|
 |
    |
|
|
|
|
Radio ja televisio
Italiasta tuli itsenäinen ja yhtenäinen valtio vuonna 1861. Vielä 1900-luvun alussa suurin osa väestöä puhui kuitenkin omaa murrettaan. Esimerkiksi sisilialainen ja aivan pohjoisen Italian asukas eivät välttämättä edes ymmärtäneet toisiaan. Näin ollen radiolla ja televisiolla on ollut ratkaiseva osa italian kielen leviämiseen yhtenäisessä muodossa koko niemimaalle. Tiedotusvälineiden levittämä kielimuoto oli pääasiassa Toskanassa ja keski-Italiassa puhuttua italiaa.
|
Radiolähetykset alkoivat Italiassa 1930-luvulla. Aluksi kuulijoita oli hyvin vähän. Italian jalkapallojoukkueen menestys (maailmanmestari 1934 ja 1938) sekä pyöräilyn legendaarisen mestarin Fausto Coppin huimat urotyöt lisäsivät radion kuuntelua. Toisen maailmansodan traagiset vaiheet saivat lopulta lähes koko kansan seuraamaan tapahtumia radiosta.
|
|
Italian televisio eli RAI (Radio Televisione Italiana) aloitti tv-lähetykset toisen maailmansodan jälkeen. Lähetykset saavuttivat heti suuren suosion: ihmiset kerääntyivät julkisille paikoille tai koteihin, joissa oli tv-vastaanotin. Mahdollisuus hankkia auto ja televisio oli ensimmäinen selvä merkki siitä, että köyhyydestä pyrittiin pois. Vuosien kuluessa television tarjonta kasvoi, ensin vähitellen ja 1980-luvulta alkaen kiihtyvässä tahdissa. RAI alkoi lähettää ohjelmia kahdelta uudelta kanavalta (Rai2 ja Rai3) entisen Rai1:n ohella. Samanaikaisesti syntyi yksityisiä kanavia, joiden kärkeen kohosi Silvio Berlusconi: suhdeverkostoa ja mainonnasta tulevaa tuottoa taitavasti hyödyntäen hän onnistui luomaan RAI:lle vaihtoehtoisen, Mediaset-nimisen yhtymän, jolla on kolme kanavaa (Canale 5, Italia1 ja Rete 4).
|
|
|
|
|
|
Viime vuosina tilanne on kärjistynyt niin, että RAI ja Mediaset taistelevat katsojista ja mainostajista. Muilla ei juuri ole asiaa taistelukentälle. Kilpailijoiden ohjelmat muistuttavat yhä enemmän toisiaan, yleisön laadullisista vaatimuksista ei välitetä ja tv-tähdet siirtyvät vaivatta puolelta toiselle suurimman tarjotun palkkion perässä. Myönteisiä poikkeuksia ovat kansantajuiset tiedeohjelmat, ajankohtaisia aiheita kriittisesti tarkastelevat katsaukset ja viihdeohjelmat. Parhaassa tapauksessa sisällön korkea taso osuu yhteen yleisömenestyksen kanssa. Digitaalinen televisio ja internetin yleistyminen ovat avanneet uusia ulottuvuuksia myös Italiassa. Vaihtoehtoisia väyliä pitkin kulkeva viestintä toimii yksilöllisemmällä tasolla kuin valtakunnallinen informaatiovirta.
|
Sanoma- ja aikakauslehdet
Italiassa lehtiä myydään yleensä niihin erikoistuneissa kioskeissa, joita kutsutaan nimellä “edicole”. Ne ovat auki jo aikaisin aamulla. Niinpä italialaiset, jotka lukevat sanomalehteä, ostavat sen joka päivä ja usein samalta luotetulta lehdenmyyjältä. Sanomalehtien tilaus kotiin on hyvin rajoitettua, ja se on mahdollista vain suurissa kaupungeissa. Valtakunnallisten sanomalehtien (Corriere della Sera, Repubblica, La Stampa) lisäksi on olemassa monia muita sanomalehtiä, jotka raportoivat myös paikallisista tapahtumista. Myös urheilusanomalehdet (La Gazzetta dello Sport, Il Corriere dello Sport - Stadio, Tuttosport) sekä eri aiheisiin pureutuvat viikkolehdet ovat hyvin suosittuja. Ne syventyvät politiikkaan, kulttuuriin, talouteen tai “kevyempiin” aiheisiin, kuten perheeseen tai juoruihin. Silti italialaiset ovat viimeisten joukossa Euroopassa kun puhutaan lehtien myynnistä per asukas.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
RAI
