Luen tällä hetkellä John Naishin kirjaa nimeltä Riittää jo. Kirjoittaja on brightonilainen kundi, jota kismittää kovin nykyinen elämänmeno. Hän on tehnyt tiettyjä linjanvetoja elämässään, esimerkiksi tekee duunia juuri sen verran että pärjää, ei paljoa matkustele eikä omista kännykkää.
Kirja käsittelee sitä, että maailmassa on kaikkea jo liikaa. Ihmiset tekevät liikaa töitä, haalivat itselleen liikaa rahaa, saavat koko ajan ärsykkeitä tuotteista mitä heidän pitäisi ostaa. Äijän laskelmien mukaan saamme 3500 markkinointiviestiä päivittäin. Musaa tulee joka tuutista, bändien elinkaaret lyhenevät lyhenemistään. Onnellisuus on suhteellista.
Kirjoittaja sanoo että 2000-luvun suurin synti on pitää puhelintaan pois päältä tasaisin väliajoin. Omassa elämässäni törmään tähän päivittäin. Toimittaja lähettää minulle sähköpostilla haastattelun tarkastettavaksi iltakahdeksalta kertoen että tarvitsee korjaukset vielä saman päivän aikana. Koko ajan tulisi olla puhelimitse tavoitettavissa ja valmiina kertomaan uudesta levystä vaikka haiseva koiranpaskapussi toisessa kädessä.
Ymmärrän tämän kyllä, itsestään puhuminen on aina hauskaa ja on imartelevaa että ihmisiä kiinnostaa ja tämmöinenhän on kausiluonteista, mutta silti joidenkin ihmisten oletus siitä että maileihin ja viesteihin reagoidaan salamannopeasti on jotenkin surullista. Miten ennen asiat hoidettiin?
Maailmassa on tuotettu viimeisen 30 vuoden aikana enemmän informaatiota kuin 5000 edeltävän vuoden aikana. Tämä näkyy mielestäni myös populaarimusiikissa, sävelien sisältö on valitettavan usein yhdentekevää ja massa on valtava. Kuuntelin Dusty Springfieldin sinkkukokoelmaa ja totesin että tämmöinen olisi nykyään mahdotonta; jumalainen solisti tulkitsee starasäveltäjien ässäbiisejä, ja tuotanto on maagista. Kaikkeen oli nähty vaivaa. Nykyään bändit julkaisevat puolivillaisia demoja netissä ja levy-yhtiöt sekoilevat idolikisojensa kanssa.
Nyt minulla on neljä päivää vapaata keikkojen välillä ja ajattelin pistää puhelimen kiinni. Ehkä tuhoan myös Facebook-profiilini. Hui, kuinka rohkeaa ja uhmakasta!
