Mä uskon meihin

Julkaistu Ke, 03/12/2008 - 12:55
  • Leena Lehtolainen (Kuva: )
  • Pohkeeni ovat niin kipeät että portaiden laskeutuminen tuottaa tuskaa. Juoksulenkit ja jooga eivät näköjään valmista niitä pogoamiseen, eikä tennareissani ole kunnon vaimennuksia.

Myös ääneni on sangen käheä. Tuli taas kiljuttua ja laulettua mukana.

 

Mutta viis siitä.  Pohjesärky muistuttaa minua siitä, että lauantaina meni lujaa. Minulla oli jo alkanut olla elävän musiikin ja erityisesti liveramopunkin vierotusoireita.  Koska usein pitäisi olla noin neljässä paikassa yhtä aikaa, en pääse kaikille keikoille, mutta Hartzan synttärikonsertti Torvessa Lahdessa oli merkattu kalenteriini jo loppukesästä.

Oikeastaan on sama mikä tai mitkä bändit ramopunkkeikoilla soittavat.  Itse ramopunk on venyvä käsite, jonka alle mahtuu niin Häiriköiden sähköisennopea tykitys kuin Rehtoreiden välillä ska-rytmeissä tai bluesahtavina kulkevat sävellykset.    Toki kaikkien bändien tuotannossa on aistittavissa vaikutteita Ramones-yhtyeeltä, ja Ne Luumäet, yksi genren legendaarisimmista bändeistä, aloitti uransa soittamalla Ramones-covereita.  Ne Luumäet, Luonteri Surf ja Pojat ovat eräänlainen ramopunkin Bermudan kolmio, joista nuoremmat bändit ovat selvästi imeneet vaikutteita.  Viimeksi mainittu bändi keikkailee edelleen säännöllisesti.  Ihmettelen miksei laulusolisti Miika Söderholmista ole tullut stadionkeikkoja soittavaa rocktähteä, sillä miehessä on karismaa enemmän kuin kaikissa Idols-finalisteissa yhteensä.

Olen tietysti puolueellinen. Ramopunkkeikoilla ei voi käydä säännöllisesti ilman että tutustuu sekä toisiin innokkaisiin faneihin että bändeihin. Nämä rock-tähdet kun tapaavat fanittaa toisiaan ja vierailla lavalla toisten soittaessa tai tehdä yhteisiä levytyksiä.  Jokakesäisillä Juvan ramopunk-piknikeillä on nähty mitä sekalaisimpia kokoonpanoja, jotka ovat syntyneet hetken innostuksesta, kun joku biisi on jäänyt juuri sillä kertaa soittamatta ja yleisö vaatii sitä. 

Jalkani eivät olisi näin kipeät, jollei minulla olisi pogoamiskavereita.  Siinä vaiheessa kun keikoilla soitetaan jompikumpi ramopunkin kansallislauluista, Onnellinen perhe tai Mä uskon meihin, ei todellakaan tarvitse pomppia yksin. Niiden biisien aikana olen täydellisen onnellinen, yhtä musiikin ja heimotovereideni kanssa, vapaa arjen kahleista.  Kipeät pohkeet palauttavat mieleeni hurmoshetket ja ystävät, jotka jakavat riemun kanssani.  Rännän ja loskan keskelläkin mä uskon meihin.

 

Tagit:

Leena Lehtolainen

  • Leena Lehtolainen (Kuva: )

    Olen kulttuurin suurkuluttaja, kirjanarkomaani ja musiikkiholisti. Itken mielelläni elokuvissa ja käyn niin oopperassa kuin punk-konserteissakin. Lempimusiikkiani ovat niin Ramones kuin Schubert, tai Sibelius ja Luonteri Surf. Kuvataiteesta en sinänsä ymmärrä mitään, mutta nautin niin Berninin veistoksista, van Goghin ekspressionismista kuin Ólafur Eliassonin valotaideteoksista. Lempikirjailijoita voisin luetella monta kymmentä. Vihaan lokerointia ja leimaamista, koetan pysyä avoimena uudelle.