Pariisin Kevät syntyi muutama vuosi sitten Arto Tuunelan studiokokeiluista, terapiapohjalta. Alun perin keikoille ei pitänyt lähteä ollenkaan. Sinkun Tämän kylän poikii (Äiti mä en oo syöny mun lääkkeitä) ja ensimmäisen albumin jälkeen suosio alkoi kuitenkin olla sitä luokkaa, että tietystä vastenmielisyydestä huolimatta yleisön eteen oli pakko nousta.
Arton soittokaveri Ilari Kivelä sai tehtäväkseen kasata bändin ja ensimmäinen keikka heitettiin Ilosaarirockissa. ”Tietysti mua jännitti ja keikka meni kuin unessa, mutta kyllä tosta äänestä kuulee, että mä oon tiloissa ollu”, analysoi Arto keikkatallennetta katsoessaan.
Omituisista sanoituksista huolimatta Pariisin kevät ei ole vitsi tai läppä. Asiat vaan syntyvät ja studio on mieluisa paikka. Arto kertoo, että hän ei osaa vain istua alas ja ruveta tekemään biisiä. Ensin pitää tapahtua jotain hassua, josta voi aloittaa. ”Ottaisin itseni liian vakavasti, jos rupeaisin sanomaan itseäni muusikoksi. Mutta kai tässä kuitenkin jotain on osattu, kun noin isoja keikkoja on kutsuttu tekemään.”
Osaamisesta todistavat osaltaan myös Emma 2011 -ehdokkuudet Vuoden biisi ja Vuoden pop-/rockalbumi kategorioissa.
Katso Arto Tuunelan ja Ilari Kivelän haastattelu.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.