Tällä kertaa tarinaa yhdestä nykyisestä mieliaiheestani – siitä on tullut sellainen 2000-luvun myötä. Aihe ei tyhjene tällä yhdellä kirjoituksella…
Työ- ja elinvuosiltani olen jo senioritoimittaja, työvuosia takanani yli 40 – kokemusta ja eiköhän ammattitaitoa lie siis kertynyt jonkin verran.
Sen vuoksi ottaa aivoon, ottaa todella se tapa jolla kaunista äidinkieltämme nykyään yhä enenevästi kirjoitetaan ja puhutaan erilaisissa tiedotusvälineissä.
Kysyn myös vakavasti yleissivistyksen perään – mitä sille on tapahtunut näinä internet-aikoina? Mitä peruskoulussa ja lukiossa nykyään opetetaan? Viimeksi ainakin järkytyin, kun kerrottiin, että Suomen historiaa opetetaan jossain kouluvaiheessa – en nyt muista missä - vain 1800-luvusta eteenpäin. Voi hyvä Luoja!
Kun vielä olen tietysti sitä mieltä, ettei Suomen historiaa voi ymmärtää osaamatta ruotsia, pidän tavattoman fataalina Paavo Lipposen hallituksen opetusministerin Tuula Haataisen päätöstä siitä, että ruotsin yo-kirjoituksista tehtiin vapaaehtoiset. Todella kohtalokasta tässä kaksikielisessä maassa.
Toimittajan perusominaisuuksiin kuuluu mielestäni intellektuaalinen uteliaisuus. ”Pane sormesi joka riville ja kysy, miksi tämä on näin”, runoili Bertolt Brecht aikanaan, kylläkin nuorille työläisille, mutta kyllä se käy toimittajankin huoneentaulusta. Kyseenalaistamisen taitoa pitäisi olla…
Sitten tähän kauniiseen äidinkieleemme. Toimittajan toisessa huoneentaulussa lukee: Minulla on hyvä suomen kielen taito.
Aloitetaan pahimmasta. Sen nimi on niinku. Se on kuin syöpä. Se ilmestyi puheeseen joskus 80-luvulla, ties minkä muodin myötä. Tota noin on toinen, mutta ei niin yleinen. Suomen johtavin niinkuttaja on Jouko Turkka, valitan, ja ahkerin totanoinaaja on Kalle Holmberg – eivät siis nuorta ikäluokkaa ollenkaan, nerokkaita tyyppejä, mutta nämä niinkut ja totanoit heittävät varjon lahjakkuudenkin päälle. Ainakin Jouko Turkka onnistui niinkuttamaan pari näyttelijäsukupolvea, ja niin on syöpä levinnyt näiden kansakunnan esiintyvien idolien myötä kuin tauti, niin todellakin kuin tauti. Olen miettinyt, mistä sen johtuu ja tullut siihen tulokseen, että epäaito aikamme suosii likiarvoja, jotain joka on lähellä aitoa, mutta ei kuitenkaan täysin.
Mitä ihmettä on se, ettei osata teititellä ihmisiä: taas joku nuorempi tv-ruudussa kysyi uutisissa yhdeltä ihmiseltä: ”Oletteko nähneet, oletteko yrittäneet..?” Eipä ollut näkyvissä useampaa ihmistä.
Samaa sarjaa on tämä: ”Jotkut ovat kaikki vaiennettu” - siis että mitä? Älkääkä nyt sanoko, että suorissa lähetyksissä tulee aina virheitä. Niin tulee, ja saa tullakin, se on inhimillistä, mutta kun tämä tämmöinen toistuu alvariinsa.
Sitten: Suomi ei ole Amerikka, eikä täällä puhuta amerikkaa! Viimeinen päivä maaliskuuta tv-uutisissa sanottiin ”voivat murehtia pölypunkeista”... siis ”murehtia pölypunkeista”…
Hoi, haloo ”worry about something”, kyllä vain, mutta meillä murehditaan kyllä ”jotakin”…
Entä tämä, samoista pölypunkeista oli kyse, ja toisin päin sanottiin: ”oireilee niitä harvinaisen vähän” – siis ”oireilee niitä”… Oi-oi-oi!
Ja mikä on tämä yhdyssanojen takapainotteisuus? Se on hiipinyt puheeseen viime vuosina ja syynkin tiedän. Syyllisen nimi on Simo Frangen. Tämä ”hauska” mies, joka on aina matkalla TampereeLLE junaVAUNUSSA ja sanoo tieDÄN. Jos ei Simo Frangen mistään muusta syystä jää yleisradiohistoriaan, niin tästä kyllä. Kokonaiset ikäluokat omivat tämän alivaltiosihteeripuhetavan, joka oli tarkoitettu huvittavaksi erikoisuudeksi – ja nyt meillä on tv-kuuluttaja, joka kertoo
sarjaFILMISTÄ, jossa mennään sähköPARRAN ajoKONEEN tekemistä katsomaan elektroniikkaTEHTAASEEN. Ei ihme että kuntatyönANTAJA on ymmällään.
Muuten mainiossa Ykkösaamussa muuan toimittaja sanoo ydinvoimaKOHU ja virkamiesKUNTA. Entäs mitä ja ketä hoidetaan, kun kyseessä on kotisairaanHOITO – kotisairaita vai? Ja kun radiouutisissa sanotaan sotilasvallanKAAPPAUS, niin mitä siinä kaapataan, sotilasvaltaako?
Moskovan kirjeenvaihtajan suusta olen kuullut ilmaisun ”näyttävät sakseilta.” Kysymys ei ollut Saksan erään osavaltion asukkaista tai Sherwoodin metsästä, vaan saksista…
Entäs tämä: ”Alueen ihmisiä pitäisi tiedottaa…” – kyse oli Amurin leopardeista, joiden rauhoittamisesta piti kertoa paikallisille asukkaille – siis ”alueen ihmisiä pitäisi tiedottaa”. Se että ”Tiedot on peräisin” on jo niin tavallista, ettei aina jaksa edes älähtää. Niin, ja ”asunnot on vielä myymättä” – joopa joo…
Ja tämä on vasta alkua.. ensi kerralla kielioppivirheitä ja vieraskielisten sanojen lausumista.
