Äitini kysyi minulta, mitä teini-ikäiset poikani katsovat televisiosta. Jouduin pohtimaan vastausta. Vanhemman poikani koulupäivät ovat niin pitkiä, aamuyhdeksästä iltayhdeksään, ettei television katselulle jää aikaa. Nuorempi katsoo Pasilaa, netistä South Parkia ja joskus urheilua tai Simpsoneita, mutta hänenkään televisionkatselunsa ei ole jokapäiväistä.
Jäin miettimään ovatko lapseni jotenkin poikkeuksellisia. Nykynuorten teeveen töllötyksestä ei tosin enää olla samalla tavalla huolissaan kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Nyt ajattelemme, että nuorisomme pahimmat tyhmentymisuhkat ovat internet ja tietokonepelit, televisio sen sijaan on monipuolisia kanavia sisältävä vempele, joka tarjoaa taustoitettuja uutisia, luonto-ohjelmia ja klassikkoelokuvia. Siitä on lähes tullut osa korkeakulttuuria.
Pari vuosikymmentä sitten vain itsetietoiset intellektuellit ja muut hörhöt erottuivat joukosta sen avulla, etteivät omistaneet televisiota. Kotiteatteritarjonnan myötä televisio kelpaa taas älyköillekin, voihan sen avulla katsella teknisesti teatteritason elokuvia omassa rauhassaan tarvitsematta häiriintyä hölmöjen vierustovereitten kommenteista tai popcorninjauhannasta. Toki edelleen halutaan profiloitua sillä, ettei ikinä katsota Salkkareita tai mitään tosi tv-ohjelmia.
Omaa perhettänikin luullaan toisinaan todellista viisaampia teeskenteleviksi, koska tuvassamme, jonne vieraat yleensä viedään ensiksi, ei ole televisiota. Olen toki sen verran snobi, etten pidä televisiota päällä vain tavan vuoksi. Televisio on musiikkihuoneessa ja se on auki vain silloin, kun sitä katsotaan. Tapa lie peruja ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja ääntä talossa liikaa ilman television pauhuakin. Olen myös niin epäkohtelias vieras, että kylässä pyydän sulkemaan television, jos sitä ei katsota.
Saattaa mennä päiväkausia, etten avaa koko kapinetta, mutta on minullakin sarjoja, joihin olen koukussa. Joskus saatan tuijottaa telkkarista elokuvan, josta minulla on tallennekin. Mutta televisiota ei ole koskaan muodostunut minulle tai perheenjäsenilleni huumetta, josta pitäisi ponnistella eroon. En myöskään jaksa urputtaa surkeasta ohjelmatarjonnasta, vaikka lupamaksuni maksankin. Jos en pidä jostakin, vastaus on yksikertainen. En katso.
