Doctor Who: Megauusinnat ja kahdeksas kausi

Viimeinen Jäärä on täällä taas!

Banna: Ääh, siinä meni suunnitelmani ;)

L.N: Nyt en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat? Hurtin Sotatohtori sijoittuu Kasin ja Ysin väliin. Ja sikis Tardis on ihan oikean näköinen. Peter Cushingin Tohtori ei ole osa virallista kaanonia. Ja se jouluspesiaali on tämän vuoden jouluspesiaali, eli ihan uusin.

Vielä kerran kiitos YLE:lle spesiaalin näyttämisestä ja jouluspesiaalin järkkäämisestä Suomeen niin aikaisin :)

Nyt pitäisi The Day of the Doctor katsoa uudestaan, ja sitten kirjoittaa se ennätystekstini ;)

Eipä tässä muuta. SE ON GERONIMOOOOOOOOOOOOOOO!

– The Last Doctor (ei varmistettu)

Kiitos YLE specialin näyttämisestä näin pikaisesti! Mahtavaa! Jouluspeciaalia ja uutta kautta odotellessa! =)

– Welcome Peter Capaldi (ei varmistettu)

Niin ja sellainen juttu vielä, että sitten kun tämä 50-vuotisspessu esitetään joskus uusintana, sen perään voisi näyttää tämän Viitisen tohtoria -täydennysosan. Hulvaton puolen tunnin lisuke, jossa on kaikki mitä kyltymättöminkään fani saattoi jäädä itse jaksosta kaipaamaan (paitsi Eccleston, mutta no jaa.) http://www.radiotimes.com/news/2013-11-24/peter-davison-colin-baker-and-sylvester-mccoy-unite-for-doctor-who-spoof-the-fiveish-doctors

– VV (ei varmistettu)

HUHHUH! The Day of the Doctor oli niin mahtava!!! Elin ihan täysillä mukana, huusin ja nauroin ja itkin. Kohta katselen spessun uudestaan ja sitten vielä kerran uudestaan ja varmuuden vuoksi vielä pari kertaa ;) Oli kyllä eeppistä menoa ja nyt onkin sitten paljon odotettavaa, melkein kaikki on nyt mahdollista! The last of the Time Lords?! I don't think so!!! Toisaalta kyllä tykkäsin siitä ajatuksesta että Tohtori on viimeinen Ajan Herra, se toi niin paljon lisää syvyyttä Tohtorin hahmoon ja ymmärsi hyvin miksi Tohtori oli niin surullinen ja vihainen ajoittain. Miettikää mikä päätös! Tappaa oma kansa pelastaakseen universumin... Vaikka sitä ei nyt sitten olekaan tapahtunut :D
The Five(ish) Doctors Reboot oli loistava! Onneksi tekivät oman spesiaalinsa, oli todella hauska :)
Ja nyt sitten joulujaksoa odottelemaan, onneksi odotusta on vain n. kuukausi... MIKSEI SE VOI TULLA JO HUOMENNA? :D

– Meow (ei varmistettu)

Allons-y kaikki kanssa-whovianit!
(Ja jälkikäteen lisäys: tää on PIIIITKÄ.) (Toinen lisäys: Hui kauhia, Bannakafalatta on julistanut haasteen sillä aikaa ko tein tätä!! :o Ää, tää ei liity mitenkaan siihen, aloitin jo aamuyhdeksältä tän väsäämisen.)

50-vuotisspesiaali tuli eilen katottua yhdessä koko muun maailman kanssa, tietenkin asiaankuuluvin eväin varustautuneena; kalapuikot ja vaniljakastike syliin ja teetermari kainaloon, syöksy kohti olkkarin sohvaa - vain viisi sekuntia myöhässä!! Onneksi oli tallentava digiboksi. Kalapuikot jäi vähän lötköiksi ko vasta viime tipassa tajusin varustautua niin ei kerenny ko mikrottamaan. Kohokastakin aioin ensin yrittää, vaan unohin pirhana vieköön ostaa munia. Olisi muuten ollut eka kohokkaani, jännityksellä odotamme seuraavaa tilaisuutta, räjähtääkö uuni vaiko kokki... Olo nyt noin vähän yli puoli vuorokautta TDOTD:n jälkeen on... sanoisinko, aika tyhjä enkä oikein tiedä mitä sanoa. :S

Tiesin kyllä jo etukäteen, että latasin ennakkoon suuret odotukset tätä jaksoa kohtaan, ehkä jopa liian suuret muistaen miten aiempienkin hartaasti odottamieni jaksojen kohdalla oli käynyt (hienon hienoinen pettymys) ja tuntien Moffatin kirjoitustyylin... Olisihan se pitänyt tietää, että jossakin kohtaa oiotaan mutkia hiukan liian suoriksi ja ehkä hypitään muutaman aikasilmukan yli. Lähinnä ihmetyttää, että mihins ne zygonit oikein jäi, mutta kaippa niiden kanssa sitten tehtiin rauha, ihmeen nopsaan vain tapahtui. Samoin se, miten Clara ja Tohtori sieltä Trenzaloresta selvisivät, mutta epäilenpä että tämä tulee paljastumaan jouluspesiaalissa. (lisäys jälkeenpäin: varsinkin kun traileri siihen viittaa)

Mutta näistä pienistä puutteista huolimatta, siltikin: FANTASTIC! MOLTO BENE! Ihana Tennant!!! (And...ding! <3 lemppari-Tohtorini) Ihana Bad Wolf!! ("Are you afraid of the big Bad Wolf, Doctor?") Ihana Smithin ja Tennantin tohtorien kohtaaminen! ("Oh, lovely!" =D) Ihana kolmen tohtorin välinen keskustelu!! ("Well, who are you boys?" jne. Reps! =D "What are you going to do, assemble a cabinet at them?" Apua, mää en kestä. =DD) Ihanat kaikki pienet ja suuret (fanservice-) yksityiskohdat joita en enää muista!! (katson uudelleen myöhemmin jahka saan tämän raapustettua) Ja ennen kaikkea: Ihanaihanaihana YLE ko esittää tämmösiä!! (Pstt, Areenassa on jo jouluspesiaali! http://areena.yle.fi/tv/2094101 Jos tuohon on luottaminen, se tulee 29.12. Jauzaa! Iih, en kestä.) Kaikein kaikkiaan kyllä tätä kannatti odottaa ja jännittää ja hypettää. En osaa kirjoittaa yhtään mitään älykästä. GAAH! (lisäys jälkeenpäin: tätä viestiä kirjottaessa tulikin virallinen varmistus jouluspesiaaliin)

Noh, älykkäästä en tiedä, mutta voisin ehkä kertoa jotain itsetäni ja whovaaniuudestani (tai jostain, kieli menee solmuun, elkää yrittäkö saada tuota oikein). Olen siis seuraillut tätä kommenttiketjua ihan sen ensimmäisestä (huhtikuusta!) viestistä alkaen (Btw, loistava ketjunkaappaus ohjelman kommentoinnista ihan omiin tarkoituksiin! Esimerkillistä työtä etten sanoisi.), mutten ole päässyt kommentoimiaan vielä kertaakaan koska olen ollut poissa kotoa ja oman koneen ääreltä lähemmäs puoli vuotta, nyyh. Hyvä kun häthätää olen kerennyt lukemaan uusimmat tuulet Suomen whovianien maailmasta. Onneksi kerkesin kuitenkin parahiksi kotiin viime viikolla pari päivää ennen TDOTD:a joten pääsin valmistautumaan siihen kunnolla, selaamaan asiaan liittyviä videoita ja linkkejä läpi. Paljon on varmaan jäänyt vielä väliin, mutta ehtiihän tässä ennen jouluspesiaalia. Kaikki jaksot on toki katsottuna ja osa ihan tallessakin boksilla. Mutta vasta pari viikkoa sitten tajusin, että miksi, MIKSI en pölijä älynnyt tallentaa ihan _kaikkia_ jaksoja kun siihen kerran oli mahdollisuus. Nyt niitä voisi sitten fiilistellä ja kelailla ees taas. No, pitää tallentaa sitten kun YLE ne seuraavan kerran uusii.

Tajusin vasta nyt että tästä tekstistä saattaa muuten tulla aika piiiitkä romaani... I'm sorry. I'm so sorry. Koska en ole päässyt purkamaan fanitustani yhtään mihinkään kellekään (Majapaikkani asukit eivät välitä scifistä. Torspot! Hmpf.), olen suunnattoman täynnä patoutunutta whoviaaniuutta ja nyt se sitten hyökyy kaikki kerralla yli. Tarkoitukseni ei ole mitenkään asettaa haastetta Bannakafalattalle (Meni oikein!! Tarkistin! En kopioinut!) tai muille pitkien viestien rustaajille. Luultavasti tämä viesti näännyttää minut niin etten kirjoita (ainakaan vähään aikaan (en lupaa)) tänne enää toista (näin pitkää ainakaan) kertaa...

Oma whoviaaniuteni alkoi oikeastaan mutkan kautta. Olen ennestään hirveä scifi-fani ja kaikki mahdollinen siihen viittävä on telkkarista vahattava. Tykkään myös lukea (enimmäkseen) scifiä (vähän ehkä kovempaa kamaa, mm. vanhoista kirjailijoista Gibsonia ja Dickiä, uusista Reynoldsia ja Banksia. Ja Rajaniemi rokkaa!). Katsoin siis toki aikoinaan kun YLE ensimmäisen kerran lähetti ekan kauden, mutten oikeastaan hirveästi innostunut siitä. Scifi toki on aina hyvähyvä, mutta jotenkin olin saanut hieman vääristyneen käsityksen sarjasta ja kuvittelin sen olevan jotain vakavaakin ja älykästä scifiä. Enkä sano ettei Dr Who sitäkin (joskus) olisi. Mutta enemmänhän siinä mennään kieli poskessa ja ehkäpä enemmänkin juonivetoisesti kuin ulkoisesti koreana ja sitä en aikoinaan ymmärtänyt, olin vaan että "voi jestas miten kökköjä lavastuksia" ja "NUOKO muka on niitä hirmuisen karmivan pelottavia dalekkeja, voi apua" =D. Melkein piti pakolla katsoa pari jaksoa jossain vaiheessa, oli niin tylsää. Dalekkeja en arvostanu yhtään. (Toivottavasti ne ei osaa suomea.) Ihan kivaa scifi-hömppää, korkeintaan kolme tähteä, kahtoo paremman puutteessa. Miten väärässä sitä voikaan ihminen olla... =D

Uudelleen kiinnostus heräsi, kun kakkoselta alkoi Torchwood missä oli ihuna Capt. Jack Harkness ja ehkä vähän aikuisempi juoni. Edellee toki scifi-hömppää, mutta aawk, näähän on välistä aika pelottaviakin jaksoja! :o (En muuten vieläkään tykkää katsoa niitä joitakin jaksoja keskellä yötä yksin. Hrr, too horror...) Ja sitten ihan vinoutunutta huumoria. Ja joko sanoin etta Capt. Jack Harkness? ;) Jo entuudestaan Dr Whosta tutun Jackin tarina oli todella mielenkiintoinen. Mistä syystä piti lueskella netistä lisää, ja huomasin että ehkä se Dr Whokin voisi olla ihan hyvä sarja. Ja seikkaileehan se Jack sielläkin parissa jaksossa. =D Kun sarja sitten vuoden parin päästä alkoi toissa kesänä, olinkin jo valmiiksi asennoitunut ihan toisin ja tiesin mitä oli tulossa. Huumori iski ihan täysillä ja varsinkin kun Tennant pääsi Tohtorina oikein vauhtiin, olin ihan myyty. Täydellinen hurahdus tapahtui sitten tänä kesänä vähän ennen kun Tennant vaihtui Smithiin, en olisi millään halunnut päästä Tennantia poijes. ISO NYYH! Tykkään toki myös Smithin Tohtorista, joskus kuudennen kauden puolivälissä tajusin jo tottuneeni häneen tohtorina. Smith ei ehkä ole ihan niiiin ahdistunut ja kanna koko maailman murheita mukanaan. Välillä vähän ärsyttävänkin huoleton, toisaalta osaa hänkin suuttua tarpeen tullen. Ecclestone taas oli synkkä ja jotenkin mieleltään vinksahtanut, sotatrauman kokenut tohtori joka ei ehkä suureen yleisöön niin iskenyt, omasta mielestänikin vähän liian vakava välillä. Ja kohta on taas edessä uusi vaihdos! Saas nähdä mitä Capaldista tykkään, ehkä ainakin eka kausi menee totutellessa. Ajattelin kyllä Ecclestonen jälkeenkin ettei se Tennant voi millään olla yhtä hyvä.

Kumppaneista oon eniten tykännyt Donnasta ja Amysta, Donnasta varsinkin siksi ettei sillä ollut mitään rakkaussuhdetta Tohtoriin (You're not mating with me, sunshine! Jos oikein muistan...) kuten Rosella ja Marthalla. Amylla taas oli todella kiinnostava ja joittenkin mielestä muka mutkikas juoni, josta tykkäsin. Muutenkin nuo aikaparadoksi-jutut yms. on musta tosi kiehtovia, olen päästäni sekaisin, myönnän. Vähiten ehkä oon pitäny Marthasta, koitin tätä kirjottaessa muistella joitain yksityiskohtia, mutten vaan saa siitä oikein mitään mieleen. Ei siis kovin kiinnostava hahmo kai... Rosekin vähän nyppii, en oikein tarkkaan osaa sanoa miksi, mutta ehkä Rose on semmoinen kliseinen tv-sarjojen huithapeli-tyttö, nätti ja ehkä vähän naiivi sidekick. Donna pisti tuulemaan ja tohtorinkin kuriin. (Parhaimpia Donna-kohtauksia ehdottomasti DoctorDonna, siinä meni tohtorit ja dalekit samalla hujauksella riviin ja järjestykseen. =D) Amyssa vähän samaa piirrettä. Plus Amyn seurauksena tietysti River Song, ehdottomasti sarjan parhautta. (Piti muuten hankkia Etsystä River Songin päiväkirjan kaltainen muistikirja. Muutenkin eBay ja BBC Shop sekä The Who Shop on ihan pahuudesta, kannattaa kiertää kaukaa jos ei ole ylimäärästä rahaa. Pöydällä nököttää mm. dalek joka huutelee "Exterminate"a, makuuhuoneesta Tardis-kello ja kaikenlaista muutakin rompetta löytyy.) Clarasta en uskalla sanoa vielä paljon mitään, mutta tähän mennessa ehkä vain aavistuksen Marthaa kiinnostavampi. Jotenkin sen asenne on niin ärsyttävä, mikään ei tunnu olevan vakavaa. Mutta toisaalta Clara on ollut vielä vähän aikaa mukana, ehkä se muuttuu tulevaisuudessa.

Vihollisista ehkä pelottavimmpia ovat Hiljaisuus ja Vashta Nerada. Vashta Nerada siksi että itellä on monta hyllymetriä kirjoja ja iik, jos niissä piileskelee jossakin yksikään varjo. Olen toistuvasti vähän sivusilmällä vilkuillut kirjahyllyäni ohi kävellessä... Hiljaisuus myöskin saa
vilkuilemaan silmäkulmista. Epäilen että täällä liikkuu niitä kun välillä tulee tunne että joku on
selän takana vaan kun kääntyy niin ei siellä mitään oo. Dalekit on siinä mielessä kivempia, että ne kyllä selvästi kertovat "EXTERMINATE!" missä ovat. Olenkin alkanut hiljalleen pitää niistä, ovat kovin sympaattisia. Ja jotenkin kuuluvat Dr Who:n vakiokalustoon, kuten Tardis ja sonic screwdriver. Cybermiehet puolestaa ovat tylsiä, eiväthän ne edes tee mitään. Kuten Jeremy Clarkson Top Gearissa totesi (Smithin ollessa siellä kylässä); niitähän kerkiää juosta karkuun.

Alunperin muuten ajattelin nimimerkikseni noviisi Hame:a, mutta muistaakseni joku sitä tuolla jossain kommenttihistorian alkuhämärissä käytti niin en kehdannu varastaa sitä ja tuntuu olevan muutenkin aika suosittu nimimerkki whovianien keskuudessa. Ja vaikka eläimistä eniten pidänkin kissoista, niin ihan niiiin kissaihminen en ehkä sentään ole =D Komentaja Strax tuntui sopivalta kun on ehkä vähän unohdetumpi hahmo. Straxin tavoin tahtoisin ratkoa eteen tulevat ongelmatilanteet mieluiten sinkauttamalla ne kuuhun, hermot menee. >.< Jos joutuisin joskus hoitotehtäviin, luultavasti asenteeni olisi samankaltainen kuin Straxilla; "Jahas, mikäs vaivaa... *niks naks poks* No niin, menehän jo siitä hommiin, mars, mars". Hoitoviettiä ei siis ole. =D Ja onhan aseet cooleja, Straxin käsittelemät varsinkin. (Ja tähän Capt. Jack sanoisi että "Mitä isompi sen parempi. Ase siis... ;D" I'm sorry, oli pakko...)

Toivottavasti kenenkään takamus ei puutunu turhaan tätä lukiessa eikä YLEn nettisivut mene solmuun tästä viestistä. Paljonpa tuli asiaa vaikken muka tienny mitä sanoa... =D I'm so sorry.

Allons-y!

– Komentaja Strax (ei varmistettu)

Ai niin, unohtu äskösestä... Sori floodaus.

Ja PS: Universumi, jos jossain päin on joku Capt. Jack Harknessin kaltainen ihminen, alieni ta joku muu otus, niin... I'm waiting!! Saa lähettää tänne päin, mitä pikemmin, sen parempi. Kiitos.

PPS: Ei tartte olla kuolematon.

PPPS: Tai omistaa aikakonetta.

PPPPS: Muutkin kohdat ovat neuvoteltavissa.

– Komentaja Strax (ei varmistettu)

Pikavastaus pikavastaukseen... =)

"eikös alussa sanottu että zygonien planeetta tuhoutu samalla kun Gallifrey"

Aaa, no ilmankos. Meni vissiin vähän ohi siinä kalapuikkojen kanssa taistellessa. On siis vielä sittenkin jotain lisäkatseltavaa tuossa jaksossa. (*pienoista vähättelyä*)

Menen katsomaan, mars!

– Komentaja Strax (ei varmistettu)

Bad wolfilta ja Kapteeni Straxilta (joka on muuten mahtava nimimerkki ja myönnän että haluaisin sen itselleni koska Strax on vaan nii päälikkö äijä mutta vaikea enää vaihtaa ku oon ollu alusta lähtien tiällä......:DDD) mahtavat tekstit.....kiitos niistä....(JA Straxille.....run, run you clever boy koska rikoit juuri ennätyksen (1456) noin 300 sanalla....ja banna ei välttämättä tykkää siitä..:DDDD)

JA te veitte sanat suustani.....Kyllä mielestäni clara on ylimielinen ja näsäviisas hahmo ja en hirveästi tykkää siitä ja oisin toivonu Capaldille toista kumppania....(JA oli muuten aika JAUSAAA ku se oli spessussa....) ja Ite oon tykänny Amystä ja Marthasta.....sekä muista mutta en ihan nii paljon....

JA kyllä Moffat on tavalleen uskollisena oikonut todella paljon tarinassa ja Eccleston jäi pois.....SE oli pettymys....

NII ja L.N ei oo näemmä tietonen classic whosta....(tosin en miekään sillo alussa), mutta tiedoks eli vanhoissa jaksoissa esiintyy myös muita ajan herroja......

JA juuri näin meni se Zygonien juttu pallo....(miehän sen selitin sille.....vai selitinkö :DDD)

JA tämä tarina ei sijoitu trenzaloren jälkeiseen aikaan, koska vastra, jenny ja Strax ei ollu mukana.....vaan se oli niinku ton Hurtin tarina.....näin oletan.....

JAjajajajaja no loput kommentit myöhemmin ku ei enää jaksa kirjottaa ja mukava nähä että vilskettä piisaa täällä jälleen ja uusia "kasvoja" on paljon :DDDD

Joten EIKU FANTASTIC!!!!

– joku (ei varmistettu)

Oh yes joku, sähän sen mulle selitit :D
MUTTA, mikäli se on niin, niinkun vaikuttaa olevan, niin eikös siitä seuraa PARADOKSI, tai ainakin MELKEIN-PARADOKSI tai EPÄJOHDONMUKAISUUS?

KOSKA, ainut syy miks Tohtori ja Clara tällä kertaa meni National Galleryyn oli se zygonien hyökkäys, kun ne tuli maalauksista ulos. Siellä maalausten luonahan Ykstoista näki sen minkälie aika-aukon minkä Bad Wolf-Moment kehitti, ja sieltä se tempautu mukaan Elisabetin Englantiin (jossa ne zygonit riehu myös) ja jonne sitten tuli myös Hurtin Tohtori. Joten, jos zygonit ei koskaan tehny vallotustaan niin Tohtori ei menny National Galleryyn, eikä löytäny sitä aikareikää, eikä olis menny sinne Hurtin Tohtorin luo kehittelemään vaihtoehtoo Momentille. Tää ei sinänsä oo ongelma tai paradoksi, koska sillonhan Bad Wolf-Moment olis avannu ikkunan vaan johonkin Yhentoista eri vaiheeseen, mutta siitä tulee kysymys, että missä olosuhteissa nää tapahtumat sitte "oikeesti" alko? Jos alku ei ollukkaan zygonien kanssa, niin mistä se sitten alko Yhellettoista?

– Wibbly Wobbly Timey Wimey (ei varmistettu)

'Ello vaan paradoksikoneeseen verrattava Ylen palsta! :D

Spesiaali tuli ja meni ja Puska huutaa edelleen ihan henkihieverissä siitä kaikesta huutamisesta spesiaalin aikana..... XD En oikeen hallitse ite tätä romaanin kirjottamista, mutta voisin tulla Classic Whovianina tänne pätemään näillä kaikilla Classic viittauksilla mitä jaksossa oli. :3

Ihan alkuun, se alku"vorteksi". Sekoitus Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen alkuja. Tunnarikin oli alkuvuosien tunnari. Sekosin jo siinä vaiheessa. *sisäinen pikkutyttö kirkuu*
Sitten kun päästiin itse jakson puolelle, se alkaa samalla tavalla kun The Unearthly Child. Bobby (siis englantilainen miespoliisi) kävelee kuvaan ensin varjona ja ohittaa sen kyltin jossa "I.M. Foreman". Foreman oli Tohtorin ja Susanin sukunimi Ykkösen aikoihin. Ja koulu jossa Clara opetti oli Coal Hill School, jossa Susan opiskeli ja Ian ja Barbara olivat opettajina.

U.N.I.T. Tarvitseeko sitä tarkemmin sanoa, riittääkö pelkästän koko järjestön mainitseminen? Mä rakastan sitä miten Moffat on linkittänyt Katen Classiciin. Kate Lethbridge-Stewart. Brigadier Sir Alistair Gordon Lethbridge-Stewartin tytär. Onko mitään suloisempaa mielikuvaa kuin se että Brigadier opettamassa pikku-Katelle miten U.N.I.Tin laitteet toimii? :3 Brigadier oli mahtava hahmo ja Kate jatkaa hyvin Lethbridge-Stewartin roolia.
Kaikki varmaan huomasivat tämän nuoren silmälasipäisen U.N.I.Tin tutkijan Nelosen kaulahuivi kaulassaan (en nyt muista hahmon nimeä...). Spekulointia on että tämä nainen olisi erään Classicissa esiintyneen U.N.I.Tin tutkijan/sotilaan lapsenlapsi joka olisi kertonut tälle huivinaiselle Tohtorista tarinoita.
U.N.I.Tin Musta Arkisto. Tästä en oo muistini mukaan ennen kuulllut, mutta ne taulut täynnä Tohtorin matkakumppaneitten kuvia.... *sisäinen fanityttö herää ja kirkuu* Oli hauskaa viettää tämä aamupäivä niin että yrittää tunnistaa mahdollisimman monta companionin kuvaa. :D

Zygonit. Hyi kamala kun säikähin niitä silloin siellä Ala-Arkistossa. Zygonit ovat varmaan koko Classicin pelottavimmat monsterit ikinä. (Sitten ensimmäisten Cybermenien jälkeen, ne sitten karmivia olikin.) Mutta rakastin sitä että Moffat oli tuonnut Classic-monsterin mukaan spesiaaliin :3

Gallifrey. Gallifrey. Gallifrey. GALLIFREY. GALLIFREYYYYYYYYYYYYYY!!!!!!! ei mulla muuta.

Time War. Time War.... Siis se oli just semmonen mitä olin sen kuvitellu olevan! Tuhansia Dalekeja, gallifreylaiset juoksevat pakoon. Ihan samalla tavalla kuin mun päässä. Ja sitten se Dalekien "Seek, Locate, Destroy!" ..... *inahdus jostain epämääräisestä*

Tohtorit. OHMYGOD. Siis.... OHMYGOD, MOFFAT! Moffat teki varmaan maailman suurimman fanservicen Whovianeille siinä vaiheessa kun Tohtorit tulivat jäädyttämään Gallifreyn. Kaikki Classicit. Ysi. JA CAPALDI! Siinä vaiheessa huuto oli niin kovaa meidän olohuoneessa, että isä tuli toiselta puolelta taloa tarkistamaan onko kaikki hengissä... xD
Se loppukohtaus jossa kaikki Tohtorit seisoivat oli aivan upea. Siinä vaiheessa mä sulin epämääräiseksi klöntiksi enkä oo viel palautunut.

Tom Bakerin cameo-rooli. Tom Baker, kaikkien rakastama Nelonen. Huivi, ruskea kihara hiuspehko, ehkä levein hymy ikinä. Joillekin se täydellinen Tohtori. Kun Clara sanoi Tohtorille, että joku vanha mies etsii sinua, aloin mielessäni hokea "Jompikumpi Baker, jompikumpi Baker. Tom tai Colin. Tom tai Colin." Kun kuulin sen äänen en tunnistanut vielä. Sitten kun näkyviin tulee Tomin takaraivo, huusin ihan täyttä "SE ON TOM BAKER, OHMYGOD. TOM BAKER, TOM BAKER!!!" Siis tää oli täysi yllätys kaikille. Kukaan ei odottanut että joku Classicin näyttelijöistä olisi mukana. Tää oli suurin fanservice mikä Classicin faneille on tehty sitten Kasin paluun jälkeen.

Puska kiittää ja kuittaa ja palaa An Adventure in Space and Time-dokudraaman pariin. MUST DASH!

– Adric (ei varmistettu)

http://www.space.ca/Doctor-Who.aspx
vkl spessu, jotain ensimmäisistä tohtoreistakin

– schilla1 (ei varmistettu)

Jausaa ku tulee kokoajan viestejä....luulen että banna kirjottaa tällä hetkellä sitä romaania....

JA 10 ja 11 kohtaaminen oli aika huikea.....JA huivin tunnistin tottakai.....katselin vanhoja Dw jaksoja spesiaalia varten mm.the five doctors ja sitte kaikista tohtoreista jotain pätkiä....

– joku (ei varmistettu)

Hello Fans!!

Aluksi: Kiitti vielä kerran YLE ja muut henkilöt, joiden ansiota 50 -vuotispessun Suomi-esitys toteutui ajanhermolla!!! Ja lisäksi ERITYIS KIITOS siitä, että näytätte JOULUSPESIAALI 2013:n niin pian!!! Nyt on taas mitä odottaa!!

Keskikohdaksi(??): Tervetulemaks uudet TDH -fanit!!! Suosittelen, että kahlaatte/luette kaikki edelliset 40 sivua, jotta pääsette "kärryille" paremmin siitä, mtä/ketä/KUKA "täällä" tapahtuu/liikkuu. Ja kaikkille: Elekkehän hättäilkö, kyllä ne juonikuviot tulevaisuudessa selkenevät ja jälleen kerran sekoittuvat = sellaistahan se tuo The Doctor:n elämä on.

Lopuksi: JOULUSPESIAALIA 2013 odotellessa:

– Doctor Joke (ei varmistettu)

Kiitos YLE <3

– Anonyymi (ei varmistettu)

Episodi alkoi loistavasti kun tuli ensimmäinen 50 vuotta vanha Doctor Who intro ja sen perään heti nykyaikainen melkein sama versio ihan ensimmäisestä episodin ihan alusta hieno viittaus sarjalle. Huumoria oli paljon ja se oli hyvää. Yhdentoistan ja Kympin eka tapaaminen oli mahtava ja hauska kun 11th sanoi 10th tikku-ukoksi sitten vain meisselien vertailu 10th älyää että 11th on hänen seuraava muotonsa. Kun Hurt tuli paikalle homma muuttui tosi hauskaksi ja nauroin oikein ääneen.

Aikasota muistelo kohtaus alussa oli mahtava ja oli paljon räjähdyksiä ja EXTERMINATEA!
NO MORE kirjoitus aseella oli kiva nähdä luulin eka kun Hurt halusi aseen että hän menisi ulos kuin joku Rambo ampumaan Dalekkeja vähänkö se olisi ollut mahtava kohtaus mutta olihan se loistava muutenkin olisi voinnut olla vähän pitempi. Tiedän ettei tohtori yleensä käytä aseita kun vain harvoin ja tosi hankalissa tilanteissa.

Sitten Hurtin tohtori tuli ja sanoi etsivänsä tohtoria eikä heti uskonut että 10th ja 11th ovat tohtoreita vaan hän luuli heitä tohtorin kumppaneiksi. Sitten vielä se kohta kun vartijat ympäröivät heidät ja joku prinssi sanoo haluavansa tohtorin pään sitten Hurt sanoo siihen: Well this all the makings for your lucky day ja se ilme millä Hurt sanoo sen absolutely fantastic!

Oli vähän harmi että "Rose" ei ollutkaan se oikea Rose toivoin etukäteen että olisi. Se olikin vaan joku olento, joka näytti Roselta en ole mikään Rose fani mutta hän ei sitten ollutkaan silleen oikea siinä.

Zygonit oli hyvin tehty ja tykkäsin niiden äänestä. En ole vielä nähnyt niiden ekaa episodia.
Maalaus idea oli hieno. Ydinkärki kohtaus oli jännittävä ja sen estäminen oli hyvä ja mielenkiintoinen ratkaisu. Lontoo Towerin ne vanhojen kumppaninen kuvat oli hyvä lisäys.
Back to the Future viittaus oli hauska se nauratti. Kolmen tohtorien Tardikset olivat mukavan erilaiset varsinkin ulkoa että sisältä.

Lopun oivallus että Gallifrey voidaan pelastaa oli mahtava ja lapsien ja muidenkaan ei tarvitsekkaan kuolla. Se vain jäädytettiin eikä 11th tarvitse tuntea surua ja häpeää siitä enää. Hänen pitää löytää se jostain. Hurtin regeneraatio kuten sanottua oli mukava yllätys siinä kun hän sanoo "Im wearing a bit thin" oli kiva viittaus 1st tohtorin viimeiseen episodiin. Se oli niin lähellä että Eccelstonin kasvot olisivat tulleet esiin mut ei niin ei.

Tom Bakerin/4th ja 11th tapaaminen oli vähän hassu ja loistava kohtaus Who knows who nose. Kaksi parhainta tohtorin näyttelijää samassa kohtauksessa episodin paras kohtaus!!!!

Tämä episodi oli sopivan pituinen ja aloin itkemään lopussa kun Matt alkoi puhumaan unelmista ja sitten ne tohtorit oli yhdessä. Se oli niin hyvin tehty Steven Moffat sinä nerokas käsikirjoittaja pysy vain tämän sarjan tuottajana loppuun asti minä toivon ainakin niin. Surullista joulu episodia odotellessa en vain tiedä pystynkö odottamaan 29 päivään asti vai katsonko jo vähän juonipaljastuksia ennen sitä vain aika kertoo sen.

Tuostahan tuli aika romaani =D. Siinä oli mielipiteeni episodista en luullut että siitä tulisi noinkin pitkä. On mukava lukea teidän mielipiteitänne tästä suurenmoisesta juhla episodista.

Sitten vielä ihan lopuksi minun hienoa catchphrasea, jota käytän nyt ensimmäisen kerran:
Thats all folks and until next time!

– The Master (ei varmistettu)

Sori tupla postauksesta en tarkoittanut mitään pahaa tai sellaista deletoikaa joku se jälkinmäinen.

– The Master (ei varmistettu)

Siinä Blac Archive-kohtauksessa, kun ydinkärjen laukaisemisen alkoi laskuri pyöriä, niin leffassa se laskuri kulki oikeaa aikaa. Eli siitä kun kello lähti tikittämään siihen kun Kate Steward/Zygonduplikaatti pysäyttivät sen, meni 4min55s. 42:ssa (siis kun oli se elävä aurinko -jakso missä oli 10 ja Martha Jones) oli sama.
The devil is in the details.

(Brittiläinen joku historiallisten kiinteistöjen hoitoyhdistys tms on muuten ilmoittanut, että he vaihtavat patterit kuuden kk välein - kuvassa oli Towerin korppeja...)

– Bad Wolf (ei varmistettu)

Bad Wolf: jos jäi vielä epäselväksi, niin Derren Brown on brittiläinen "taikuri", eli he siis käyttivät peitetarinana taikatemppua/illuusiota.

– Quod (ei varmistettu)

Classic viittauksien bongaaminen oli kyllä hauskaa ja paljon niitä oli Moffat saanut ujutettua mukaan.
Näitä täällä ei ole taidettu vielä mainita:
Kymppi ja Yksitoista käyttivät Kolmosen catchphrasea, "Reverse the polarity".
Ja Kakkonen sanoi "I don't like it", kun näki Kolmosen Tardiksen kymmenvuotisjaksossa The Three Doctors.

– Peke (ei varmistettu)

Doctor Who toimisi mainiosti myös radioteatterin esittämänä

– Maata etsimässä (ei varmistettu)

Juu, tutkin asiaa hiukan tarkemmin ja näinhän se oli, sori moukkamaisuuteni:(
War Doctor on siis osa tuntemaamme Tohtorien jatkumoa ja sijoittuu kasin ja ysin väliin, aikaan kun sarja oli tauolla vuosia.En ole nähnyt tuota Night of the Doctor-minijaksoa joten ei ihme etten tiennyt asiaa.
Tohtorien lukumäärä on siis kaikkiaan 13 tällä hetkellä, John Hurt ja Peter Capaldi mukaanlukien, itse kyllä lasken joukkoon myös Peter Cushingin.
Ja kiitti että selvensit asiaa, tuo Tardis-dilemmakin selvisi.

– L.N. (ei varmistettu)

Sitä mä olen ihmetellyt koko ajan, että miksi Matt Smithin "Geronimo" suomennetaan koko ajan "Mentiin!" Eihän Allons-y:täkään suomennettu.

Mikähän tulee olemaan Capaldin iskulause?
Vamos? Davai? Hakkaa päälle?

– Holy Tardis of Gallifrey (ei varmistettu)

Viimeinen Jäärä on täällä taas!

Tänne on jo tullut useampi hieno analyysi juhlajaksosta, ja nyt tulee kauan lupaamani oma arvioni. Arvioin tässä samassa Day of The Doctorin, The Five(ish) Doctors Reboot-spesiaalin sekä An Adventure In Space And Time-dokkarin. Spesiaalin olen nähnyt kaksi kertaa ja nuo muut kerran.

Ja heti alkuun varoituksen sana: TÄMÄ VIESTI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA! ÄLÄ LUE ELLET OLE NÄHNYT YLLÄ MAINITTUJA TEOKSIA. Käytännön yksinkertaisuuden vuoksi, olen jakanut viestin sopivasti kolmeen osaan, jotta jokainen voi valita mitä haluaa lukea ja milloin.

Ja tämä on sitten PIIIIIIIIITTKKKÄÄÄÄÄ viesti, joten olkaa varuillanne! Tätä tuli kirjoitettua aika kauan, ja olisin voinut sanoa vieläkin enemmän.

Saatan tehdä näistä myös videoversiot. Sen lisäksi löydätte tämän samaisen viestin myös blogiltani: http://theollaonasiaa.blogspot.fi

Nyt lähdetään! Allons-y!

****

The Day of The Doctor oli jakso, jota odotin innolla. Se on ensimmäinen useamman Tohtorin jakso, jonka näen ja siten myös ensimmäinen juhlajakso. Minusta on kiehtovaa, että saan kokea 50-vuotisjuhlajakson ihan itse, oikeana päivänä miljoonien muiden fanien kanssa. Mutta vastasiko jakso odotuksiani?

Kyllä ja ei. Voin heti aluksi todeta, että suurimmalta osin Tohtorin päivä osoittautui mainioksi jaksoksi, mahdollisesti jopa parhaimmaksi jonka olen tähän päivään asti nähnyt. Mutta siinä oli omat ongelmansa, niin kuin Steven Moffatin jaksoissa yleensäkin.

Katsotaanpa ensin jakson tarinaa. Moffat teki mainiosti näyttämällä meille sen, josta jäimme paitsi sinä aikana, kun Doctor Who oli tauolla 90-luvulla. Kahdeksan vuoden odottelun jälkeen saimme vihdoinkin nähdä, mitä Aikasodassa tapahtui. Yllätyin kuitenkin, ettei Aikasota ollut laajemmin esillä. Day of The Doctor kulkee oikeastaan kahta eri juonipolkua: se mitä tapahtui Aikasodassa ja zygonien yritys valloittaa maailma. Ja tästä pääsemmekin jakson ensimmäiseen ongelmaan.

Jos jaksossa on kaksi juonta on suotavaa, että molemmat saataisiin päätökseen. Ja vielä tärkeämpää on, että juonilla oikeasti on jokin merkitys jaksossa. Aikasota-juoni toimi, sillä oli suuri merkitys (palaan siihen pian) ja se saatiin mainiosti päätökseen. Mutta sitä samaa ei voi sanoa jakson sivujuonesta. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että jaksossa on zygoneita olin ihmeissäni. Miksi Moffat käyttää monstereita jotka ovat esiintyneet vain kerran 70-luvulla eivätkä edes ole mitenkään ikonisia dalekien tai kybermiesten tapaan? Tiedän, että Doctor Who-jaksossa on oltava jokin hirviö, mutta eikös dalekit olisi riittäneet? Pidän zygonien konseptista ja siihenhän Moffat ei koskenut. En kuitenkaan pidä siitä, että ne ovat jaksossa vain, koska jaksossa pitää olla jokin hirviö.

Ajatelkaa nyt! Mitä hyötyä zygoneista oikeastaan oli? Koko jakson ajan ne vain muuttivat ulkonäköään ja tuhosivat paikkoja, mutta niillä ei ollut mitään tekemistä minkään muun kanssa. Zygonit auttoivat vain esittelemään meille Kympin ja antoivat Tohtoreille idean taulujen käyttämisestä kahden eri maailman pelastamiseksi. Vielä pahempikin rikos on, että kyseisten olentojen tarinan kaari jätettiin tyystin kesken. Mustassa Arkistossa heidän muistinsa pyyhittiin, mutta saimme nähdä, että ainakin Osgoodit tiesivät keitä he olivat. Ja sitten zygonit unohdettiin kokonaan. Ei maailmanvalloitusta, ei ratkaisua. Ei edes minkäänlaista mainintaa. Jos juonta ei ehdi saada loppuun jakson aikana voi yhtä hyvin jättää sen pois kokonaan. Minulle tuli sellainen tunne, että Moffat piti sen vain mukana koska muuten jaksosta olisi tullut liian lyhyt, koska hän ei ollut keksinyt Aikasotaan enää mitään muuta. Alussa idea toimi, mutta loppu on vain potaskaa.

Tässä vaiheessa sanon vielä, että en myöskään oikein pitänyt jakson alusta. Miten Tohtori ja Clara pääsivät pois Tohtorin aikavirrasta? Sitä ei olisi tarvinnut näyttää, mutta jokin maininta tai viittaus siihen olisi voinut olla hyvä, jotta tiedettäisiin, että missä mennään.

Pääjuoni sen sijaan toimi. Se keskittyi oikeastaan vain sodan viimeiseen päivään, ja hyvä niin. Tässähän ei sentään ole kysymys mistään sotajaksosta. Minusta myös juonen loppuratkaisu oli hyvin kekseliäs. Täysin looginen ratkaisu, jota kukaan (tietääkseni) ei etukäteen keksinyt ehdottaa spekuloidessa jaksosta. Loppuratkaisu mahdollistaan
sarjan muuttamisen ja viemisen uuteen suuntaan pilaamatta aikaisempien vuosien tarinankerrontaa. Nyt tiedämme siis, mitä Tohtori tulee tekemään tulevaisuudessa. Hän etsii planeettansa, kunnes voi onnellisesti eläköityä (palaan tähänkin pian). Tohtorilla on nyt päämäärä, niin kuin meille luvattiin. Se, että Tohtori unohti urotekonsa oli ehkä hiukan halpa tapa säilyttää jatkuvuus edellisten kausien kanssa, mutta myös ainoa tapa tehdä se.

Ja sitten hiukan näyttelijöistä. Matt Smith ja Jenna Coleman toimivat tuttuun tyylin, ilman suurempia ongelmia. Claran hahmoa ei hirveästi syvennetty, mutta sen voi hyvin jättää seuraavaan kauteen.

En tiedä, johtuuko se Moffatin tavasta käsikirjoittaa, Yhdentoista läsnäolosta, David Tennantin unohtamisesta tai mistä, mutta minusta tuntui, ettei Kymppi ollut ihan oma itsensä. Hän vaikutti väsyneemmältä ja epäkohteliaammalta kuin ennen. Minä en saanut sitä tunnetta, että edessäni seisoo nyt Kymppi. Hän vaikutti ihan erilaiselta, enkä pitänyt siitä. Oikeastaan vasta jakson lopussa, kun Kympillä oli pitkä takkinsa taas yllä, hän oli suurin piirtein niin kuin ennenkin.

Billie Piper on hyvä näyttelijä, mutta en ole koskaan pitänyt Rosesta (sen selittäminen jääköön toiseen kertaan). Siksi olenkin iloinen, että hän ei näytellyt Rosea tässä jaksossa. Piper teki ehkä parhaimman suorituksensa Doctor Who:ssa juuri tässä jaksossa. Hän toimi Sotatohtorin mentorina ja tärkeänä moraalisena henkenä. Kohtaus, jossa Sotatohtori tapaa Hetken ensimmäisen kerran on kuin kopio Joulutarinan perusjuonesta; vanha mies joka vihaa joulua tapaa tulevien ja menneiden joulujen aaveen, joka näyttää hänelle, mitä hänen pitää nähdä muuttaakseen hänen näkemystään. Kuulostaako tutulta? Moffat on jopa käyttänyt kyseistä tarinaa kerran aikaisemmin (vuoden 2010 jouluspesiaalissa A Christmas Carol).

Eniten minuun iski kuitenkin John Hurt. Porukan ehdottomasti kokenein näyttelijä teki legendaarisine lausahduksineen ja karheine äänineen suuren vaikutuksen minuun. Harmi vain, ettei häntä nähdä enempää. Ajatelkaa, jos olisimme nähneet hänen seikkailujaan 90-luvulla! Pidin erityisesti hänen tavastaan kritisoida ”nuorempia” Tohtoreita, etenkin kolmikon ensimmäisessä yhteisessä kohtauksessa. Minusta on myös hienoa, että juuri hänestä tehtiin se suurin ja rohkein kaikista Tohtorin inkarnaatioista. Hän oli se, joka pelasti Gallifreyn sodan aikana tuholta.

Kate Stewartin näkisin mieluusti uutena Brigadierinä ja kuningatar Elisabet tarjosi mukavaa vastapainoa Kympille. Mutta toivon, ettei Osgoodista tule säännöllisesti ilmestyvää hahmoa. Jokin hänessä ärsytti minua, mutta en tiedä tarkalleen mikä.

The Day of The Doctor tarjosi tietenkin myös lukuisa viittauksia ohjelman historiaan ja fanien hellimistä. Oli kiva bongata kaikki tutut lausahdukset ja muut viittaukset, mutta tietyissä kohdissa tuntui, etteivät klassiset lausahdukset tulleet näyttelijöiden suista oikein luonnostaan. Monet lausahdukset tuntuivat selvästi päälle liimatuilta (kuten Kympin kommentti Yhdentoista Tardiksesta), ikään kuin ne olisivat mukana vain viittauksen vuoksi. Ylipäätään voin kuitenkin todeta, että tässä on yksi hauskimmista Doctor Who-jaksoista, jonka olen nähnyt. Kympin ja Yhdentoista kamppailuja oli hulvatonta seurata ja koko sellikohtaus, joka päättyy Claran sisääntuloon, sai minut melkein putoamaan tuolilta. Dialogi kaikkine vitseineen ja viisaine lausahduksineen on siis mainiota työtä Moffatilta.

Musiikki oli mahtipontista ja tunnelmallista (vaikkei yhtään uusia biisejä soinutkaan) ja jakso oli visuaalisesti erittäin hyvän näköinen, ehdottomasti yksi parhaimmista (olisi ollut kiva nähdä, miltä se näyttää 3D:nä). Toimintaa oli sopivasti eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että jakso olisi ylipitkä. Se tuntui itse asiassa hiukan liian lyhyeltä. Kymmenen lisäminuuttia olisi voinut riittää esimerkiksi potaskajuonen selvittämiseen. Jakso oli taidokkaasti kuvattu ja leikkauskin oli hiukan erilainen kuin ennen. Se ei ihan tuntunut samalta kuin aikaisempia kausia katsottaessa, mutta toimi ihan hyvin kuitenkin.

Olen kiitollinen Moffatille siitä, että hän antoi vastauksia kysymyksiin, muutti Doctor Who:n historiaa ja antoi sille uuden määränpään. Sotatohtori on nyt virallinen osa sarjan kaanonia, Kasin ja Ysin välinen Tohtori. Tohtori ei tuhonnutkaan Gallifreyta, vaan pelasti sen. Ja jatkossa lähdemme siis etsimään sitä.

Oli kiva nähdä kaikki Tohtorit mukana. Peter Capaldin ilmestyessä ruutuun putosin tuolilta oikeasti. Minun oli pakko pysäyttää jakso ja hengittää syvään pari kertaa. Oh you, Moffat! Tuo sekunnin kohtaus oli melkeinpä koko jakson paras hetki.

Sitten oli lopun kirsikka kakun päällä: Tom Bakerin mainio cameo (josta tiesin jo etukäteen). Hän jäi vielä mysteeriksi, mutta ilmeisesti hän oli olevinaan Tohtorin tuleva inkarnaatio, joka eläköityi lempi-inkarnaationsa näköisenä. Tämä voisi olla mahdollinen alustus siihen, miksi Capaldi näyttää niin tutulta! Tohtori voisi siis valita ulkonäkönsä (niin kuin Kakkonen teki). Ja tiedättekös mitä tämä tarkoitta? Doctor Who:n on jatkuttava ikuisesti. Tom Baker on 79-vuotias. Hän tulee ennen pitkään kuolemaan. Se tarkoittaa sitä, että emme koskaan tule näkemään sitä inkarnaatiota, joka näyttää Tom Bakerilta ja eläköityy! Bakerin lämminhenkinen suoritus antoi jaksolle pehmeän päätöksen ja rakensi oivan aasinsillan jatkolle.

No niin, ehkä minun olisi nyt aika lopettaa, sillä tästä viestistä on tulossa mammutin kokoinen. The Day of the Doctor jätti kaikkine ongelmineen siis ihan hyvän maun suuhun. En pitänyt Kympistä enkä jakson sivujuonesta mutta muuten tässä oli viihdyttävä, hauska ja ehdottomasti juhlavan mahtipontinen jakso, joka juhlii sarjan 50-vuotista taivalta mainiosti. Tunnelma oli katossa koko ajan ja jakso ylitti odotukseni . Jään innolla odottamaan joulujaksoa ja Capaldin debyyttiä!

****

Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen oikeastaan iloinen, ettei Moffat laittanut lisää Tohtoreita suuriin rooleihin The Day of The Doctoriin. Kaikki saivat kuitenkin olla mukana, joskin vain lyhyinä cameoina. En olisi kuitenkaan hyväksynyt klassisen sarjan Tohtoreiden laiminlyömistä 50-vuotisjuhlinnoissa. Heitä on kuitenkin kiittäminen, että meillä ylipäätään on 50-vuotiusjuhlat tämä vuonna! Siksi olenkin erittäin iloinen, että Moffat päätti auttaa Peter Davisonia tämän omassa 50-vuotisspesiaalissa: The Five(ish) Doctors Reboot!

Puolen tunnin pläjäyksellä ei ole mitään tekemistä itse sarjan kaanonin kanssa. Se on tarina, joka sijoittuu meidän maailmaamme, eikä katsojan kannata odottaa monstereita, äänimeisseleitä tai loputonta toimintaa. The Five(ish) Doctors Reboot on ihan toista luokkaa. Sitä voisi melkein kutsua mokumentiksi tai parodiaksi. Komediaa viljellään sanojen ja tekojen avulla, ja etenkin koko Cardiffiin sijoittuva kohta on vaan niin hulvaton. Tätä katsoessa saa oikeasti nauraa!

Tohtoreita jaksossa kuitenkin riittää – ja nimenomaan niitä vanhempia Tohtoreita, joilla ei ollut mitään tekemistä itse 50-vuotisjakson kanssa. Päärooleissa nähdään Tohtorit 5-7, eli Peter Davison, Colin Baker sekä Sylvester McCoy. Tom Bakerin ääni on mukana lyhyesti yhdessä kohtauksessa ja Paul McGann tekee niin ikään nopean cameon (he ovat molemmat saaneet kunnian olla mukana ”virallisissa” 50-vuotisjaksoissa, joten heidän roolinsa ovat siksi pienet).

Peter Davison on mainio käsikirjoittaja ja ohjaaja. The Five(ish) Doctors Reboot sisältää hulppeaa huumoria alusta loppuun. Huumori pulppuaa pinnalle puhtaasti itseironiana. Kaikilla jakson näyttelijöillä on kyky nauraa itselleen ja tuoda itsestään sen nolomman puolen esiin. Ja se tekee koko jaksosta aidon ja maanläheisen.

The Five(ish) Doctors Reboot muista kuitenkin myös viitata sarjan menneisyyteen. Mukana pienemmissä rooleissa on suuri määrä sarjan entisiä companioneita, mikä antaakin oivan mahdollisuuden bongata oma lempparina joukosta. Lisäksi esimerkiksi edellinen showrunner Russel ”The” Davies saa oman roolin jaksossa.

Yllätyin suuresti nähdessäni Steven Moffatin jakson ”konnan” roolissa. Mieshän osaa näytellä! Ja minkäs muunkaan roolin hän saa, kun sen tyypillisen ilkeän käsikirjoittajan ja vastaavan tuottajan roolin. Kyseessä on selvästi Davisonin näkökulma Moffatista, tuosta ilkeästä miehestä, joka ei päästä vanhoja Tohtoreita spesiaaliansa. Hauska ja kaikin puolin toimiva ratkaisu.

Kaikki jakson pienet cameot tekevät siitä vain maukkaamman; John Barrowman, Matt Smith, David Tennant, Peter Jackson, Ian McKellen…

Minun on erittäin vaikea valita suosikkiani jakson pääkolmikosta. Peter Davsion on se rohkea ja aloitteellinen johtaja, joka ei kuitenkaan tiedä mitä tekee. Sellaisia henkilöitä tulee aina sääli. Toisaalta, Colin Baker on ”musta lammas”; Tohtori, joka epätoivoisesti yrittää saada muiden hyväksynnän ja olla muiden Tohtorien arvoinen. Ja sitten on Sylvester McCoy, joka käy ikuista kamppailua itsensä kanssa ja siitä, valitseeko hän Doctor Who:n vaiko Hobitin? Tässä kamppailussa minun on ehkä pakko valita McCoy. Hän on jotenkin se hauskin ja mehevin kaikista kolmesta päähenkilöstä.

Tästä jäi ylipäätään erittäin hyvä maku suuhun. The Five Doctors Reboot on jakso, jonka jokaisen on nähtävä henkilökohtaisesti. Se on oiva jatke The Day of the Doctorille ja mainio tribuutti sarjan menneisyydelle. BBC voisi jopa tuottaa tästä oman menestyksekkään komediasarjan. Minä ainakin katsoisin!

****

Ennen kuin näin An Adventure In Space And Time-dokumentin tunsin David Bradleyn ainoastaan Harry Potterien pelottavana Vorona sekä Doctor Who:n seitsemännen kauden Dinosaurs In A Spaceship-jakson Solomonina. Molemmista suorituksista jäi sellainen kuva, että Bradley tekee vain iljettäviä ja konnamaisia rooleja. No, sitten näin Mark Gatissin taidokkaasti käsikirjoittaman dokkarin, ja käsitykseni muuttui oitis.

En tunne Classic Who:ta kovinkaan hyvin, joten ajattelin että tämä sarjan alkuvuosista kertova dokkari voisi opettaa minulle paljon uutta sarjan alkuajoista. An Adventure In Space And Time osoittautui kuitenkin paljon muuksikin. Opettavan dokumentin lisäksi se tarjosi myös ikimuistoisen katselukokemuksen, jollaista en ole kokenut minkään muun dokumentin parissa. Olin liimautunut ruutuun koko puolentoista tunnin ajan.

Bradley tekee elämänsä roolin William Hartnellina. Hän on niin pelottavan saman näköinen, että voisin vannoa hänen olevan sama mies. Hän kuulostaa ja näyttää täysin samalta. Kaikki muutkin näyttelijät on valittu hyvin tarkasti vastaamaan alkuperäisiä henkilöitä. Näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin, mutta Bradley jättää kyllä muut varjoonsa. Hänen uskomattoman tarkka ja moniulotteinen tulkinta tuosta äreästä mutta hyväsydämisestä miehestä pitäisi palkita monellakin palkinnolla.

Sitten on se hieno musiikki, nerokkaat alkutekstit (ja klassinen avauskohtaus) ja se koko 60-luvun tunnelma, joka on taidokkaasti maalattu tapahtumien ympärille. Dokumentti käy läpi tuotannon tunnetuimpia vaiheita, ja saamme jopa nähdä uusia versioita tutuista kohtauksista (kuten Tohtorin jäähyväispuhe Susanille). Samalla näemme, miten Hartnellin rakkaus roolia kohtaan vahvistuu ja kuinka mies itse rapistuu. Kohtaus lasten kanssa puistossa on koskettava ja Hartnellin ”I don’t wanna go!” on raastava. Ja kaiken tämän Bradley suorittaa sadan prosentin uskottavuudella.

Dokumentti ei tunnu ylipitkältä, eikä se missään vaiheessa luisu liian nopeasti eteenpäin. Se vangitsee juuri ne tärkeimmät hetket sarjan alkuvuosista. Suurimman osan ajasta en edes tajunnut istuvani huoneessani 2000-luvulla. 1960-luvun ilmapiiri oli käsin kosketeltava.

Samalla sain ihmetellä tuotantoryhmän sinnikkyyttä. Verity Lambert osoitti kykynsä ensimmäisenä naispuolisena tuottajana BBC:llä. Waris Hussein piti pään kylmänä, vaikka kaikki ei aina toiminutkaan suunnitelmien mukaan. Ja Hartnell teki roolistaan oman, vaikka epäilikin aluksi. Ja se teki hänestä uuden miehen. Dokumentti ei siis ainoastaan valista meitä sarjan alkuvuosista, se tarjoaa myös tärkeitä opetuksia ja hyödyllisiä näkökulmia elämästä ja sen vaikeista vaiheista.

Yhdessä The Day of the Doctorin kanssa An Adventure In Space And Time on mainio tapa juhlistaa Doctor Who:n 50-vuotisjuhlia. Taidokkaasti kirjoitettu, aidosti näytelty ja uskottavasti kuvattu elokuva jääköön ikuiseksi muistoksi tämän mainion sarjan historiasta ja William Hartnellin suuresta ja vaikeasta tehtävästä tehdä Doctor Who:sta maailman pitkäikäisin scifi-sarja!

****

Noin, se oli nyt siinä. Saatan tosiaan tehdä nämä vielä toisessakin muodossa jossain vaiheessa, kunhan saan koeviikon päätökseen. Toivottavasti piditte! Olisi minulla ehkä muitakin mielipiteitä (ja syventäviäkin) mutta en nyt halunnut tehdä tästä viestistä vieläkin pitempää. Voin sitten keskustella niistä myöhemmin tai vaikka tuoda uusia puolia esiin videoversioissa.

Eipä tässä muuta: SE ON GERONIMOOOOOOOOOOOOOOO!

– The Last Doctor (ei varmistettu)

En oo tännekkään ehtiny ja nyt ku ehin nii täältä ei ehi pois!

Eli en ala rustaamaan mitään kilometrin mittasta viestiä niinku eräät, vaan tyydyn tällaiseen perinteiseen: Spesiaali oli aivan mahtava! Brilliant!
Ja mun kaveri, pikkusisko,sen kaveri ja mun iskä katto sen myös, se tarkottaa käytännössä sitä että pikkusisko viestittelee suurimman osan ajasta kaverinsa kanssa tai no puol yhteentoista koska se kaveri nukahti kesken hyvän elokuvan, iskä syö puolet minun sipseistä ja käy välillä vilkasemassa telkkaria ja kaverini väittää kaikille että se oli huono ja se ei ymmärtäny mittään. Mutta minusta se oli aivan mahtava! Varsinki kaikki kohdat joissa oli kymppi!!! Ja nyt jatkan noiden romaanien lukemista.
Allons-y!!

– Donna-fani (ei varmistettu)

Noniin, taas saatiin kilometrin pituinen romaani luettavaksi! :D Joistain asioista olen The Last Doctorin kanssa samaa mieltä, joistain en, mutta kaikilla omat mielipiteet. Pidin kyllä kovasti Kympistä ja zygonithan vaikutti olevan mukana vain, jotta Kympillä ja Yhdellätoista olisi ollut jotain tekemistä. Zygonien unohtaminen lopussa jäi häiritsemään, mutta ei nyt niin paljoa, onhan Tohtori vihdoin matkalla kotiin.:)

Nyt sitten odotetaan Kahvan romaania ja analyysia spesiaalista.;) Ja odotan myös Pallon musiikkianalyysia jaksosta, koska kyllä musiikki minuakin kiinnostaa, en vain tiedä siitä yhtä paljoa kuin Pallo.:D

– Titanium (ei varmistettu)