Vuonna 1961 the Strangers nousi ensi kertaa ison yleisön eteen Messuhallissa tanssikoulun päättäjäisissä. Tuhatpäinen yleisö oli ällikällä lyöty. ”Yleisö oli ihan haavi auki. Ne mietti, että mitä tää möly on ja mistä se tulee”, bändin soolokitaristi Jussi Itkonen muistelee. Näin rautalankamusiikki saapui Suomeen.
Aivan alkuun bändi ei saanut täysin varauksetonta ihailua osakseen. ”Musiikkia inhottiin ja meitä inhottiin. Moni ei tajua, millaista taistelua alkuun oli ylipäätään päästä soittamaan”, Itkonen toteaa.
Kun the Strangersille alkoi siunaantua keikkoja yhä enemmän, tuli Jussi Itkoselle kiire opetella soittamaan. Intoa oli jo ennen soittotaitoa. ”Tärkeä syy, miksi aloin soittaa, oli friidujen reaktio Tommy Steel & the Steelmenin keikalla Englannissa. Siltä keikalta vissiin joku 50 vietiin sairaalaan”, Itkonen sanoo.
The Strangersinkin soittaessa tytöt kirkuivat ja juoksivat eturiviin. Tämä aiheutti Itkosen mukaan kateutta niin sanotuissa oikeissa muusikoissa, joiden musiikki ei saanut aikaan vastaavaa reaktiota.
"Rivieralla soittaminen oli kuin toiselta planeetalta"
The Strangers pääsi soittamaan myös maailmalle. Ranskassa vietettiin kesä 1963. Tämä oli nuorille muusikoille huikea kokemus aikana jolloin Tukholman matkastakin oli tapana pitää esitelmä koulussa. ”Rivieralla oli miljonäärejä, avoautoja, klubeja. Jollakin keikalla ihmiset joivat samppanjaa uima-altaassa. Se oli aivan kuin toinen planeetta, tuskin olimme edes elokuvissa nähneet sellaista", Itkonen kuvailee.
The Strangersin uran kohokohtana Itkonen pitää sitä, kun Kolme kitaraa –levy nousi listojen kärkeen. Platta komeili Itkosen muistin mukaan Ylen 8 kärjessä ohjelman kärkisijoilla 11 kuukautta.
Jussi Itkonen vieraili Yle Radio Suomen rautalankamusiikin illassa helmikuussa 2011.
Kommentit (1)
Mukava juttu, kun tänne tulee tarinoita myös lankkukitaroiden alkuajoista. Vuodet 1960 - 1964 olivat sen lajin kulta-aikaa. Silloin suurten ikäluokkien nuoriso haki omia polkujaan ja etsi omia musamakujaan. Rautalankabändejä syntyi miltei kellariin kuin kellariin, niitä oli todella paljon. Ja kouluissa väsättiin innolla omatekoisia lankkukitaroita. Noista ajoista riittää varmasti muisteloita moneenkin ohjelmaan...Yksi ajan suosikkibiisi oli "Stop the music", se soi vähän joka puolella. Bändejä syntyi. Yksi niistä oli Lahden seudulla vaikuttanut Ronny & The Loafers! Kukapa muistaisi siitä enemmän..."Se jokin sinulla on".