Piemonte ja 1900-luvun kirjallisuus

On todella mahdotonta erottaa toisistaan 1900-luvun suurten piemontelaisten kirjailijoiden teoksia ja paikkoja, jotka ovat synnyttäneet nämä teokset. 1900-luvun piemontelainen kirjallisuus alkaa iltahämyn runoilija (il poeta crepuscolare) Guido Gozzanon (1883 – 1916) nimissä. Hänen ansionsa oli tehdä tunnetuksi Canavesen sivistynyt alue kertomuksella provinssin porvariston elämästä. Hänen jälkeensä Cesare Pavese (1908 – 1950) ja Beppe Fenoglio (1922 – 1963) pyrkivät esittämään Torinon ja Langhen alueen universaalina, kaikille ymmärrettävänä todellisuutena. Pavesen Langhe – maaperä joka tuotti ja yhä tuottaa joitakin Italian parhaita viinejä, joista kuuluisimmat ovat Barolo ja Nebbiolo – on ihmiselle ystävällinen maaseutu; siellä on hedelmällisiä viiniköynnös- ja pähkinäpuuviljelmiä, mutta se on jollakin tapaa myös ihmisen unohtama, hylätty raja-alue, maa, joka edustaa Paveselle alkuperäistä paikkaa, paikkaa johon palata ikuisesti. Fenogliota Langhe kiinnostaa enemmän maisemiensa ja maalaiselämänsä puolesta. Hän on myös kuvannut hienolla tavalla partisaanien vastarintaa Piemontessa toisen maailmansodan loppuvaiheessa.

Torinon läpi virtaa Po-joki.		Torino on joka tapauksessa kaupunki, josta tulee Piemonten todellinen kulttuuri- ja kirjallisuusmoottori ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa. Tälle prosessille oli olennaisen tärkeää Giulio Einaudi Editoren kustantamon synty (1933).

Sen perusti Cuneon kaupungista kotoisin oleva Giulio Einaudi, Italian tasavallan ensimmäisen presidentin Luigi Einaudin poika. Tässä kulttuuriympäristössä, jonka muodostivat erilaiset persoonat, mutta joka oli aina selkeästi fasisminvastainen, syntyvät, kasvavat ja saavat ääntä Antonio Gramsci (1891-1937), Italo Calvino (1923 – 1985), Natalia Ginzburg (1916 – 1991), Cesare Pavese, Elio Vittorini (1908 – 1966), Primo Levi (1919 – 1987), filosofit Ludovico Geymonat (1908 – 1991) ja Norberto Bobbio (1909 – 2004) sekä monet muut merkittävät hahmot; kaikki he ovat jossain määrin sidottuja syntymän tai opintojen ja työn kautta Torinoon. Monet kirjailijoista eivät ainoastaan julkaise Einaudin kautta teoksiaan ja luo vastavuoroisen, heitä jokaista hyödyttävän apuverkoston, vaan ottavat usein myös suoraan osaa kustantamon julkaisupolitiikkaan. Aiheet eivät välttämättä ole aina yhteydessä Piemonten alueeseen, vaan pyrkivät enemmänkin käsittelemään sen ajan ihmistä ja yhteiskuntaa. Vielä tähän päivään asti Torino on säilyttänyt keskeisen roolinsa Italian kustannuskentällä. Nimenomaan Torinossa pidetään vuosittain Italian tärkein kustannusalan tapahtuma, la Fiera Internazionale del Libro di Torino, eli Torinon kansainväliset kirjamessut, Lingoton (entinen Fiatin tehdas, joka on remontoitu monipuoliseksi keskukseksi) tiloissa.

Tunnetko italialaisia kirjailijoita?