Sota syttyi ilman muodollista sodanjulistusta kun Venäjän armeija hyökkäsi Kymijoen yli 21.2.1808. Sodan ensimmäisessä vaiheessa Ruotsin armeija vetäytyi puolustussuunnitelman mukaisesti välttäen taistelukosketuksia. Venäläiset ottivat kuukaudessa haltuunsa lähes koko Suomen silloisen alueen Oulua myöten. Viapori antautui kaikkien osapuolten yllätykseksi toukokuun alussa ilman taistelua.

Siikajoen taistelussa 18.4.1808 Ruotsin armeija pystyi pysäyttämään venäläisten etenemisen ja lähti vastahyökkäykseen kaikilla suunnilla. Armeijan eteneminen pysähtyi vasta loppukesästä. Ahvenanmaalaiset olivat jo toukokuussa riisuneet saarilleen tunkeutuneet venäläiset aseista ilman ruotsalaisten apua, mutta Ruotsin armeija yritti turhaan maihinnousua Turun ja Vaasan tienoilla.

Ruotsin armeijan pääjoukko kärsi ratkaisevan tappion Oravaisissa syyskuussa 1808. Koljonvirran taistelu Iisalmen pohjoispuolella ei kyennyt kuin hetkeksi pysäyttämään Venäjän armeijan etenemisen. Heikentynyt Ruotsin armeija joutui solmimaan aseleposopimuksen Olkijoella 19.11.1808.

Pääosa ruotsalais-suomalaisista joukoista vetäytyi 13.12.1808 Kemijoen yli, eli pois silloisesta Suomesta. Viimeisetkin Suomen puolustajat antautuivat Kajaanin seudulla maaliskuussa samaan aikaan kun Porvoossa aloitettiin valtiopäivät. Sota jatkui Pohjois-Ruotsissa vielä seuraavaan syksyyn, sillä venäläiset joukot hyökkäsivät Uumajaa kohti maaliskuussa 1809 kahdelta suunnalta. Venäläiset kävivät samoihin aikoihin kävivät Ruotsin mantereella myös Ahvenanmaan kautta, jolloin esimerkiksi Upsala julistautui nopeasti vapaakaupungiksi.

Rauha solmittiin Haminassa 17.9.1809, ja Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle Tornionjokea myöten.