Olen asemoitunut Pekingin metrossa hyvään tarkkailukulmaan. Kohde: nuori kiinalaiskaunotar. Hänellä on pehmeänvaalea iho, persikkainen, suorastaan kermainen. Hiuksia on vaalennettu, ne ovat kastanjanruskeat. Kasvot ovat ovaalinmuotoiset, nena pitka ja ohut, silmät kiinalaiset, mutteivät liian kiinalaiset. Hän seisoo jalat yhdessä, mekko päällään. Ranteessa roikkuu päivänvarjo.
Mutta hän ei ole kukaan niistä muutamista Hollywoodiin yltäneistä kiinalaistähdistä vaikka siltä näyttääkin. Tutulta siis. Hän on joku, kiinalaisen talouskasvun lykästämä nainen, jolla on ollut varaa onnistuneisiin kasvoleikkauksiin, hyvään kampaajaan ja lukemattomiin kalliisiin ihonvaalennustuotteisiin. Voi toki olla, että hänellä vain sattuu olemaan hyvin länsimaiset kasvot, mutta epäilen erittäin vahvasti.
Länsimaiset kasvot kiinalaisella twistillä ovat murto-osa todellisuudesta
Maaseudun pikkukaupunkien kampaamoissa permanettirullat lämmitetään vielä avotulella ennen päähän laittamista. Ihan oikeasti. Kalleimpiin ihonvaalennusrasvoihin ei ole varaa. Niinpä viereisessä kaupassa nuori tyttö, joka rahastaa ostokseni nostaa päänsä kainon kunnioittavasti ja sanoo: you, beautiful. Parin tunnin kuluttua kuulen jälleen samat sanat. Tällä kertaa junan konduktöörinaisen suusta. Ensimmäisellä kerralla olin imarreltu, seuraavat kerrat tuntuvat jo kiusaannuttavilta. Olen kaunis, koska ihoni on vaalea.
Kiinassa henkilön sosiaalisen aseman voi määrittää suoraan ihon väristä. Mitä tummempi iho, sen köyhempi tausta. Ja mitä tummempi iho, sitä vaikempaa on saada kaupungissa hyvää työpaikkaa. Joka tytön ystävä onkin päivänvarjo, jota tulee pitää pyoräillessä, skootteroidessa ja kävelyllä.
Työnantajaa voi tietysti yrittää hämätä keinotekoisilla ulkonäkömuutoksilla, mutta köyhällä tämäkään tuottaa harvoin tuloksia. Olen nähnyt lukuisia kärähtäneitä permanentteja (välähdyksenomainen muistikuva avotulesta kampaamon nurkassa) ja kuullut monista pieleen menneistä kauneusleikkauksista (kuulemma melkein kuka vain voi vetää Kiinassa valkotakin päälleen, ottaa veitsen käteen ja ryhtyä hommiin).
Josie Ho saattaa tehdä läpimurron koska häneltä löytyvät oikeat avut
Jokin vuosi sitten yritetiin vielä kiivaasti väittää, ettei silmäluomia leikattu jotta silmistä saataisiin länsimaalaisemman näköiset. Nykyään ei kai jakseta enää väittää vastaan.
Taannoisen HongKong Tattler -lehden haastattelussa kehuttiin näyttelijä, laulaja Josie Hon suuria mahdollisuuksia nousta Hollywoodin huipulle. Kiitos eurooppalaisten sukujuurten, hän ei näytä liian kiinalaiselta menestyäkseen.
Josie Holla on siis NE: länsimaalaiset kasvot aasialaisella twistillä. Jotain kadehdittavaa kiinalaisille tytöille, mutta myös länsimaalaisille. Silti twisteistä huolimatta populaarikulttuuri synnyttää samannaköisiä naamoja päivästä ja vuodesta toiseen. Se on tylsää, suorastaan oksettavaa. Sillä mitä muuta nämä Kiinalaisten suurkaupunkien valkeaihoiset ovaalinaamat ovat kuin länsimaisen populaarikulttuurin lapsia.
