Rumba-lehden vuosittain julkaisemasta Suomen musiikkimaailman 40 vaikutusvaltaisimman henkilön listasta ei koskaan löydy montaa naista. Tänä vuonna heitä oli yksi: Music Export Finlandin johtaja Paulina Ahokas.
Ohimennen käytäväkeskusteluissa mainitsin asiasta muutamalle vastaantulijalle ja tulin hiljaisesti tyrmätyksi. Minä pölyttynyt tyyppi kun kuvittelin, että asia olisi jotenkin moderni aihe keskustella. Yksi vastaantullut jopa muistutti, että elämme vuotta 2008, jolloin kunnian ansaitsee se, joka osaa hommansa. Sukupuolesta viis.
Tämän perusteella naisten poissaolon syynä olisi siis vähäinen osaaminen? Enpä jaksa uskoa.
Haetaan selitystä toisaalta – musiikkibisneksestä itsestään. Näyttää siltä, että hyvä-veli-järjestelmä on saanut erityisen suuren merkityksen alalla, jolle kukaan ei suoranaisesti kouluttaudu. Tästä esimerkkinä on erään musiikkimaailman arvoisaan sisäpiiriin kuuluvan taannoin lausuma mielipide: Hänestä luontevinta vaikkapa musiikkialan tapahtumassa on kääntyä aina muiden miesten puoleen. Eikö tämä kerro myös jumiutumisesta vanhoihin tapoihin?
Jos kyseessä on siis jämähtäneen ja tiivis hyvä-veli-verkosto, täytyy sisään hinkuvan pitää itsestään todella suurta numeroa. Mutta ikävä kyllä, tässä suomalaisnaiset ovatkin huonompia kuin miehet.
Rumba on listannut musiikinalan vaikutusvaltaisimmat henkilöt jo 8 vuoden ajan. Pieni sukellus arkistoihin paljastaa, että ainoastaan kerran aikaisemmin on 40 vaikutusvaltaisen joukosta löytynyt vain yksi nainen. Se oli vuonna 2001. Tässä välissä naisia on ollut listalla monena vuonna jopa neljä kerrallaan.
Mitäs tämä nyt tarkoittaa? Onko Suomen konservatiivinen musiikin taustavaikuttajien piiri äijäytynyt entisestään, vähintään vuoden 2001 tasolle?
Käytävätuttuni tavoin toivoisin, että sukupuolella ei olisi näissä asioissa merkitystä. Mutta näyttää siltä, että erityisesti musiikkimaailmassa sillä on. Vilkaistaanpa vielä lopuksi tämän viikonloppuisen Musiikki & Media -tapahtuman puhujalistaa. Jälleen vain yksi nainen. Paneeleissa istuu useitakin naisia, mutta hei –ulkomaalaisia kaikki.
En tiedä miten kukaan nainen on koskaan päässyt kotimaisen musiikkimaailman sisäpiiriin. Siksi nostankin Ahokkaalle hattua, huudan Ståhlin Katjaa takaisin ja peräänkuulutan taustavaikuttajanaisten kapinaa. Se on myös musiikin etu.
