Vastikään debyyttialbuminsa julkaissut Mikko Pohjola jännittää omien kappaleidensa kanssa lavalle nousemista. Pohjolan mukaan omia biisejä esittäessä latautuminen on aivan eri luokkaa kuin toisten lauluja laulaessa. ”Kun antaa kitaran laulaa ja kertoo omia tarinoitaan, on yleisölle auki. Siinä ei teeskennellä yhtään.”
Pohjolan mielestä lavalle on pakko mennä omana itsenään ja intoakin on oltava mukana, sillä esiintyjän falskius näkyy heti läpi. ”Jos itse näkee keikalla artistin, joka on leipiintynyt ja joka vaan soittaa biisejä läpi, sen aistii. Jos itse koen ikinä vastaavanlaista, että olisin leipiintynyt, niin kyllä mää pidän sitten taukoa.”
Vastaanotto keikoilla on onneksi ollut hyvin myönteistä, sillä Pohjolalle omien biisien tekeminen ja esittäminen on ollut pitkäaikainen tavoite. ”Pari viikkoa olen ehtinyt levyn biisien kanssa lavalla riehua ja tunnelma on kyllä ollut saakelin hyvä.”
Biiseissä omat ja toisten tarinat kohtaavat
Mikko Pohjolan Menkää te, minä jään –albumin kappaleissa on melankoliaa ja ihmissuhdekiemuroita. Laulajan mielestä kuuntelija saa itse päätellä, mitkä levyn kappaleista kertovat miehen omasta elämästä. Vaikutteita sanoituksiin on tullut myös muiden kokemuksista. ”Esimerkiksi trubaduurikeikoilla yleisö saattaa hyvin herkästi tulla juttelemaan keikan jälkeen ja kertomaan omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Et jos joku biisi kosketti, se saattaa pistää ihmiset avautumaan myös omasta elämästään.”
Pohjolan sanoitukset ovat ihmisläheisiä ja avautuvat kuulijalle melko helposti. Miehen mielestä suomalaisessa pop-rockissa tekstien merkitys on äärimmäisen suuri ja joka ikinen rivi on tärkeä. ”Sanojen pitää oikeasti riipaista ja satuttaakin. Tykkäänkin etsiä sekä sävellyksissä että sanoituksissa tavallaan niitä äärilaitoja. Se harmaa alue siinä keskellä on kauheinta, mitä taiteessa on ylipäätään. Ennemmin etsin sitä, mikä saattaa ärsyttää ja vihastuttaakin, mutta myös rakastuttaa.”
Koskettavista tarinoista saa myös lohtua
Mikko Pohjola haluaa, että hänen biisinsä koskettavat kuuntelijoita, mutta tarkoituksena ei ole johdatella heitä epätoivon syövereihin ja köysikauppaan. Vaikka sanoituksissa on melankoliaa, tunnelin päässä näkyy myös valoa. Pohjola pitää tekstejään monimuotoisina, esimerkiksi ihmissuhdekiemuroista kertova laulu on antanut lohtua ja kannustusta useammankin kuuntelijan työelämään.
Mikko Pohjola haaveilee pitkästä muusikon urasta, sellaisesta jossa saa tehdä musiikkia omaehtoisesti läpi koko elämänsä. ”Kyllä mää toivon, että levytän vielä pappanakin omia biisejäni. Varmasti musiikki muuttuu vielä tässä vuosien varrella, mutta innolla jään odottamaan, mihinkä suuntaan se menee”, kolmekymppinen muusikko sanoo.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.