Paleface: ”Ei suosio mun lyriikkaa laimenna”

Paleface päätti viime keväänä tehdä poliittisen levyn, -ja sen hän todella myös teki. Helsinki Shangri-la lienee ensimmäinen suomalainen rap-levy, jonka suuri yleisö tuntee. Paleface sai Emma gaalassa 2011 myös tunnustusta musiikistaan. Espoon Barona Areenalla hän kävi pokkaamassa Vuoden miessolisti ja Vuoden hiphop-levy -Emmat. Aikaisemmin hänelle oli myönnetty jo Etno-Emma.

Palefacen Helsinki Shangri-la ammentaa musiikillista innoitusta vanhoista arkiveisuista ja työväenlauluista. ”Meillä räppäreillä on ollut helmasyntinä kuvitella, että olemme  keksineet pyörän uudelleen. Kyllä meidän räkänokkien on syytä ymmärtää arvostaa sitä kielitaituruutta mitä menneet mestarit edustaa.”

Palefacen tekstit ottavat kantaa suomalaisen yhteiskunnan nykytilaan nerokkaasti. Hän kuitenkin tunnustaa, että se miten tekstit loppujen lopuksi tulkitaan, ei ole enää lauluntekijän vallassa. ”Vexi Salmi on kertonut siitä kuinka Irwinin kappale Mutakuono, lakupelle on kääntynyt monen kuulijan mielessä alkuperäisen tarkoituksensa vastakohdaksi. Jengi muistaa vaan kertsin, jossa lauletaan että tää maa on suomalaisten.” Palefacen mielestä se on kuitenkin musiikin ominaisuus ja toisaalta hienokin juttu, että jokainen voi selvästikin artikuloidun tekstin tulkita omalla tavallaan.

Maineesta, kunniasta ja huomiosta huolimatta Paleface kokee olevansa ihan yhtä kapinallinen kuin ennenkin. ”Ei mun lyriikka siitä ole laimentunut. Rolling Stones mainostaa Dressmania, vasta siinä vaiheessa kun mä teen jotain vastaavaa, peli on menetetty.”