Kansallisaarre: Seitsemän veljestä

Kansallisaarre -sarjan kolmannessa osassa nähtiin 29.11. päivitetty versio Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Tekijätiimissä olivat Juoppohullun päiväkirjoista tunnetuksi tullut kirjailija Juha Vuorinen, nuori ohjaajalupaus, muun muassa Paratiisi-minisarjan ohjannut Reetta Aalto ja useissa elokuvarooleissa esiintynyt näyttelijä-muusikko Reino Nordin. Kirjan muuntuminen kolmen minuutin kuunnelmaksi ei kuitenkaan käynyt ilman synnytystuskia. Kirjailija Juha Vuorisella ja ohjaaja Reetta Aallolla oli hyvin erilaiset näkemykset siitä, millainen kuunnelman käsikirjoituksen tulisi olla. Ohessa Juha Vuorisen hyllytetty alkuperäiskäsikirjoitus.

BB:
Tämä on Big Brother, Simeoni, tule heti kansalliseeposkamariin.

Vanha nariseva ovi aukeaa ja lämähtää kiinni.

Simeoni istuu natisevaa kiikkutuoliin.

Simeoni:
Noh? Millainen pössis?

BB:
Sitä sietäisi varmaan kysyä sinulta.

Simeoni (hämmästelee):
Miten niin?

BB:
Lähditte Eeron kanssa Hämeenlinnaan rukiita myymään, mutta reissu venähti sitten reilun viikon mittaiseksi.

Simeoni:
No se nyt oli vaan sellainen väärinkäsitys...

Simeoni (ajattelee):
Piti ostettaman pöhnää juhlan kunnioiksi: rommia, putelli-olutta, nahkiaisia, sillejä ja vehnäsiä. Tuima oli ratasten ympärillä miesten liike ja toimi raikkaana syyskuun aamuna. Siinä me säkkejä nosteltiin ja aseteltiin, köyttä kiskottiin ja vahvoja siansolmuja lyötiin. Kaikki tapahtui vallan keveästi, tapahtui tulisella vauhdilla; sillä jokainen meistä, jos siirrämme joukosta Laurin, oli kumonnut naamaansa huikean aamuryypyn. Siinähän se seisoi kuorma valmiina pihalla, ja läksimme Eeron kanssa matkustamaan kohden Hämeenlinnaa, rattailla tynnöri rukiita ja kymmenen kannua viinaa, ja aisoissa vanha Valko.

BB (ihmettelee):
Väärinkäsitys? Viertolan veloista päästyänne olitte kuin viinan vimman villitsemä veljeskuusikko. Simeoni: Kuusikko? BB: No eipä tuo Lauri ole sen hiidenkivellä sekoilun jälkeen suostunut enää viinaksiin koskemaan.

Simeoni:
Ei kai sitä voi mun syyksi panna, jos Laten pönttö ei kestä enää brenkkua?

BB varoittaa:
Simeoni vaikene, vaikene paikalla kuin myyränpoikanen!

Simeoni:
Sä muuten muistutat etäisesti yhtä lukkarii, jolla oli kanssa ongelmii ton itsehillinnän kanssa.

BB:
Haluatko takaisin sinne hiidenkivelle?

Simeoni (kauhistuu):
No en helvetissä!

BB:
Palataan sitten siihen onnettomaan Hämeenlinnan reissuun.

Simeoni (huokaisee):
Kun vaan muistais siitä jotain...

BB:
Juhani, Tuomas, Aapo, Timo ja Lauri uskoivat sinulle ja pikkuveljellenne melkoisen vastuun, mutta mitä teillä oli tuliaisina?

Simeoni (puolustelee):
Niin, no mut en mä ollu siellä yksin. Oli siellä Eerokin...

BB:
Yritätkö jo toistamiseen kipata kaikki syyt sen pienimmän niskaan?

Simeoni (ajatuksissaan):
Viheliäinen oli myös minun ja Eeron muoto. Lokaisilla kasvoilla ja vaatteilla istuimme rattailla kuin kaksi varista sateessa. Minulta oli varastettu lakki, Eerolta sukat ja saappaat; rahoista oli jäljellä ainoastaan kuusi kopeekkaa, jotka Eeron tietämättä olivat jääneet hänen liivinsä taskuun, ja siinä myös löytyi yksi rikkimurentunut prenikka. Näinpä nyt tyhjin kourin ja kovin pohmeloisina lähenimme kotoamme. Vaiti, perin ällistyneinä katselivat muut pirtin ovella tätä ilmestystä.

BB:
Kuinkahan kauan tässä pitää vielä odottaa vastaustasi?

Simeoni hätkähtää:
Joo, eiku siis, mitä sä niinku kysyit?

BB:
Että kenen keksintö oli ryypätä kaikki veljesparven rahat?

Simeoni ajatuksissaan:
Luimme Eeron kanssa peloittavan tuomiomme veljiemme katsannoista. Ja harkitsinpa sitten parhaaksi kaapaista käpälämäkeen, niin kauan kuin vielä oli aikaa. Loiskaisin rattailta alas ja heitin niin Eeron kuin hevosen ja katosin korpeen. Samaa keinoa käyttää tuumiskeli myös Eerokin, mutta hän toivoi taitavansa poistaa puolestansa kaiken syyn ja seistä pian ihan viattomana veljestensä edessä.

BB:
Oletkohan sinä edes aito Jukolan veljes, kun et pysty vastaamaan edes yhteen yksinkertaiseen kysymykseen. Ettet vaan olisi joku August Ahlqvistin syrjähypyn tulos?

Simeoni hermostuu:
Pyysit sä mut tänne tekemään selkoa mun sukupuusta vai siitä Hämeenlinnan reissusta? Ja jos vertaat mun turpaa siihen pahantahtoiseen kusipääkriitikkoon, niin eiköhän sokeakin näe, että kyllä mä olen jumalauta puhdasrotuinen Jukolan jässikkä.

BB:
Ryyppyreissulta tyhjätaskuna palattuasi kuitenkin säntäsit veljiesi kurmuutuksen pelossa metsään piiloon ja jätit perheen pienimmän suoraan suden suuhun?

Simeoni älähtää:
No jos sä olisit ensin vetänyt kymmenen päivää tärpättiä kuin onttoon jalkaan ja sen jälkeen horjunut hirmudarrassa himmaan, niin olisit sä ensimmäiseksi halunnut viideltä kaislatukkaiselta sekopäältä pataan?

BB:
Eivätkö varoituskellosi helisseet edes siinä vaiheessa, kun veljesi löysivät sinut metsästä kirkumasta kukonheltanpunaisena juoppohulluuskohtauksen kynsissä?

Simeoni vähättelee:
No toi nyt on jo liioittelua.

BB:
Liioittelua? Vanhin veljesi tiesi kuitenkin kertoa, että olit tavannut itse päämestarin, itse Lusifeeruksen, jos saan lainata sanojasi.

Simeoni ajatuksissaan:
Niin, kuuhun tultiin, ja vei minun saatana sen viimeiselle reunalle, korkealle kukkulalle, jossa seisoi torni vielä korkeampi, rakennettu nahasta, saapasnahasta. Ylös torniin me astuimme, hän edellä ja minä hänen jäljessään, ja kauanpa astelimme pitkin ympärivingertäviä rappuja. Lopulta seisoimme saapasnahkatornin viimeisessä huipussa, josta näin montakin maata ja merta, näin suuria kaupungeita ja ihmeellisiä rakennuksia kaukaisuudessa allamme. Rohkeninpa nyhkäistä saatanaa kylkeen, kysyen häneltä: mikä on tuo, joka näkyy tuolla allamme syvyydessä? Tiuskaisten ja katsahtaen karmeasti puoleeni vastasi hän: »sakramenttu, poika! Mitä on minun tekemistä sinun kanssas? Mutta siellähän on maailma, josta läksimme. Katsele ja tutkistele». Niin hän sanoi, ja minä nyt, huoaten, rupesin visusti katselemaan ja tutkistelemaan; ja näinpä kaiken maailman piirin, näin Enklannin valtakunnan, Turkin-maan, Pariisin kaupungin ja Amerikan valtakunnan.

BB:
Olen ymmärtänyt, että teillä Jukolan veljeksillä on jotain ongelmia lukemaan oppimisen kanssa, mutta eipä tuo kuullun ymmärtäminenkään tunnu olevan kovin vahva laji.

Simeoni hätkähtää:
Niin joo, sori, siis tarkoitsä nyt niinku pirua?

BB:
Sitä pitäisi varmaan kysyä sinulta.

Simeoni myöntää:
No joku karvakammotus se oli.

BB:
Kuulehan Simeoni, eiköhän nyt olisi korkea aika alkaa miettiä korkin kiinni laittamista?

Simeoni:
Mut olinhan mä messissä, kun me broidien kanssa nuijittiin se viinapannu kappaleiksi.

Simeonia alkaa huvittaa:
Ei mut hei perkele, sähän et ole lukenu sitä Aleksin kässäriä loppuun asti?

BB:
Mitä tarkoitat?

Simeoni:
Siis mähän vaihdan pullon pipliaan.

BB innostuu:
Mutta Simeoni, sehän olikin miehekäs ja ryhdikäs päätös!

Simeoni:
Jep jep.

BB:
Joko olette porukalla ehtineet pohtia, millaista julkisuuskuvaa olette aiotte tarjota täältä BB-talosta päästyänne?

Simeoni:
No jos käytetään vain noita uran alkupuolen tempauksia, niin miltä kuuloistais sellainen kuin Seiska-brothers?