Mulla on aina ollut mystinen suhde autoiluun. Lapsena tunnistin yöllä ajaessamme autojen merkit ja mallit ajovalojen perusteella, mua ei oikeastaan mikään muu kiinnostanut enempää kuin autot ja kaikki niihin liittyvä. Äiti osti mulle metallisia Majoretten ja Matchboxin pikkuautoja, niitä oli parhaimmillaan satoja.
"Autonrassaajat olivat mielestäni armottomia juntteja"
Teini-ikäisenä tietysti alkoi kapinointi kaikkea kohtaan ja varsinkin machoilu ja tietty perustelematon miehisyys sai multa huutia. Autonrassaajat olivat mielestäni armottomia juntteja. No, ehkä Riihimäeltä Forssaan ajaminen siksi että sieltä sai bensaa pari penniä halvemmalla onkin ihan helvetin junttia puuhaa. Puhumattakaan karvanopista, jakosuotimista, subbareista ja siitä hirveästä musasta, Captain Jackistä, Mr. Presidentistä sun muusta paskasta. En sitten ajanut korttia ollenkaan kahdeksantoista vuotta täytettyäni, mulla oli aivan muut asiat mielessä. Ja Riihimäeltähän pääsi junalla tunnissa mihin halusi.
Ajoin kuitenkin kortin vuosi sitten. Tähän osasyyllinen on VR. Autolla kulku on halvempaa kuin mennä junalla, varsinkin jos on isompi jengi liikkumassa. Lisäksi multa on mennyt useita radiohaastatteluja sivu suun koska juna on seissyt tunteja liikkumattomana Ryttylän kohdilla eikä kukaan kerro miksi. Tästä huipentumana neljä ja puoli tuntia kestänyt pendolino-matka Helsingistä Tampereelle tämän vuoden Tammikuun alussa.
Myönnän, että innostuin autoilusta todella
Ostin ensimmäiseksi autokseni punaisen Volkswagenin vuodelta 1985, siinä oli kasettisoitin joka toimi. Ipodin kuuntelu radioaaltojen kautta osoittautui tuskalliseksi säädöksi, joten aloin nauhoittamaan kokoelmakasetteja automatkoille. Tämä avasi täysin uuden maailman, jotkut musiikkikappaleet ovat luotuja autoilubiiseiksi.
Lynyrd Skynyrdin ja Allman Brothersin melkein koko tuotanto, Steve Miller Bandin jutut, tietyt Kissin ja Iron Maidenin biisit. Slayer. Kesällä Hurriganesin Crazy Days -levy. Nopea northern soul. Ei mikään ole hienompaa kuin ajaa vähän liian kovaa lempimusiikin tahdissa.
Hieno asia on myös pakkaskeli ja käsijarru. Joskus täytyy kehittyä hitaasti kolmekymmentä vuotta että ymmärtää elämän hienouksia.
