Yksi Cannesin elokuvafestivaalien harvoista jenkkielokuvista on Quentin Tarantinon Inglorius Basterds. Se on II maailmansodan aikaan sijoittuva historiallinen elokuva (jos Tarantinon suhteen voi puhua historiallisuudesta), jossa joukko amerikanjuutalaisia sotilaita saa käskyn mennä Eurooppaan nitistämään natseja. Kostofantasia, kaikkien toimintaelokuvien peruskauraa.
En osaa odottaa tuota leffaa ihmeemmin, sillä menetin kosketuksen Tarantinoon jossain Jackie Brownin ja Kill Billin välissä. Sitä ennen Tarantino oli elokuvan suuri toivo, ohjaaja, jonka pistämätön popkulttuurin tuntemus toi uutta virtaa vanhoihin tyylilajeihin. Mutta Kill Bill ja Death Proof… En jaksanut katsoa läpi. Tein perusmokan: yritin kiinnostua hmisistä. Eivät olleet mielenkiintoisia.
Guardianista luin Tarantinon uutta elokuvaa käsittelevän Phil Hoadin jutun, josta löytyi termi jota tarvitsin: karaoke-elokuva. Hoad tarkoittaa tällä elokuvia, joilla ei ole lainkaan omaa itsenäistä todellisuutta. Tekijät ainoastaan matkivat tai kommentoivat jotain tiettyä ohjaajaa, tyylilajia tai kulttuurista merkkipaalua.
Ensimmäisistä leffoissaan Tarantino lähti liikkeelle viittauksista, mutta ponkaisi pitkälle, irrotteli ja yllätti. Musiikki, näyttelijävalinnat, rytmitaju, triviaalien asioiden nostaminen elämänfilosofian tasolle, hämmästyksen ja kyynisyyden äkilliset ja yllättävät paikanvaihdokset, ja mukanaan vievät tarinat ja ihmiskohtalot. Mutta sitten…
Jos Kill Bill olisi rokkia se olisi We Will Rock You tai Mamma Mia, toteaa Hoad. Iskulauseita ja hokemia sisällön sijasta, sama olo kuin syödessä makeisia: aluksi on kivaa, sitten alkaa ällöttää ja lopuksi huomaa ettei vatsa tullut täyteen. Vielä pakolinen vertaus jalkapalloon. Aasialainen futis on karaoke-jalkapalloa. Kaikki on nopeata, tehokasta, oikein tehtyä ja opittua, mutta vailla luonnetta ja identiteettiä.
Onko tässä jotain yllättävää? Ei tietenkään. Digitaalinen aikakausi on opettanut, että kaikki kopioitavissa oleva kopioidaan. Idols, Tanssi tähtien kanssa, Diili ja koko tosi-tv-ohjelmien genre ovat osa suurta käynnissä olevaa koulutustapahtumaa. Kutsu voi tulla koska tahansa. Ehkä sinäkin, surkimus siellä, olet Susan Boyle.
Ja pinon päällimmäisenä on karaokekuningas Tarantino.
