Olen riippuvainen. Olen koukussa.
Vielä muutama vuosi sitten olin aivan tavallinen tietokonetta pelaava nuori aikuinen. Ostin säännöllisesti Pelit-lehden irtonumeron Ärrältä ja Baldur’s Gaten jatko-osan Akateemisesta. Olin pelimaailmassani tyytyväinen, kun sain vetäytyä PC:n äärelle ja kliksutella kivaa fantasiatarinaa yksin pikkutunneille.
Sitten sain kotiin ensimmäistä kertaa kuukausimaksullisen laajakaistan. Laajakaistan innoittamana päätin testata nettiliittymän tehoja ja osallistuin MMO-pelin betaan. Porttiteorian mukaisesti tuo beta johdatti minut toisen MMO:n betaan ja sitä kautta kuukausimaksulliseksi pelaajaksi.
Addiktioni ei kuitenkaan syntynyt kumpaankaan peliin, vaan olen koukussa ... toisiin pelaajiin! Kun pelaan, olen ihmisriippuvainen!
Eikä tämä ole mikään pieni vaiva, vaan se vaikuttaa pelielämääni monella tapaa. Olen jättänyt ostamatta monta hyvää, upeaa, unohtumatonta peliä vain siitä syystä, ettei niitä voi pelata verkossa tai kahdella pelaajalla. Upeat virtuaalimaailmat hienosti ohjelmoituine hahmoineen ja tarinoineen ovat muuttuneet silmissäni kolkoiksi ja yksinäisiksi kuoriksi. Fantastiset taideteokset keräävät laiminlyötyinä pölyä pelihyllylläni.
Olen yrittänyt irrottautua toisista pelaajista jo jonkin aikaa. Olen kokeillut kaikenlaisia yksinpelejä. Olen korvikehoidollisesti nauttinutkin niistä, mutta kerta toisensa jälkeen olen päätynyt samankaltaiseen ajatukseen: ”Muuten ihan hyvä peli, mutta olisipa tässä edes chatti… tai jotain.”
Verkon yli tai omassa olohuoneessa, pelaaminen on muuttunut rauhallisesta omasta ajasta tavaksi viettää aikaa toisten ihmisten kanssa. En voi enää nauttia tietokonepelistä ilman rentoa keskustelua päivän tapahtumista, ilman joukkuehenkeä ja yhteisen ponnistuksen tuntua tai sisäpiirin vitsejä.
Mikään esiohjelmoitu tietokonehahmo ei voi järjestää sellaisia pelielämyksiä kuin toinen pelaaja, joka päättää lähteä syömään päivällistä kesken intensiivisen seikkailun pakottaen puolentusinaa muuta odottelemaan paluutaan. Kukaan pelikäsikirjoittaja ei voisi kirjoittaa mitään niin hienoa dialogia, josta pelichatti täyttyy kun lolcats-englantia solkkaava ruotsalainen esiteini varastaa kaikkien ryhmäläisten tavoitteleman virtuaalipeniksenjatkeen ja loggautuu pois pelistä.
Olen ehkä myös vähän masokisti.
