Nukkeja roskalavojen aarteista

Seija Björklundille tarinat ovat tärkeitä. Tarinoista syntyvät myös nukkehahmot, joille jokaiselle Seija tekee myös runon.





Kiltin tytön syndrooma,
nuorena vaivasi Almiinaa.
Kun tuli keski-ikään,
ei enää etsi itseään.
Villit vaatteet yllä kulkee,
moittijoilta korvat sulkee.
Vapaata on ja ihanaa,
elämän valtateillä vaeltaa.

Nuken valmistus alkaa siitä, että etsitään materiaalia selkärankaa ja istuinpalasta varten roskalavoilta, pihoilta ja kierrätyskeskuksista. Tuttavat ja sukulaiset auttavat innokkaasti tuomalla vanhoja kankaita, koruja, nappeja ja neppareita nukkeja varten. Ainoa, jonka Seija joutuu ostamaan, on ompelussa käytettävä lanka.

Nuken runko tehtiin kahdesta puunkappaleesta, laudasta sahattiin istuinosa ja puikosta selkäranka. Puikon yläpäähän upotettiin piikki pään kiinnitystä varten. Jalat tehtiin kankaasta, ne täytettiin pumpulilla ja kiinnitettiin nitojalla istuinosaan.

Unelma suuret silmät sai
vähän outo hänelle maailma kai.
Kerran arkena uskalsi torille asti.
Sitä muistelee jatkuvasti.
Kunpa kohtaisi ystävän uljahan
syliin sulkisi pienen kulkijan.

Kädet muotoiltiin Das-massasta ja käsivarsina toimi rautalanka, jolla kädet kiinnitettiin selkärankaan. Puurungon ja käsivarsien ympärille kieputettiin joustavaa kangasta, jotta nukelle saatiin ”lihaa luiden ympärille”. Kankaan päät kiinnitettiin maalarinteipillä.

Pään massa tehtiin sanomalehtisilpusta ja tapettiliisteristä. Seoksesta muotoiltiin kasvot, nenän, poskipäiden ja leuan muoto. Päälle pujotettiin sukka, joka ommeltiin takaa kiinni. Huom! Päässä käytettävä kangas ei saa olla liian huokoista sillä silloin maali ei tartu pintaan.

Hiukset tehtiin pörröisestä, Mohair-tyyppisestä langasta ja liimattiin päähän kiinni. Silmät, posket ja suu maalattiin akryyliväreillä. Pään kiinnitys viimeisteltiin ompelemalla se kiinni vartaloon.



Hän on Hilma, Matilda tai Kaisa-muori
virkeä turbo-mummo
vaikkei enää nuori.

Kun ei selässään ole silmiä
eipä tiedä mummo-kulta,
että kasvattaa enkelin siipiä.

Alushousut ommeltiin vanhasta, pitsireunaisesta tyynyliinasta ja kiinnitettiin narulla vyötärölle kiinni. Käsivarsien peitoksi Seija teki kaksi hihaa ruusukuvioisesta paidasta, ne pujotettiin päälle ja ommeltiin käsin kiinni. Hame syntyi vanhasta, hienosta kankaanpalasesta, samoin kuin yläosan liivi, joka ommeltiin sivuilta kiinni. Huom! Hametta ommellessa tulee takasauma jättää auki, jotta nukke voidaan laittaa istuma-asentoon.

Seija viimeisteli Natalia-nuken koristelemalla sen koruilla, pitsisellä hartiahuivilla, myyräturkiksesta tehdyillä muhvilla ja hatulla sekä tossuilla, joiden tupsuina toimivat napit.



Natalia Gontcharova hyvälle tuoksuu
tsaarin näyttämöt mieleen muistuu.
Oli jokaisen miehen öitten haave.
Tottako lie – vai entisen aave?
Nyt venäläinen vanhainkoti
ja kolkot käytävät sen
ovat näyttämönä diivan
puuterintuoksuisen.