Vajaa viikko sitten irakilainen tv-toimittaja heitti tiedotustilaisuudessa George W.Bushia kengillään. Tapaus pakotti satiristit, pilapiirtäjät ja talkshow -käsikirjoittajat välittömästi töihin.
Erityisesti Bushin nopeutta väistää kohti viuhuvaa kenkää hämmästeltiin: ”Viimeinkin jotain missä hän on hyvä” (Jay Leno) tai ”harmi, ettei hän ollut yhtä nopea hurrikaani Katrinan hoitamisessa”. (David Letterman)
No, Bushista nyt on väännetty pilaa koko hänen uransa ajan. Mutta entäs tulevasta presidentistä – Barak Obamasta? Kyllä vain. Pilkanteko ampaisi käyntiin kampanjan aikana ja jatkuu edelleen, sillä se kuuluu asiaan. Jossain on vika jos ei niin hyvästä kuin pahastakin presidentistä tehdä pilaa mediassa.
Vallalle kuuluu nauraa sisältä päin. Tärkeinä pidettyjen ihmisten, niin poliitikkojen kuin julkkistenkin avulla käydään yhteiskunta-analyysiä, joka yleensä on parhaimmillaan juuri satiireissa ja pilakuvissa.
Entä meillä?
Suomessakin yritetään toisinaan samaa. Matti-Esko Hytönen pilkkaa julkkisväkeä suorasukaisesti, päivälehtien pilapiirrokset tuottavat välillä nasevaa yhteiskunta-analyysiä ja Ylelläkin on oma lauantai-illan ”satiiripaikka”.
Mutta tämä on aivan liian vähäistä. Vai mitä kertoo kansan kykenemättömyys vastaanottaa satiiria, kuten kävi itsenäisyyspäivän jälkeen?
Ylen lauantaisatiiri Presidentin kanslia sai niskaansa valitusryöpyn. Samalla se sai onneksi myös ansaitsemaansa mainosta, sillä kyseessä on virkistävin satiiri pitkään aikaan: Ensinnäkin, Presidentin kanslia ei ole turvallinen piirretty tai nukkeanimaatio kuten yleensä. Toiseksi se yhdistää kansamme pyhimpään - poliittiseen eliittiin, usein hätkähdyttävällä tavalla erilaisia rivoilun ja kiroilun aineksia.
Linnan juhlien jälkeinen Presidentin kanslia toimi juuri kuten hyvän satiirin kuuluukin: Se pilkkasi kaikkea linnan juhlissa, Ylen tv-ohjelmasta alkaen.
Hyvälle satiirille mikään ei olekaan pyhää. Se laskee kaiken alas jalustalta, tasapuolisesti.
On kunnia olla pilkattavana
Ne, joille ilkutaan, ovat tavalla tai toisella merkityksellisiä. Se on ymmärretty ainakin yhdysvaltalaisessa tv-ohjelmassa Comedy Centralin Roastissa, jossa vieraat kutsutaan paikalle pilkattaviksi. Ohjelmassa irvaillaan niin ammatillisille kuin henkilökohtaisillekin asioille. Juttu menee välillä niin ilkeäksi, että on pakko kääntää pää pois, mutta lopulta sävy on kuitenkin lempeän hyväksyvä: ”Kiitos kun osallistuit tähän – olet ihana tyyppi.”
Meillä samankaltainen ohjelmaidea kaatuisi välittömästi suureen ongelmaan: kukaan ei tulisi vieraaksi. Siitäkään huolimatta, että Roastissa myös pilkkaajat tulevat pilkatuiksi.
Satiirien määrä, laatu ja vastaanottokyky ovat kansakunnan sivistyksen mittareita. Aloitetaan nauramalla itsellemme. Se on paitsi vapauttavaa, myös henkisesti kasvattavaa. Sitä me Suomessa tarvitsemme.
