Kompromissi-markkinat

Julkaistu Ti, 28/10/2008 - 13:00
  • Samae Koskinen (Kuva: )
  • Kaikki tuntuu niin sovinnaiselta ja mukavalta, kaikilla on yhteinen päämäärä; tehdä vitusti rahaa. Missä kapina? Missä välissä se tulee? Minkälainen se on?

Sain konkreettisen ensikosketuksen tämän blogin pitämiseen tavatessani saitin tuottajan Tampereen Musiikki ja Media -tapahtuman yhteydessä Hotelli Ilveksen alakerrassa. Huomasin ahdistuvani matkalla tapaamiseen miljöön takia, nimittäin musiikkimessut ovat alkaneet tuntua entistä enemmän karjamarkkinoilta.

Satoja bändejä samaan aikaan samassa kaupungissa ja ikävä kyllä kovinkaan montaa osanottajaa ei tunnu kiinnostavan itse musiikki. Kysymys on taiteen ja bisnesmaailman epäpyhästä yhteydestä, jota ei kyseenalaisteta tarpeeksi nykyään.

Mielenkiintoisinta on se, että yhtyeet alkavat itse olemaan äärimmäisen tietoisia bisneksen kulusta, oma tuote osataan pakata ja kohdemarkkinoida jo hyvin varhain. Showcase-keikat nähdään mahdollisuuksina verkostoitua ja saada esimerkiksi levy lisensoitua ulkomaille. Ja että saadaan esittää musiikkia juuri niille oikeille ihmisille jotka avaavat ovia mahdollisuuksiin soittaa uusia showcase-keikkoja.

Kaikki tuntuu niin sovinnaiselta ja mukavalta, kaikilla on yhteinen päämäärä; tehdä vitusti rahaa. Missä kapina? Missä välissä se tulee? Minkälainen se on?

Nykyään menestyksen mittarina on raha. Bisnesmaailma on julma ja hyväksikäyttäjiä löytyy aina, mutta väittäisin, että hyvä musiikki löytää kuulijansa ja tekijä saa siitä aina korvauksen. Mielestäni ihanteellista on se, että taiteilija taiteilee ja markkinoija markkinoi. Muistan hyvin kuinkai Metallican musta albumi sai minulta ja ystäviltäni raa'an tuomion keskitien sävellyksistään sekä ultrakaupallisesta äänimaisemastaan mutta toisaalta kuuntelimme myös Kissiä, joka on kaiken pahan ruumiillistuma tässä aiheessa. Onko tämä koko kela vain jäänne teini-iästä? Naiivia fundamentalismia?

Onko lapsellinen ajatus kompromissittomasta taiteentekemisestä populaarikulttuurin piirissä nykyään vain illuusiota? Aina joku on hyötynyt kaupallisesti ja osannut kääriä jutun oikeanlaiseen pakettiin Brian Epsteinista lähtien, mutta on silti mahdotonta nähdä esimerkiksi uransa alussa olevaa Black Sabbathia treeniksellä kelailemassa että 'missä välissä rumpujen pitää lähteä mukaan että ollaan soittarilla'.

Samae Koskinen

  • Samae Koskinen (Kuva: )

    Tamperelaistunut riihimäkeläinen lauluntekijä, joka teki Intian matkallaan epätoivoisen päätöksen pitää itsensä jälleen ajan tasalla uudesta musiikista. Viime vuodet ovat menneet 60-luvulla.