Kahden Venlan Aku

Näyttelijä Aku Hirviniemi pokkasi eilen sekä parhaan näyttelijän että vuoden tv-esiintyjän Kultainen Venla-palkinnon. Tunnustukset kertovat vankasta suosiosta sekä katsojien että alan ammattilaisten keskuudessa. Suosiota on helppo ymmärtää, kun kuunteli sympaattisen voittajan ”yön tunteina väsäämää, kertaalleen revittyä ja kokoonliimattua kitsphetta”.

Putouksen vuoden 2009 sketsihahmon voittajan Marja Tyrnin tuntevat kaikki, mutta monet tuntevat myös Akun. Aku on kertonut mediassa avoimesti perheestään, harrastuksistaan ja nuoruuden kokemuksistaan; mistä ikinä toimittajat ovat keksineetkään kysyä. Riksussa asutaan, on vaimo Niina ja lapset, ei tykätty urheilusta nuorena. 

- Olen vähän tällainen höpöttäjä, en mieti julkisuuskuvaani enkä ole vetänyt tiukkaa rajaa yksityisen ja julkisen minäni välille, kertoo Aku. Marjan Tyrnin ansiosta tulleen julkisuuden myötä välittömyys on kuitenkin hiukan saanut väistyä. Muutama välikohtaus kiukkuisen fanin ja innokkaan median edustajan kanssa on jättänyt jälkensä.

- Pari kertaa on ollut raiskattu olo. Mutta ylivoimaisesti useimmiten fanien tapaaminen on mukavaa. Fanit ovat sydämellistä ja leppoisaa väkeä, tuovat suklaata ”suut makiaksi”, nuoret ovat asiallisia. Kun olen ollut puhumassa alan opiskelijoille olen itsekin saanut keikoista paljon irti joutuessani pohtimaan ja perustelemaan tätä ammattia.

”Ei näyttelijän kanssa voi jutella!!!”, yksi keskusteluketjun kommenteista MTV3:n nettisivuilla Akun Hirviniemen kohdalla, ei siis pidä paikkaansa. - Kyllä voi, ja saa, korjaa Aku.

Fanien ikähaarukka on laaja, ja se intensiteetti ja hartaus millä Putoukseen suhtaudutaan, on hämmentävää.

- Toivoimme sarjasta menestystä, mutta emme ollet varmoja siitä miten improvisaatiot ja eri ohjelmaformaattien parodiat otetaan vastaan. Nyt kuvataan toista kautta ja yleisön odotukset tuovat kovat onnistumisen paineet.

Suomi-tähti

Miten monta tähteä Suomeen mahtuu kerralla?

-En osaa sanoa tähdistä mitään, sanoo Aku. Jokainen käsittää tähteyden eri tavoin. Suomessa kaikki tekevät usein ristiin kaikkea: näytellään samaan aikaan televisiossa, teatterissa ja leffoissa. Haluttuja tyyppejä käytetään.

- Mutta sen tiedän, että halutun sketsihahmomestaruuden piirissä tähtiä mahtuu tähän maahan kerrallaan vain yksi per vuosi. Viime vuonna se oli Tyrnin Marja, tänä vuonna se tuntuu olevan Munamies...

- Vakavasti puhuen, Suomessa valmistuu liikaa näyttelijöitä. Minun puolestani saisi valmistua vaikka kuinka paljon, kyse ei ole siitä etteivätkö kaikki ole hyviä, mutta töitä ei tunnu riittävän kaikille. Tämä on pieni maa, pohtii Aku.

Aku itse viihtyy sekä lavalla että kameran edessä. Maanantaina 17.1. Kotikatsomossa alkaa 2-osainen Matti Ijäksen ohjaama Enon opetukset, meneillään ovat Putouksen lisäksi Taru Mäkelän ohjaaman Varasto-elokuvan kuvaukset. Enon opetukset perustuu Petri Tammisen, Varasto Arto Salmisen romaaniin. Hämeenlinnan kaupunginteatterissa jatkuvat Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö-näytelmän esitykset.

Enon opetuksissa Aku on Eno, joka vanhenee sarjan aikana noin 16 vuotta.

- Työnteko Ijäksen kanssa oli tarkkaa asentoja ja äänenpainoja myöten. Putoukseen taas kirjaimellisesti heittäydytään ranka rentona.

Aikatauluahdistus

- Jos töitä tarjotaan paljon, ovat aikataulut freelancerin ahdistuksen aihe. Ahneena haluaisi tehdä kaikki mielenkiintoiset työt joita tarjotaan, mutta pitää muistaa, että koko omenaa ei kuitenkaan saa kerralla. Olen kuullut käyvän niinkin, että joku kieltäytyy kaikista töistä kesän leffakuvausten takia ja sitten leffan tekeminen viime metreillä peruuntuukin. Elokuva-ala on Suomessa epävarma alue ainakin tässä suhteessa. Onneksi tätä ei ole itselleni sattunut.

- Siihen olen törmännyt, että kalenteri on pitkään tyhjänä ja sitten tarjotaan jotain, mikä ei ehkä ole niin kiinnostava juttu, mutta töiden puutteessa suostun. Kolme päivää sen jälkeen samaan ajankohtaan kysytäänkin johonkin tosi kiinnostavaan hommaan. Silloin harmittaa.

-Tällä hetkellä minulla on työt sovittu noin vuodeksi eteenpäin.

Pois häpeästä

Enon opetuksissa Olli-eno haluaa kitkeä pois 12-vuotiaasta Jussista antautujan taudin, häpeän. Myös Aku tunnistaa häpeän itsessään

- On opeteltava eroon häpeästä. Esko Salminen on sanonut, että narsismin kammottavin muoto on itsensä vähättely. Varsinkin me suomalaiset olemme valmiiksi alistuneita ”eihän minusta mihinkään ole”-ihmisiä. Meidän on vaikea ottaa kehuja vastaan, tunnustaa itsellemme ja muille että me ollaan hyviä, pohtii Aku.

Tunnustettava se kuitenkin on: Aku, sinä olet hyvä! Onnea kaksinkertaiselle Kultainen Venla-voittajalle!