Turun kaupunki on palanut yli seitsemänsataa vuotisen historiansa aikana kymmeniä kertoja. Tuhoisimpia ja kauaskantoisimpia näistä tulipaloista oli 4. - 5. syyskuuta 1827 riehunut suurpalo, joka tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti kodittomiksi 11.000 turkulaista. Loukkaantuneita oli parisataa ja kuolleita 27.

Palo sai alkunsa Aninkaistenmäeltä teurastaja Carl Gustav Hellmanin talosta. Kiihtyvä tuuli - ns. tulimyrsky - lietsoi tulen räjähdysmäisesti puutalosta toiseen ja levisi nopeasti myös Aurajoen tuomiokirkon puoleiselle rannalla, mistä palokalusto oli juuri ehditty kuljettaa joen yli ensimmäisiin palopesäkkeisiin. Sammuttajilta puuttui siis sekä kalustoa että työvoimaa. Niinpä sekä tuomiokirkko että Turun Akatemia joutuivat tulen saaliiksi, samoin hovioikeus, tuomiokapituli ja monet muut virastot arkistoineen. Akatemian korvaamattoman arvokas kirjasto tuhoutui lukuunottamatta niitä teoksia, jotka sattuivat olemaan lainassa kaupungin ulkopuolella. Vain kaupungin laitaosat säästyivät tulen hävitykseltä: Linnan ympäristö, Vartiovuori, Luostarinmäki ja Puolalanmäki.

Näin kuvaili Turun palon etenemistä Adolf Moberg (s. 1813), joka myöhemmin toimi mm. yliopiston rehtorina:

"Näky oli kauhistuttava mutta kiehtova. Koko Aningaisten mäen rinne jokeen päin sekä Multavierun seutu oli kietoutunut savuun ja moniväristen liekkien mereen, jota kukaan ei voinut lähestyä ja joka hillitöntä vauhtia levisi yhä laajemmalle.

Toivottiin vielä, että joki olisi esteenä tuhon tiellä ja että eteläinen eli ns. kaupungin suuri puoli säästyisi. Mutta sitten kun professori Hällströmin talo joen sillä puolen ja sen vieressä sijaitsevat talot rupesivat palamaan, huomattiin kaiken olevan hukassa, varsinkin, kun kaikkien palokalujen, jotka oli viety pohjoispuolelle, sanottiin palaneen. Miehistökin oli hajaantunut korjaamaan talteen mitä mahdollisesti voitiin liekeistä pelastaa. Näin kuinka tuli lähestyi, kuinka tuomiokirkon ulkokatto alkoi palaa. Pian alkoi tuli loistaa tornin luukkujen läpi ja saavutti kohta ylimmän puurakennelman. Tämä kohosi korkeana tulipatsaana ympärillä lainehtivasta tulimerestä, kunnes vihdoin palava puurykelmä moneen otteeseen kelloineen ja kellokoneistoineen rytisten ja paukkuen romahti alas levittäen liekkejä aukoista ja ajaen niitä ylöspäin."

Sitaatti on teoksesta Ragnar Dahlberg: Professor Adolf Mobergs autobiografi. Historiska och litteraturhistoriska studier 3. 1927 suom. Siiri Teirilä Hyvä taival (1961).

Turun jälleenrakennukseen ryhdyttiin ripeästi. Carl Ludvig Engel sai tehtäväkseen laatia kaupunkiin uuden asemakaavan, jossa paloturvallisuuteen oli kiinnitetty entistä suurempaa huomiota. Jälleenrakennustyö kesti aina vuoteen 1836, jolloin julkiset rakennukset ja sillat oli vihdoin saatu valmiiksi. Kaupunkilaisten suureksi pettymykseksi keisari Nikolai I päätti kuitenkin jo syksyllä 1827 siirtää Turun Akatemian suuriruhtinaskunnan uudeksi pääkaupungiksi korotettuun Helsinkiin, missä se aloitti syksyllä 1828 toimintansa Keisarillisena Aleksanterin Yliopistona.

Välillisesti Turun palo vaikutti siis koko Suomen kehitykseen, kun sekä hallinto että korkein opetus keskittyivät Helsinkiin ja vanha Ruotsin vallan aikainen pääkaupunki menetti johtavan asemansa kirjaimellisesti yhdessä yössä.