Laukaistun pommin numerotaulu laskee tv-ruudussa valaistuja numeroitaan.
Tik dum Tik dum Tik dum.
Oikeussali. Sankari Jack Bauer on syytettynä kidutuksesta, johon hän on ryhtynyt vain suuremman hyvän vuoksi.
Tik dum Tik dum Tik dum.
Valkoinen talo. Ovaalihuoneessaan, istuu Yhdysvaltain uusi presidentti. Nainen, joka muistuttaa nopeasti vilkaistuna Hillary Clintonia.
Yhden läntisen maailman seuratuimman tv-sarjan, 24:n seitsemäs tuotantokausi alkaa tänään Suomessa.
Yhdysvalloissa seitsemäs tuotantokausi nostatti uutta hypeä sarjan ympärille.
Uusimman tuotantokauden piti itse asiassa alkaa jo alkuvuodesta 2008, mutta käsikirjoittajien lakko sotki suunnitelmat ja uudet jaksot siirrettiin alkavaksi vuotta myöhemmin.
Sarjan kannalta lykkäys oli merkittävä. Tähän väliin mahtui nimittäin paljon muutoksia, kuten Yhdysvaltojen kiihkeä presidentinvaalikamppailu, jonka tuloksena maahan valittiin ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti.
Suurimpia medioita myöten Kohistiin “Palmer efektistä”, siis siitä, että 24:n presidentti David Palmer raivasi tietä ihan oikealle mustalle presidentille. Hän teki siitä hyväksyttyä.
Mutta entä jos 24:n seitsemäs tuotantokausi pantiinkin tarkoituksella jäihin?
Onko taustalla sittenkin jotain, mitä me voimme vain spekuloida?
Kuvitellaan tilanne: Sarjan isät, pari piinkovaa republikaania juovat konjakkia kattohuoneistossaan ja kelaavat hankalaa tilannetta. Sen lisäksi, että kuudes tuotantokausi on saanut paljon kritiikkiä osakseen, on käynyt niin hullusti, että Demokraateilta on presidenttikilpaan lähtenyt juuri kaksi sellaista ehdokasta, jotka 24-sarja on lanseerannut: afroamerikkalainen mies ja nainen. Ensin mainitulle on tasoitettu tietä sarjassa jo vuosia, jälkimmäinen on juuri astumassa kehiin.
Tehdään nopeita päätöksiä, paperit viuhuvat ja sikarilaatikko tyhjenee.
Tullaan siihen tulokseen, että afroamerikkalaisen miehen ja valkoisen naisen välillä on kuitenkin parempi tukea miestä. Sarja päätetään laittaa jäihin, odottamaan presidentinvaalien jälkeistä aikaa. Verukkeeksi sopii käsikirjoittajien lakko, jota käytetään virallisena syynä. Tappiomielialan nostattamiseksi 24:n isät päättävät ottaa tilanteesta kaiken irti ja kehittävät myyntitoimenpiteen nimeltä “Palmer efekti”. Se siivittää upeasti sarjan nousua seitsemännen tuotantokauden alkaessa.
Kun presidentivaalien jälkeen sarja taas alkaa, pyydetään Hillaryn näköistä näyttelijää muistuttamaan kaikissa haastatteluissaan, ettei 24:n Rouva Presidentti ole luonteeltaan lainkaan kuten Hillary Clinton. Näyttelijä Cherry Jones voisi vaikka kertoa, ettei uskoisi Hillaryllä presidenttinä olevan koskaan pokkaa hyökätä Darfuriin, kuten 24:n presidentillä on. Samaan aikaan kun Jones antaa haastatteluitaan, etsitään Republikaanien riveistä kuumeisesti hyvää naisehdokasta seuraaviin vaaleihin.
Entä jos suunnitelmat ovatkin vielä laajempilonkeroisia?
Ehkä 24-sarjan liberaalit presidenttivalinnat ovatkin olleet silkkaa sumutusta, jotta Demokraatit katsojat saataisiin rakastumaan kritiikittömästi sarjan sankariin, joka ei pelkästään tapa vaan myös kiduttaa. Ehkä sarjan presidenttivalinnat ovatkin olleet vain Troijan hevonen tavoitteessa koulia katsojista kidutuksen sallivaa kansaa. Jo vuonna 2006 Radio-juotaja Laura Ingraham nimesi 24:n suosion “kansanäänestykseksi kaikenlaisen kiduttamisen puolesta”.
Ei-niin-suotuisa-kidutukselle-Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi antoi sarjan isille ehkä kovan palan purtavaksi. Siitäkö johtuu, että sarjan on huhuttu päättyvän kahdeksannen tuotantokauden jälkeen?
