Iskelmä-Suomi
Julkaistu tiistaina 22.01.2013 44 kommenttia 211 suositusta
Iskelmä-Suomi on upean Rock-Suomen tekijöiden uusi kymmenosainen sarja, joka kertoo iskelmämusiikin avulla suomalaisten salattujen tunteiden historian. Iskelmän historia on suomalaisen mentaliteetin tarina, joka elää meissä kaikissa. Siksi iskelmä kuuluu kaikille. Dokumenttisarja alkaa Teemalla maanantaina 4.2. kello 21.
Sarjan kymmenessä osassa lähestytään iskelmää kymmenen eri teeman kautta. Iskelmän säikeisiin kätkeytyy kiehtova tarina alakuloisesta musiikista, sitä esittävistä ja tekevistä taiteilijoista ja ennen kaikkea pohjoisesta kansasta, joka on iskelmää rakastamalla synnyttänyt omaleimaisen musiikkikulttuurin muodon.
Iskelmä-Suomi-sarja puhuu asiaa suomalaisuuden ydinmehua tihkuvasta musiikinlajista, mutta tekee sen tunteella. Mitä iskelmätaiteilijat ovat uransa puolesta uhranneet? Mitä on olla tähti? Miksi toiset sortuvat viinaan? Miksi toisista tulee legendoja? Miltä tuntuu ajaa neljä miljoonaa kilometriä Suomen teitä, jotta tanssivalla kansalla olisi hetken hyvä olla? Kuka tekee iskelmät? Miksi Katri-Helena hymyilee?
Iskelmän perimmäisiä kysymyksiä ratkomassa iskelmäsukupolvien edustajat Erik Lindströmistä Suvi Teräsniskaan ja Paula Koivuniemestä Tuure Kilpeläiseen. Iskelmä hehkuu sarjassa myös kuvina ja musiikkina: luvassa aarteita niin Ylen arkistoista kuin kotialbumeistakin.
Radio Suomessa alkaa sunnuntaina 3.2. klo 13 koko vuoden jatkuva Iskelmä-Suomi-radiosarja, jossa kuullaan henkilökuvia kotimaisen iskelmän tähdistä ja tekijöistä. Avausjakson pääosassa rakastettu renttu Irwin Goodman.
Myös Radio Suomen Iskelmäradio tarjoilee laadukkainta tanssi-iskelmää rakastetuista klassikoista tämän päivän lavahitteihin aina sunnuntaisin klo 9 ja ohjelmassa julkistetaan kilpailu 3.2, jossa haetaan kaikkien aikojen parasta suomalaista iskelmätekstiä.
Suomalainen iskelmäyleisö on erityisen kiintynyt tähtiin, joiden tarinassa on menestyksen ja kimalluksen vastavoimana vahvoja tummia sävyjä, lankeemusta ja kilvoittelua taitelijaelämään kuuluvia kiusaajia vastaan.
Vaikka viihdemaailmassa on aina puhuttu tähtien tekijöistä, todellista tähteä ei voi synnyttää väkisin. Katri Helena ja Paula Koivuniemi ovat Iskelmä-Suomen mittakaavassa malliesimerkkejä siitä, mitä vuosikymmenestä toiseen kantava kestotähteys on.
Kun tango iski eurooppaan noin sata vuotta sitten alettiin heti puhua hulluudesta, johon tämä argentiinalainen intohimojen tanssi ajaa ihmiset. Suomenkin tango sai valtaansa puolivuosisataa ensi iskujen jälkeen.
Iskelmällä on aina ollut myös kaupunkiympäristön kuumeisesta energiasta ja avoimesta ilmapiiristä ammentava puolensa. Iskelmän säikeissä on soinut jazzin rytmi, urbaani viihde-eleganssi ja rikas kansainvälisten impulssien kirjo.
4.3. Osa 5: Yes Sir, alkaa polttaa
1960-luvulla suuri myllerrys nostaa esiin uudet solistitähdet ja uudet soundit Iskelmä-Suomessa. Maailman pop ja viihdehitit vyöryvät suomeen kiihtyvällä vauhdilla ja 1970-luvulla voi puhua jo hyökyaallosta.
11.3. Osa 6: Sininen ja valkoinen
Juha Vainio, Jukka Kuoppamäki ja parivaljakko Irwin Goodman-Vexi Salmi tulivat suomalaisen iskelmän maailmaan keskellä 1960-luvun kulttuurista murrosta. He jatkoivat suomalaista laulun tekemisen perinnettä ja samalla mullistivat sen.
Iskelmätähteyteen kuuluu kasvun logiikka, se pyrkii joskus olemaan "elämää suurempaa". 1960-luku synnytti modernin suomalaisen vastineen Elviksen ja Tom Jonesin edustamalle maailmoja syleilevälle estraditähteydelle.
25.3. Osa 8: Mä joka päivä töitä teen
Suomalaista iskelmää on aina tehty ylpeän ammattilaisen etiikalla. Raskas työ tehdään tien päällä, sillä viihdyttäjän leipä on pieninä murusina maailmalla.
1.4. Osa 9: Elämän valttikortit
Suomalainen iskelmä ammentaa voimansa melankoliasta, surullinen suomalainen on onnellinen. Itäistä perua oleva syvä surumielisyys, melankolia, on sitkein suomalaisen iskelmän eri vuosikymmeniä yhteen sitova punainen lanka.
Mitä iskelmä on nyt? Tietääkö joku? Iskelmä on aina muuttunut vaikkakin hitaasti. Tämän päivän iskelmällä on perinteiset elinympäristönsä tanssilavoineen ja tangomarkkinoineen, mutta perinteellä on paljon haastajia.
Lisää Elävässä arkistossa:
Lähetä linkki
Katso myös...
9.2. Teemalauantai: Laulujen lunnaat
Iskelmä-Suomi-sarjan avausviikolla nähdään kaksi muotokuvaa sinivalkoisista iskelmätähdistä: Jorma Kääriäinen dokumenttielokuvassa Yhden tähden hotelli ja Janne Reinikaisen tulkitsema Rauli Somerjoki Markku Pölösen elokuvassa Badding.
23.2. Teemalauantai: Tango-Suomi
Ilta on täynnä suomalaisen tangon taikaa. Matkaa tehdään Markku Pölösen nostalgisesta Onnen maasta Tuomari Nurmion stadilaisen tangon etsintään, 1960-luvun maaseudun tanssilavoilta 2000-luvun Helsinkiin.
Kommentit
Miksi iskelmä domukenttiin ei olla pistetty mitään Mona Caritasta. Onhan hänellä sentään iskelmässä monia hittejä, kuten Rasputin, Nykyaikainen, Go Johnny Go, Me emme laske viiteen, Mikä fiilis jne?
Siis eikö tosiaankaan ole mitään Mona Caritasta, se on suuri vääryys, häpeä YLE Teema, mikäli näin todella on.
Kiitos kun unohditte Annikki Tähden.... Niin aika muuttuu ja Yle unohtaa perinteet. En tule seuraamaan ko. sarjaa....mitä teen paskalla kun ei ole peltoakaan !!! Hävetkää!!!!!!
Älkää toki etukäteen pettykö! Kymmeneen tunnin mittaiseen ohjelmaan ei loppujen lopuksi mahdu kuin kourallinen päähenkilöitä valtavasta joukosta ja monelta vuosikymmeneltä. Silloin on selvää, että toimittajat ovat joutuneet tekemään vaikeita valintoja.
Päähenkilöt on valittu tukemaan sarjan lähestymistapaa, jossa pyritään valaisemaan suuria teemoja. Tarkoitus ei missään nimessä ole väittää, että tässä olisi tyhjentävä otos suomalaisesta iskelmästä tai että juuri nämä artistit muodostaisivat jonkinlaisen kaikkien aikojen top-listan!
Katsokaa siis ohjelmat - niissä on sentään paljon enemmän kuin täällä ennakkomainonnassa, ja epäilemättä jokaiselle jotain uutta. Puhumattakaan Radio Suomen Iskelmä-Suomi-sarjasta, joka jatkuu koko vuoden.
Mikäli Annikki Tähti ei sarjassa esiinny,niin mitä se kertoo toimittajista.
Lyhyt kommentti näihin etukäteiskritiikkeihin. Sarjaa ei ole esitetty vielä sekuntiakaan televisiossa ja sarjan viimeisiä jaksoja vielä työstetään. Eli sikäli ollaan hyvissä ajoin liikkeellä tuomioiden kanssa. Iskelmä-Suomen lyhyissä jaksokuvauksissa ei ole lueteltu kaikkia sarjassa mainittuja tai esiteltyjä artisteja. Annikki Tähti on mukana mm. osana 1950-luvulla esiin noussutta naislaulajien sukupolvea. Voi olla, että se ei auta näissä ennakkoarvioissa ilmaistuun mielipahaan. Sarjasta on väkisin jäänyt pois lukemattomia merkittäviä taiteilijoita. Se ei ole meidän tekijöiden kannanotto heidän uransa painoarvoon,vaan välttämätön haaste ja murheenkryyni tällaisessa hankkeessa. Olemme tehneet valintamme ja painotuksemme monesta eri vinkkelistä, ennen kaikkea valitun kerronta- ja käsittelytavan pohjalta. Suosittelen perinteistä tutkimis- ja hutkimisjärjestystä. Arvio Iskelmä-Suomen toimivuudesta televisiosarjana kannattaisi ehkä tehdä jälki- ei etukäteen.
ystävällisin terveisin
Pekka Laine
Iskelmä-Suomen käsikirjoittaja
Minä kaipaan katsausta humppaan, ehkä se tulee jossain jaksossa rivien välistä. Se on alkanut tuntua minusta - 70-luvun lapsesta, jolle iskelmä on enimmäkseen yhdentekevä kirosana - suomalaisessa tanssi-iskelmässä yhtä oleelliselta musiikkilajilta kuin tango, mutta se mainitaan nykyisin kovin ohimennen. Joskus korviin osuu tosi hienoja humppia, kun kuuntelee radiota oikealla hetkellä.
Luin tuosta sarjasta arvostelun ollessani vielä lasaretissa, mutta ennen kuin se alkoi, olin jo päässyt kotiin. Kiintoisaa historiaa ja tositarinoita. Ensin Rock-Suomi ja nyt Iskelmä-Suomi. Kymmenen pistettä!
Huumori-iskelmä näkyy jäävän vaille mitään käsittelyä sarjassanne vaikka tämä skene kyllä muovasi Suomi-iskelmää omalla tavallaan.
Ovathan esim.Vexi Salmi ja Junnu Vainio velkaa suurille kupletööreille J.Alfred Tannerista alkaen, puhumatikaan Juicesta, Repestä, Erkki Liikasesta tai Jaakko Teposta...
Ja huumoripuolelta varmaan olisi saatu haastateltaviakin, mm. Eki Liikanen, Martti Huuhaa Innanen, Jaakko Teppo...
Millä tavalla sarjassa aiotaan käsitellä 70-80-lukujen taitteen avioero- ja kuolemaiskelmiä, olisi hyvä saada tietää että mistä ihmeestä tämä laji sai alkunsa - ja miksi nimenomaan Suomessa?
Kaikkein lohduttomin ja synkin tämän lajin biisi on Mua kuule äiti, sensijaan Pertti Koivulan esittämä Elämä on täynnä kyyneleitä on hulvaton ja hirtehinen parodia aiheesta.
Olisin toivonut, että oltaisiin lähdetty alusta, sieltä 20-30 luvulta.
Kaiken takana on kuitenkin Dallape´.
Tummaääninen altto, Seija Karpiomaa 1950/60-lukujen taitteesta olisi ansainnut pikkuosuuden. Trubaduurisarjaa edustanut, varhain edesmennyt Tapio Heinonen omassa sarjassaan. Kuulasääninen Johnny Forssell on jäänyt unohdettuihin laulajiin. Sitten tietysti kitaralla itseään säestänyt matalaääninen Barbra Helsingius. Toivottavasti radion puolella on heidän esittelyyn aikaa.
Kovin on tupakkakeskeinen tyyli, kun iskelmäsuomea mainostetaan ylellä. Onnenmaa-pätkässä sauhuaa vähän väliä. Iskelmämelankoliaa ja fiilistä brändätään röökin ympärille????
Omasta mielestäni erittäin hyvää työtä! Keep up good working!
Aivan loistavan mielenkiintoinen sarja, hyvin toteuttu, loistavaa kerrontaa. Tietenkin suomessa on niin paljon ollut hyviä laulajia, että kaikkia ei voi mainita, siihen tarvittaisiin sata osaa ainakin. Ja ei kai tässä ohjelmassa ole tarkoituskaan paremmuusjärjestystä luoda millään muotoa. Kiitos Teema, monet kauniit muistot palautuu mieleeni tämän ohjelman myötä.
Katri Helena on huikea taiteilija, ja toki Paulakin, mutta oli kyllä loukkaavaa muita naisiskelmälaulajia kohtaan nostaa jalustalle vain nämä kaksi ylitse muiden. Ilmeisesti heidät valittiin siksi, että he ovat tällä hetkellä pintamuodikkaita, koska ovat olleet tapetilla viime vuosien tusinamusiikkiohjelmissa.
Itse olisin toivonut enemmän asiaa ainakin Suomen iskelmähistorian parhaasta estradiesiintyjästä Marion Rungista.
Kukin tekijä valitsee näkökulmansa ja rajauksensa. On hyvä muistaa, että suosituin ei ole sama kuin paras, määrä ei aina korvaa laatua ja makuja on monia...
Tähän mennessä tulleita jaksoja en ole nähnyt mutta ihmettelen jos ei
todellakaan ole mainittu Seija Simolaa,Marionia,Carolaa ja Irina Milania.Hehän ovat todellä hyviä artisteja.
Kiitos hienosta sarjasta.Ymmärrän että aiheita on paljon ja kaikkea ei voi ottaa mukaan. Silti perinteinen suomalainen "vanha tanssimusiikki"(lavatanssimusiikki)vaatisi mielestäni oman TV-jaksonsa tai ohjelmasarjansa kokonaan mm. humppabuumi jne.Pelkästään hanurimusiikki ja lavatanssit lähtien Suomen parhaista hanuristeista: Vili, Onni Laihanen,Toivo Manninen, Lasse Pihlajamaa, Esko Könönen jne vaatisi oman ohjelmansa.Kaiken perusta oli tietysti Dallape & Georg Malmsten; sen tasoista musiikkia ei tänä päivänä enää kuule. Toki tangolle oli ko. sarjassa oma jaksonsa; siinäkin olisi voinut ottaa väläyksiä useammista hyvistä liian vähälle huomiolle jääneistä laulajista mm. Reijo Viita, Mikko Järvinen,Seppo Hanski, Johnny Forsell,Kalevi Korpi, veikko Tuomi, Kari Piironen (on muuten tangolaulajana paras tämän hetkisistä) jne.Mustalaisosiossa ei mainittu Taisto Ahlgrenia ja Pettäjän tietä lainkaan ;ei hyvä.Oman jaksonsa vaatisi 50- ja 60- luvun naisiskelmälaulajat; muutakin kuin Laila, josta materiaalia on nähty yllin kyllin; vähemmän muista: Eila Pellinen, A.Tähti, S.Karpiomaa, E. Pienimäki. T.Lund, V.Kekkonen, A.Sari jne. Toivotaan, että ainakin radio-ohjelmissa kuullaan lisää vuoden mittaan.
Kiitos tästä mahtavasta sarjasta ja laadukkaasta toteutuksesta!! Maanantaista on tullut suosikki päivä ja sit kavereiden kanssa spekuloidaan! :)
Ohjelmasarja näyttää ja käsittelee aika suppeasti suomalaista viihdemusiikkia.Sarjassa esiintyvät muusikot,laulajat,säveltäjät ovat sen ajan(50-70 luku)vakioesiintyjiä.Tämä jengi änki itsensä hienoimpiin ravloihin esiintymään.Myöhemmin samat naamat kuultiin ja nähtiin radiossa ja telkkarissa aina seitkytluvun loppuun asti.Tämä jengi keräs hillot ku "tavalliset" rivimuusikot ja laulajat esiinty stadin oikeissa jortsumestoissa surkeiilla liksoilla ja kiersivät suomen lavoja.Minunkin Isäni soitti ammatikseen yli neljävuosikymmentä ja on kyllä soittanut monenkin ohjelmassa esiintyneen muusikon kanssa sekä säestänyt ohjeman laulajia keikoilla kuin levytaustoissa,Ehkäpä ylen vähäinen kuvamateriaali on puute tämmöisen sarjan tekemisessä ja se jotenkin ärsyttää.Isäni kävi välillä parisotaakin ja soitteli kenttäradion kautta fikeliä eetteriin.Taiteilijaeläkettä ei tullut,eikä sitä toista kertaa hakenu.
Minkä takia sarja aloitettiin jaksoilla Kohtalon tähdet ja Kuningattaret? Etenkin Kuningattaret oli aivan käsittämättömän yksipuolinen ja tylsä, kapeasti ja sokeasti hyvin hetkellisestä perspektiivistä suoritettu poiminta. Paula Koivuniemea ja Katri-Helenaa koko ohjelma, eikä näistäkään mitään mitä ei oltaisi kuultu lukuisia kertoja ruudussa aiemminkin. Kunnia heille ja hienoa että ovat onnistuneet uudistumaan ja pysymään pinnalla, mutta olivatko kaikki iskelmäkuningattaren arvon ansainneet todella siinä?
Kohtalon tähdet puolestaan vahvisti suomalaisen artistin myyttiä, glorifioi jälleen kerran. Minkäänlaista syvempää yritystä paneutua siihen, miksi juuri kamppailu henkilökohtaisten tragedioiden parissa nostaa artistin arvoa suomalaisen yleisön silmissä ei ollut havaittavissa. Ihan kuin jääkkiekkoliiton analyysiä kaukaloväkivallasta olisi seurannut. Sama pinnallisuus jatkuu edelleen, vaikka Syvä kuin meri ja Kaupungin valot ovatkin jo informatiivisia ja mielenkiintoisia. Mutta kaikki suomalaiset myytit ja kliseet edelleen otetaan annettuina ja jätetään käsittelemättä.
Kupletti-perinteen, rillumarein ja huumori-iskelmän tarinaa minäkin jään odottamaan.
Hei tosi hienosti fiilistelevä ohjelma. Saa tälläisen 50.sen miehen todella herkistymään tuo musa autot vaatteet hiukset ja oikeesti vahvin tunne tuli kun Virve vetäisi suloisen kiimaisella äänellä. Hu hu sanon kaikella kunnioituksella sulle Virpi että sulla on naitava ääni
Kuuntelin tässä Carolaa. Voi herran jestas.Kertakaikkiaan mikä laulaja!
Eilen tuli 70-luvun käännös- ja diskobuumeja käsitellyt jakso, mutta aika lailla valikoiden käsiteltiin aihetta, hellyysbuumista ja Armista & Dannysta ei sanottu esmes sanaakaan ja Isolta Deeltä olisi varmaan saatu omat kommenttinsa aiheesta.
Diskopuolelta kommenttinsa lausui pääasiassa Eini, kyllä tuolloin muutkin artistit tekivät diskokamaa, kuten Päivi Kautto-Niemi jonka esittämä Sillä siisti on mielestäni eräs tuon aikakauden hienoimmista diskoiskelmähelmistä.
Käännöspuolelta käsiteltiin ennenmuuta Chrisse Johanssonia ja Raul Reimania, olisi ollut kiva kuulla mistä Reimanin fiksaatio kuolema-aiheisiin tuli, miehen tekoahan on mm.Rexin Syksyn Sävel-klassikko Puhtaat purjeet.
Olisi ollut kiva kuulla myös käännösiskelmien käännösratkaisuista, tämä skenehän on pullollaan mitä omituisimpia suomennoksia eri biiseistä, johtuiko sitten kääntäjien kielitaidon puutteesta(kuten Hand up=Anna kulta anna, Japanese Boy=Iltaloma...), mene tiedä...
Uskollisempiakin käännöksiä löytyy, pari esimerkkiä: Yes sir... ekan suomennoksen Einille teki Irina Milan, mutta myöhemmin 90-luvulla M.A. Numminen käänsi tekstin originaalille uskollisemmin nimellä Yes Sir, osaan boogien, löytyy MAN:n parodiselta levyltä M.A Numminen Goes Tech-No. Gibbin veljesten Woman in lovesta on 2 suomennosta: Jos katsot silmiini mun ja Rakastunut nainen.
Ja 70-luvun Finnhits-maailmaanhan vaikuttivat myös aikakauden suuret iskelmäkisat: Inter- ja Euroviisut ja Syksyn Sävel - ei sanaakaan näistä.
Disko- ja käännösiskelmäbuumien lomassa kulki pitkin Suomea myös vanhan tanssimusiikin buumi, tähän taas liittyivät Erkki Junkkarisen comeback ja Lappeenrannan humppafestarit.
Ja nostalginen rockenrollibuumi jäi käsittelyä vailla, tuolloin esim. Tapani Kansa teki rokkivetoisia showeja.
Entä tuon ajan etelänlomaiskelmät, ei sanaakaan niistä, vaikka niitäkin tehtiin ja käännettin, Irwinin Las Palmasista ja Si Si Sistä alkaen Marionin Eviva Espanjaan asti...niin, Marion ei muuten ole päässyt sarjassa lainkaan ääneen, vaikka olikin edellisessä jaksossa mainittua uusien naisssolistien joukkoa 60-luvun alussa.
Hieno ohjelmasarja ja loistavalla ammattitaidolla tehty . Edellisessä kommentissa ei ole kirjoittaja seurannut sarjaa kuinka se etenee. Kuinka seuraavissa jaksoissa käsitellään juurikin noita aiheita ,joista nyt tämä jakso jäi mielestään paitsi . Esim "estraaditaiteilijat" ,joissa näkyvänä osana näyttäisi olevan juuri Danny ja Tapani Kansa . Eiköhän siellä tule Armia ja Dannyä myös , ja uskon Marion Rungin olevan myös tässä .
Näillä pitkänlinjan artisteilla kun on ollut vuosikymmeniä kestävä ura ,heitä täytyykin just näin jaotella eri kategorioihin . Tästä erittäin suuri kiitos ohjelman suunnittelijalle . Mielenkiinto säilyy hyvin koko ajan .
Ja vielä discoaikakaudesta .Kyllä Yes sir ,alkaa polttaa on ehdottomasti aikakauden tärkein kappale ,kun puhutaan disco kulttuurista . Ohjelmassa haastatellaan hienosti kulloisenkin aikakauden merkittävimpiä artisteja . Ja olipas hienoa nähdä Lea Laven pitkästä aikaa .
Hieno sarja, mielenkiintoinen kerta kaikkiaan.
Mutta pakko on nostaa yksi nimi, jota kaipaan. Toki hänen pitäisikin olla esillä vasta viikon kuluttua tulevassa jaksossa, mutta ennakkoesittelyssä häntä ei mainita.
Kuitenkin 60-luvun iskelmälle oli tyypillistä nimenomaan Dannyn ja Johnnyn taistelu ykköstähden asemasta. Nyt on mainittu vain Danny. Tässä on minusta valitettava puute. Silloinhan oltiin joko Dannyn tai Johnnyn faneja samalla tapaa kuin Beatles ja Rollarit isommassa maailmassa.
Käsittämätön virhe, mutta muuten kiitos sarjasta.
Kiitos Teemalle TAAS KERRAN loistavasta sarjasta.
En oikein ymmärrä joidenkin katsojien toiveita Mona Caritasta tai Annikki Tähdestä. Mona Carita teki muutaman LP:n hyvin lyhyessä ajassa (1979-1983) ja hävisi sen jälkeen kokonaan julkisuudesta. Annikki Tähti oli taas ns. "yhden hitin ihme", joka soi turhankin paljon radiossa vain Karjalan menneisyyteen takertuneiden ihmisten toivomana.
Jos sarjasta voisi katsoa puuttuvan jotain olennaista, niin se on historiakatsaus iskelmämusiikin juurille. Suomalaisen iskelmän perusta luotiin jo ennen sotia Dallapén aikana, ja tämä syväluotaus sarjasta puuttuu. Olisiko myöhemmin tehtävässä historiajaksossa mitään ideaa? Rautavaara, Pakarinen, A. Aimo, Helismaa, Malmsténit ja mm. Jorma Ikävalko ansaitsisivat varmasti oman ohjelmansa.
Mikä ihme on, kun artisti Mikko Alatalo on joukosta poissa? Reilusti yli 600 kappaletta kirjoittanut parivaljakko Alatalo/Rinne tekivät 70- luvulta alkaen yhteistyötä. Kyllä mielestäni heidän kappaleet olisivat sopineet Iskelmä-Suomen genreen.
Jos ette ole vielä huomanneet, sarja ei etene kronologisessa järjestyksessä. Ja minusta hyvä niin.
Hieno sarja Suomesta ja suomalaisuudesta iskelmän kautta. On selvää, että kaikkia maamme iskelmään vaikuttaneita henkiöitä ei mitenkään voida käsitellä edes radiosta tulevissa 40 jaksossa. Sarjasta tulisi monivuotinen, jos mukaan otettaisiin kaikki Tony Latvan ja Petri Tuunaisen "Iskelmän tähtitaivas" esitellyt 500 viihdetaiteilijaa. TV-sarjasta eityiskiitokset myös kuvamateriaalista vastaaville henkilöille.
Juu, samaa mieltä, kyllä Mikko Alatalo ja Harri Rinne antoivat suuren panoksen Suomen iskelmämusiikkiin ja olisi kyllä ansainnut maininnan vaikkapa tuossa Uudet lauluntekijät-jaksossa jossa aiheina olivat Irwin & Vexi, Junnu ja kumppanit.
Mutta samaan syssyyn olisi pitänyt mainita myös Juankosken suuri poika eli Juice, joka teki tekstejä myös iskelmäpuolelle.
Viime jakson aiheena oli siis suomi-iskelmän pimeä puoli eli suruiskelmät, itse olisin kaivannut tiukempaa analyysiä siitä että miksi juuri 70-80-lukujen taite oli niin otollista aikaa tälle genrelle ja onko loogista olla yhtaikaa "iloinen ja surullinen suomalainen", minusta juuri tämä mollivoittoisuus on se tekijä joka on estänyt suomalaista musiikkia leviämästä maailmalla enemmän, verrataan nyt vaikka Ruotsiin jossa musaa tehdään ilon kautta.
Ja olivatko suomalaiset alkujaan mollikansaa, olen lukenujt että 1800-luvulla sivistyneistö halusi tehdä kansassa pesäeron duurivoittoiseen Ruotsiin ja siksi täällä luotiin molliperinne.
Noo, eivät surulaulutkaan varmaan ole suomalaisten yksinoikeus, esim. melodialtaan itkuisa ja lohduton Orvokkeja äidille (Violer till mor)-laulu on ruotsalaista perua, eikä tosiaankaan niitä kaikkein iloisimpia ralleja,bluesmusiikissa taas on taustalla orjien suru ja epätoivo, porutgalilaisilla on fadonsa ym.ym.
Sensijaan ihmetyttää tosiaan se että miksi Suomessa vallitsi tuo itsesääli- ja suruitkelmäbuumi, mistä se syntyi, olen antanut ymmärtää että se liittyi jotenkin silloin muuttuneeseen avioerolakiin jonka seurauksena erojen määrä räjähti käsiin rajusti ja tähän saumaan sitten iski Reijo Kallio Viikonloppuisineen.Biisiinhän tehtiin myös vastapuolen näkemys eli Viikonloppuisälle, esittäjää en muista.
Jaksossa ei käsitelty ollenkaan tämän genren kaikkein lohduttominta edustajaa eli Tarja Ylitalon esittämää Mua kuule äitiä, jossa uraäiti menettää lapsensa, tämänkin kipaleen taustaa olisi ollut hyvä kuulla, entä Matin ja Tepon Et voi tulla rajan taa, ei mainintaa.
Aihetta on tosiaan myös parodioitu, aiemmassa viestissä olen maininnut Pertti Koivulan Elämä on täynnä kyyneleitä-laulun jossa oikein herkutellaan itsesääli- ja suruteemalla oikein olan takaa ja virne suupielessä, jaksossa mainittiin Kari Kuuvan Tango Pelargonia muttei Eppujen Murheellisten laulujen maata.
Mauri Kunnas esitti Nyrok City-sarjakuvassaan hulvattoman vision suruiskelmien maailmasta, löytyy Nyrok City-albumeista, finnimies oikein rypee surussa ja kyynelissä ja lukijalla on suu messingillä, lukekaa se!
Kerta kaikkiaan hieno sarja. Tälläisten ohjelmien takia YLE-veroa ei niin paljon keljuta maksaa. Hyvin tehdyt haastattelut keskeisiltä alan vaikuttajilta antoivat todella mielenkiintoista tietoa alan taustoista. Hienot vanhat filminpätkät sekä itse musiikki veivät tälläisen Suomi-iskelmän tahdissa kasvaneen vanhahkon rokkarin takaisin aikaan, jolla on ollut vahva henkilökohtainen merkitys. Kaunis kiitos siitä kaikille ohjelman tekijöille.
Ainoat risut, hyvin kevyet sellaiset, tulevat ohjelmaa varten näyttelijöillä tehdyistä kuvituksista. Eikö tosiaankaan löytynyt niihin hetkiin alkuperäistä kuvaa, edes still-kuvaa. Esimerkiksi se tatuoitu tyttö ei istunut oikein aikakauteen. Ennen vanhaan tatskoja löytyi vain merimiesten ja vankilakundien hihasta. Ja niin oli hyvä.
Areenassa on osista Sininen ja valkoinen sekä Show must go on kaksi versiota. Toinen mainostaa olevansa ennakko. Ovatko nämä ohjelmat täysin identtisiä? Jos ovat, niin miksi sama ohjelma on Areenassa kahtena kappaleena?
Aivan samoja ovat, kaksoiskappaleet johtuvat julkaisutavasta. Toinen on julkaistu vähän ennakkoon malttamattomimmille, toinen julkistuu automaattisesti tv-lähetyksen jälkeen.
...niin ja aika vähiin jäi suuri sanoittaja "Vepa" Veikko Lavi!?!
Samaa ikäluokkaa Repen kanssa, Junnukin oppipoika jos Vepaan vertaa...
Ikävää by the way.
ystävällisin terveisin
Pekka Laine
Iskelmä-Suomen käsikirjoittaja
Todella ala-arvoisesti käsikirjoitettu, ja tuotettu ohjelma. Näitä tälläisiä tehdään vain kommunistisissa tasavalloissa, on kyllä niin puolueellinen, ja aivan liian yksipuoleisesti tehty. HÄPEÄ PEKKA!
Aivan loistava sarja ja todella hienosti tehty! Ulkomailla asuvana 31-vuotiaana tämä sarja oli yksi niistä mitä odotti joka viikko ja viimeisen jakson viimeinen biisi kuvakavalkadeineen nosti melkein tipan linssiin.
En tajua näitä nillittäjiä jotka tällaista kehtaa täällä haukkua!
Mahtavaa duunia ja kadehdittavaa ammattitaitoa tekijöiltä. Nosti oikeanlaisen Suomi-ylpeyden pintaan ja taas oikein odottaa kesää että pääsee Suomeen ja iskelmä-Suomen maisemiin ajamaan peltojen välissä keskikesän yönä.
Kiitos!
...niin ja aika vähiin jäi suuri sanoittaja "Vepa" Veikko Lavi!?!
Samaa ikäluokkaa Repen kanssa, Junnukin oppipoika jos Vepaan vertaa...
Ikävää by the way.
Nykyiskelmäjaksosta jäi pois mm. Arttu Wiskari, Suvi Teräsniskaa ja Tuure Kilpeläistä sensijaan ostettiin liian esille, Elokuu-yhtyeestä ei sanaakaan...niin, se Kotkan toinen suuri mestari eli Lavin Vepa jäi käsittelyitä.
Kiitos Pekka ja Yle. Upea sarja kertakaikkiaan.Kyllä tästä avautuu
hyvin Suomi-iskelmän kirjo ja vaikuttajat.Sarjaa pitäis tehdä var-
maankin miljoona jaksoa,että kaikki tyypilliset valittajat olisivat
hiljaa omien suosikkijen puuttumisesta.Kuunnelkaa ja valittakaa nyt
vaikka jostain muusta ja muussa tahossa.
Suur Kiitos!
Kyllä kiitos! Yle-vero ylös! Ei ole sarkasmia, vaan ihan oikeesti. Tällaiset jutut on juttuja joista kannattaa maksaa.
Nuorena ihmisenä tietenkin keljutti uuden polven jakso, joka oli lähinnä Suvi Teräsniska-show. No, hän on suosittu, mutta ei ainoa uuden polven edustaja, jota kannattaa kuunnella dokumentaatiota tehdessä.
Voisi tehdä jatko-osia? Paljon ji pimentoon. Tämä on maailma, joka kiinnostaa, ainakin minua, koska siihen liittyy niin monia eri ulottuvuuksia.
Ainoat risut, hyvin kevyet sellaiset, tulevat ohjelmaa varten näyttelijöillä tehdyistä kuvituksista. Eikö tosiaankaan löytynyt niihin hetkiin alkuperäistä kuvaa, edes still-kuvaa. Esimerkiksi se tatuoitu tyttö ei istunut oikein aikakauteen. Ennen vanhaan tatskoja löytyi vain merimiesten ja vankilakundien hihasta. Ja niin oli hyvä.
Totta, tuo friidu on muuten ihan sexy kissa mutta tatskat tosiaan hämäävät aikalailla, niitähän oli vanhaan aikaan vain miehillä, ja silloinkin vain linnanvenkuloillla ja seiloreilla.
AIVAN LOISTAVA SARJA. Mahtava katsaus iskelmän historiaan.
Milloin voin ostaa DVD:t??
Osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/1769590 mainostetaan sarjaa 12-osaisena. TV:ssä ja Areenassa jaksoja esitettiin vain 10. Mihin perustuu parin jakson katoaminen?
Nyt 7 osaa katsoneena suuret kiitokset Ylelle hienosta dokumentista. Kokeumukseen vaikuttaa tietenkin lapsuuden ja nuoruuden musiikkimuistot mutta kaiken kaikkiaan viihdyttävästi tehty ohjelma! Fiilis on että viime vuosina dokumenttien taso on Ylellä yleisesti mennyt varsin paljon alaspäin ja esim ulkomaisia hyviä dokumentteja on ostettu vähemmän. Tässä hyvin tehty kotimainen. Onnittelut!
Terv. Ilkka
Selaa ohjelmia aiheiden mukaan
Selaa ohjelmapaikkoja
Suositelluimmat jutut
PERJANTAINA 25.1.2013