Kuunnelma: Rytmi

Kaikki ääni on ajassa etenevää rytmistä tapahtumista. Kuunnelmassa kaikki on ääntä ja siis rytmiä.

Osa näistä rytmeistä toistuu hyvin nopeasti hyvin samanlaisena. Tästä aineksesta muodostuu äänimassan perussaundi. Sen tekee äänisuunnittelija. Korva oppii kuulemaan ja tulkitsemaan konkreettisessa äänessä näitä metatason elementtejä. Perussaundi toimii ikään kuin urkupisteenä, jota vasten kaikki teoksen muuntelevat rytmit asettuvat.

Asiaa voi ajatella myös päinvastaisesta näkökulmasta. Kuunnelmantekijän tehtävänä on luoda perussaundin päälle rytmikudosten hallittu kokonaisuus, jotta teos toimisi. Rytmi on siis myös tekijän pyrkimysten manifesti: tahdon ja tarpeen ilmaisemista.

Rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.

Draaman rytmiin liittyviä käsitteitä ovat mm. jännite (suspense), intensiteetti, nopeus (tempo), käänne, isku (aksentti), ajoitus, hengitys, beat ja tahtilaji.

Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.

Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.

Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka aksentoivat juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä. Käänteen laukaisee tilanteeseen rakennettu aksentti.

Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta kuulijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa kuulijansa tehokkaasti.

Replikoinnin tasolla on tärkeää löytää tekstille oikea rytmi, joka tuottaa eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Tämä pätee myös yksittäisen repliikin sisäiseen rytmiin. Tähän vaikuttavat käytetty kieli, lauserakenne ja tietysti sisältö. Komediassa on käytössä käsite beat, jolla tarkoitetaan pientä sydämenlyönnin mittaista taukoa repliikissä. Näin luodulla rytmillä on helppo korostaa repliikin sisältämiä merkityksiä.

Tahtilajin käsitettä voi soveltaa myös draamatekstiin, ainakin ajatuksellisesti. Kolmijakoiseksi kirjoitettu teksti tuntuu erilaiselta kuin tasajakoinen.

Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai kohtaus. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös repliikeissä ja kielessä.

Pohjimmiltaan ääni on vain ilmanpaineen hallittua muuntelua. Kulttuurinen vastaanotto tulkitsee siihen sisältöjä, osin viestinä tekijältä vastaanottajalle, osin vastaanottajan oman maailman peilinä. Näin alkuperäinen, ilmanpaineella luotu moninaisesti vaihteleva rytminen kudos tulkkiutuu tiedon, tunteen ja esteettisen muodon kokonaisrytmiksi.

Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä draamakudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa käsikirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen, kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana ja parhaassa tapauksessa toteutettua produktiota arvioimalla.