Kustaa IV Aadolf (1778 - 1837), Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n ja hänen puolisonsa Sofia Magdalenan poika, Ruotsin kuninkaana vuosina 1792 - 1809.

Ankaran kasvatuksen saanut Kustaa IV Aadolf oli vain 14-vuotias, kun hänen isänsä ammuttiin oopperanaamiaisissa. Alaikäisen kuninkaan puolesta Ruotsia hallitsi aluksi neljän vuoden ajan holhoojahallitus, jota johti muodollisesti Kustaa III:n veli Kaarle-herttua mutta käytännössä G.A.Reuterholm.

Nuorelle kuninkaalle ei onnistuttu hankkimaan ulkopoliittisesti soveliasta puolisoa. Vuonna 1795 solmittu kihlaus Mecklenburgin prinsessan Louisa Charlottan kanssa purkautui, kun Venäjän keisarinna Katariina Suuri seuraavana vuonna asetti Ruotsin ja Venäjän välisen liittosopimuksen ehdoksi oman pojantyttärensä Aleksandra Pavlovnan ja Kustaa IV Aadolfin avioliiton. Tämä avioliittohanke kariutui kuitenkin ortodoksisen prinsessan uskonnonvapautta koskevaan pykälään, jota Kustaa IV Aadolf ei suostunut vahvistamaan.

Marraskuussa 1796 heti täysi-ikäiseksi tultuaan Kustaa IV Aadolf otti vallan haltuunsa. Jo seuraavana vuonna kuningas solmi avioliiton Badenin prinsessan Fredrika Dorotea Vilhelminan kanssa. Kuningattaren sisar oli naimisissa Venäjän tulevan keisarin Aleksanteri I:n kanssa, joten Kustaa IV Aadolf ja Aleksanteri I olivat lankomiehiä keskenään.

Nuoren kuninkaan hallitsevia luonteenpiirteitä olivat rehellisyys, pikkutarkkuus ja velvollisuudentunto. Toisaalta hän oli haaveilija, jonka sankarina ja esikuvana aina pukeutumista myöten oli Kaarle XII. Kansa kuitenkin luotti tunnolliseen kuninkaaseen, joka pyrki rahareformin ja maauudistusten avulla kohentamaan valtakunnan rappeutunutta taloutta.

Aluksi Kustaa IV Aadolf pyrki ulkopoliittiseen puolueettomuuteen, mutta matka Saksaan vuosina 1803 - 1804 ja Napoleonin toimeenpanema Enghien'in herttuan mestaus tekivät hänestä kiivaan Napoleonin vastustajan. Ruotsi yhtyi Englannin ja Venäjän johtamaan Napoleonin vastaiseen liittoon ja joutui Pohjois-Saksassa sotimaan siellä vielä olevista alueistaan. Syksyllä 1807 Napoleonin joukot liittolaisineen ajoivat ruotsalaiset pois Pommerista ja Rügenin saarelta osittain kuninkaan ulkopoliittisen ja sotilaallisen taitamattomuuden takia.

Samaan aikaan oli Ranska solminut Tilsitissä liittosopimuksen Venäjän kanssa. Aleksanteri I oli luvannut pakottaa Ruotsinkin liittymään ns. mannermaasulkeemukseen eli Englannin vastaiseen kauppasaartoon. Kun itsepäinen lankomies ei diplomaattisesta taivuttelusta välittänyt, oli Aleksanteri I:n pakko hyökätä Suomeen kevättalvella 1808. Suomen puolustus epäonnistui. Tanskan suunnalla, jossa Ruotsia myös ahdisteltiin, apuun riensi Englannin laivasto. Maaliskuussa 1809, jolloin venäläiset hyökkäsivät Merenkurkun yli Uumajaan, ruotsalaisten mitta täyttyi lopullisesti. Adlercreutz kumppaneineen pidätti kuninkaan Tukholmassa ja pari viikkoa myöhemmin Kustaa IV Aadolf luopui kruunusta. Myös hänen poikansa julistettiin kuninkaaksi kelpaamattomaksi.

Kustaa IV Aadolf lähti perheineen aluksi Saksaan mutta kierteli myöhemmin ympäri Eurooppaa. Ristiriidat johtivat avioeroon vuonna 1812 ja välirikkoon perheen kanssa. Maanpaossa entinen kuningas käytti ensin Gottorpin kreivin, sitten Holstein-Eutinin herttuan ja lopulta vuodesta 1816 eversti G.A.Gustafssonin nimeä. Kustaa IV Aadolf kuoli vuonna 1837 Sveitsissä, mutta vasta vuonna 1884 hänen maalliset jäännöksensä tuotiin Riddarholmin kirkkoon.

> Lisää elämäkertatietoja Kustaa IV Aadolfista