit eivät ole ihmisarvolle sopivaa.

Asiasanat: Työpaikka. Oma asunto. Riittävä eläke. Terveydestä huolehtiminen.

Quo vadis? Carpe diem!

>Isättömät perheet. Miten katkaista kierre. – Ma, 2010-11-08 20:38

Psykiatri Martti Paloheimo ( 1915-2002) oli 60- luvulla ensimmäinen TV psykologi. Hänen ohjemia seurattiin joka viikko tiiviisti.

Martti Paloheimo syntyi Tsaarinvallan aikana. Hänellä oli kosketuspintaa sisällis-, talvi-, sekä jatkosotaan, sekä 90- luvun lamaan, sekä näkemystä näiden kaikkien tapahtumien vaikutusta ihmisten ja perheiden elämään.
Nyt on 2000 luvun lama.

Paloheimolta ilmestyi vuonna 1992 suppemapi painos kirjasta Suomalaisen lapsuuden haavat.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle luettuaan kirjan.
"Kiitokset kirjastasi. Luin ja itkin, Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".

Kirjasta ilmestyi laajempi painos vuonna 1999 nimeltä Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Paloheimon kirja perustui hänen psykiatriselle vastaanotolle hakeutuneiden keski-ikäisten aikuista traumaattisiin lapsuuden kokemuksiin.

Ennen kotivammaisuus käsitteen syntyä, hän oli luonut käsitteen "äitivammaiset tyttäret", koska hänen vastaanotollaan oli aina odottamassa vuo enemmän naisia, kuin miehiä.

Lainaus Kotivammaisuuden synty kirja-arvostelusta.
Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin.
Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä.
Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävää välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivalta. Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.
***
Ehkä meidän itsekunkin olisi pysähdyttävä pohtimaan ja miettimään minkälaista jälkeä ( jätettä) saamme aikaiseksi omalla toiminnallamme.

Psykiatri Martti Paloheimo Ihmisensuojelu. Kirja julkaistu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisen elinympäristön saastumisesta ja luonnonsuojelusta on ollut viimeaikoina voimakkaasti esillä.

Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäisesltä taholta. Hän tarkastelee ihmis-suojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti. Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin käytännössä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmisensuojelun kokonaisohjelmaa.

Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessä olevan tuhon estämiseksi. Se on debatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.

Ihmissuojelun ohjelmaan kuuluvat mm. sellaiset päivänpolttavat kysymykset, kuin mentaalihygienia, psykosomaattisten sairauksien ennakkotorjunta, lasten päiväkotikysymys, perheen ja aviosuhteen ongelmat nyky-yhteiskunnassa, nuorten erityisvaikeudet, ihmissuhteet työpaikalla. Alkuluvuissa on samalla ensimmäinen suomenkielinen
yleisesitys psykosomatiikan periaatteista.
****
Olisiko aika julkaista kirja nimeltä Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret?

Kotivammaisuuden synty.

>Isättömät perheet. Miten katkaista kierre. – Ke, 2010-11-10 11:10

Bravo! Vihdoinkin! Minuakin on arsyttanyt nama "parisuhteenhoito artikkelit" jo pitkaan. Ei avio/avoliiton pitaisi olla duunia. Sen takiahan valitaan se puoliso jonka kanssa on helppo olla ja hengittaa. Olen ollut 30 vuotta naimisissa saman miehen kanssa enka ole koskaan hoitanut suhdettani. Minua on aina huvittanut koko ajatus ja arsyttanyt etta muka pitaisi. Pudottakaa koko konsepti roskikseen! -- sitten on yksi stressin syy vahemman. Mika pitaa liiton pysyvana on molemminpuolinen kunnioitus ja kohteliaisuus. Pitkassa liitossa on romattisia kausia ja vahemman romanttisia. Valilla vetaydytaan omaan nurkkaan ja sitten taas lahestytaan. Se on normaalia.

>Westcoast – La, 2010-11-20 01:27

Kommenttipalsta näkyy olevan täynnä trollausta (miten ihmeessä Tikkakosken ringette liittyy aiheeseen?), mutta lisään kuitenkin omani.

Kolumni on enemmänkin naisen toive siitä, miten pariskunta ajattelee lapsiperheissä niistä "yhteisistä projekteista". Pienet lapset eivät tietenkään ole pieniä ikuisesti, mutta jos äidille jää pysyvästi jonkinlainen "Äiti Teresa" -vaihde päälle on ero edessä ennemmin tai myöhemmin. Ajatusmaailma paljastuu lauseesta "Yritän ymmärtää hänen erilaista tapaansa katsella maailmaa… ja hyvin erilaista tapaa hoitaa kotihommia". Isästä on hyvää vauhtia tulossa se perheen ylimääräinen lapsi äidin "perheeseen" :)

>Sanokaapa totuus – La, 2010-11-20 07:35

Mistä se johtuu, että "ajatusmaailma" ymmärretään aina noin päin...? Isä on automaattisesti aina se, josta tulee "perheen ylimääräinen lapsi"? Voihan roolit olla kirjoittajan perheessä toisinkin päin tai sitten - kuten monessa perheesä - asioita hoidetaan yhdessä, mutta eri tavalla. Kiitos Tiina L. hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

>mietipä tätä – Pe, 2010-12-10 22:01

lisää kommentti

Lisää kommentti

perheen aika

Perheen aika -blogi, toimittaja Tiina Lundberg.

Tiina Lundberg on Yle Puheen toimittaja, lastentarhanopettaja ja kahden alle kouluikäisen äiti. Perheen aika -blogissaan hän tuulettaa ajatuksiaan samannimisen radio-ohjelman pohjalta. Mitä jäi mieleen? Entä mikä vielä mietityttää?

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

linkit

Linkki: 
Onnellista parisuhdetta etsimässä - kuuntele ja lue Perheen ajan juttu

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä