Kunniaa kuunnelmantekijöille

Radioteatterin kunniamaininnat ja yhteenveto minikuunnelmakilpailusta

Komediakuunnelma

Komediasarjassa väläyteltiin lupaavasti herkullista näyttelijäntyötä ja varsin valmiitakin komediahahmoja, joista erityisesti voisi mainita nimimerkki Riekko Paavalin mainio retrotoimittaja. Kokonaisuudesta löytyi muistumia ja sävyjä alkaen Eemelistä Reinikaisen kautta Aku Hirviniemeen.

Komediasarjan taso kuvastaa hyvin huumorin kirjoittamisen vaikeutta. Luomisen innon lisäksi tarvitaan kykyä kiteyttää lyhyeen muotoon koko pieni maailma, rakentaa se kuulijalle tutussa maailmassa ja lunastaa annettu lupaus. Kilpailussa oli mukana joitakin teknisesti kehityskelpoisia esityksiä mutta ei oikeastaan yhtään valmista huumorikäsikirjoitusta. Pienikin tuottamistyö olisi vienyt jutuista kuvastuvaa rohkeaa innostusta parempaan lopputulokseen.

Kaksi komediaa saa Radioteatterin kunniamaininnan:

Sirpatta erottui muusta joukosta ehdottomalla omaperäisyydellään. Sirpatta yllätti ja loi oman maailmansa. Rytmikäs, fiksu kuunnelma, joka oli musiikkia korville. Sirpatta on hahmona ehjä, omituinen ja seksikäs: hän tuo mielleyhtymän, että ulosottopuhelu onkin puhelinpornoa, mikä on hyvä, absurdi lähtökohta. Lopussa kuunnelma leikkii omalla dramaturgiallaan ja muuttuu ahdistavaksi painajaisuneksi. Näin siinä toteutuu luovalla tavalla klassisen sketsin loppunosto

Haastattelussa Ahti Grandberg toimi lajissaan hienosti. Tilanne oli tuore ja oivallukset teräviä. Pienoiskuunnelma oli aidosti hauska ja sarjan komediallisin tapaus.

Jännityskuunnelma

Jännitysgenre oli ymmärretty laajasti, se kattoi alueen hyvinkin perinteisestä jännityskuunnelmamuodosta rajatapauksiin, joista jännitystä sai hakea. Ilahduttavimpia teoksia olivat ne joissa sekä jännitys että omaperäisyys olivat läsnä. Persoonallisuus ja raikas näkökulma kuunnelmaan ovat tervetulleita lähestymistapoja. Ilahduttavaa oli kuulla tekijöiden kuunnelmiinsa panema satsaus.

Kunniamaininnan saa Päijät-Hämeen opiskelijaradioteatterin kuunnelma Kypsää lihaa Kyproksella. Kuunnelma on hauska, mielikuvituksekas ja lajityyppiänsä oivallisesti toteuttava. Tyylilaji on hyvin hallinnassa ja sillä pystytään leikkimään. Äänimaailma tukee ja tuo lisäarvoa kerronnalle. Henkilöt ovat itseironisia ja yllättäviä suhteessa tunnettuun genreen. Näyttelijäsuoritukset ovat hykerryttäviä.

Musiikkikuunnelma

Musiikkikuunnelmassa sato oli epätasainen ja hiukan hajanainen. Saattaa olla, että musiikkikuunnelman lajin hahmottaminen ja haltuun ottaminen on vaikeampaa kuin vaikkapa komedian tai jännärin, jotka ovat tutumpia.

Mikä on musiikkikuunnelma, kysyttiin Pertiltä jo kilpailun kestäessä. Musiikkikuunnelma on kuunnelman laji, jossa musiikilla on huomattava osuus. Tämä ei kuitenkaan näytä riittävän selvältä vastaukselta. Onko musiikin huomattava osuus sitä, että musiikki rakentaa tunnelmaa, vai sitä, että musiikki vie juonta eteenpäin? Onko musiikkikuunnelman musiikki laulettua ja/vai soitettua? Millaisia musiikin lajeja kuunnelma voi hyödyntää? Missä kulkee musiikin ja äänen, kuunnelman ja ääniteoksen raja? Onko bändin nauhalle soittama biisi musiikkikuunnelma?

Näitä kysymyksiä kymmenen kilpailutyön tekijät näyttävät pohtineen, ja niitä pohti myös Radioteatterin arviointiraati. Mukana oli töitä, jotka olisivat kenties sopineet paremmin komediasarjaan ja toisia töitä, joiden omin sarja olisi ehkä ollut vapaa ääniteos -sarja. Joistakin omaperäisistä yritelmistä huolimatta arvioijat eivät tänä vuonna halunneet jakaa kunniamainintoja musiikkikuunnelmasarjassa.

Vapaa ääniteos-kuunnelma

Työt olivat epätasaisia. Jotkut niistä herättivät odotuksia, jotka kuitenkaan eivät täyttyneet. Osa oli pelkkää luentaa, toiset selvästikin enemmän suunniteltuja. Joissakin oli hyviä yksittäisiä ääniä, ja ideoita. Vapaat ääniteokset on kiinnostava sarja. Tätä kannattaa jatkaa, voi tuottaa joskus helmiä.

Kunniamaininnan saa teos Dekoherenssi professionaalisesta pyrkimyksestä ja kunnianhimosta.