Kurssi kohti uutta aaltoa osa II

Nyt siirrytään ajassa taaksepäin 1980-luvulle, Neuvostoliiton aikaiseen Karjalaan. Hyisessä vedessä, jäälohkareiden seassa munkki Serafim soutaa ateisti Ivanovin luo hakeakseen tämän Valja-pojan kastettavaksi ortodoksiseen uskontoon.

Sokea rakkaus

- Kuunnelma Valja kertoo isän ja 10-vuotiaan pojan suhteesta, siitä miten me saatamme olla sokeita meille rakkaiden ihmisten suhteen. Me haluamme heille kauheasti hyvää, mutta me emme välttämättä näe mikä heille olisi oikeasti parhaaksi, sanoo kuunnelman ohjaaja Kirsi Hatara. Aikakaudella ei ole kovin suuri merkitys itse tarinaan, enemmän keskityimme ihmisten välisiin suhteisiin kuin ajankuvaan.

Isän ja pojan suhde on ristiriitainen.
- Valjalla on syvä luottamus johonkin suurempaan, hän on jopa valmis lähtemään pois kotoaan kohti sitä, joka kutsuu.

- Johannes Luoma löytyi Valjan rooliin Yleisradion äänisuunnittelijan kautta. Johanneksella oli jo aiempaa kokemusta kuunnelmista, ja tämä lahjakas poika otti hyvin ohjeita vastaan, kehuu Kirsi.

Äänen voima

- On ollut jännittävää opetella miten paljon draamaa voi viedä eteenpäin äänen kautta. Se on herkistänyt kuuntelemaan tarinoita aivan uudella tavalla ja antanut välineitä siihen, miten tarinaa voi kertoa muuten kuin kuvan ja puheen avulla. Aikaisemmin en ollut ajatellut, miten voimakkaasti ääni ja musiikki vaikuttavat tunnetasolla, miettii Kirsi. 

- Valjassa puheen tehtävä on muun muassa kertoa niille, joille aihepiiri ei ole tuttu, mistä ortodoksisuudessa on kysymys. Munkin ja ateistin keskustelut kuvaavat sitä, miten me usein jäämme oman ideologiamme vangiksi.

 Anarkiaa ja innostusta

- Ääni on vapaampaa ja abstraktimpaa kuin kuva, jollain tapaa tutkimattomampaa ja anarkistista, luettelee äänisuunnittelija Pekka Aikio kiinnostuksensa kohteen ominaisuuksia. - Ääni on vaikeammin analysoitavissa, ja sitä kautta haastavampaa ja mielenkiintoisempaa.
- Melu voi joskus olla esteettinen elämys, mutta kun lähden käymään kotopuolessa pohjoisessa, huomaan taas miten hiljaista siellä on. Palatessa etelän melu on häiritsevää, pohtii Pekka.  

 Poroallergia toi Pekka etelään. Alla oli mediatieteen opintoja Lapin yliopistossa, ja erikoistuminen äänisuunnittelijaksi tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

- Itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta väittää tai kertoa mitään suurta tarinaa. Innostun helposti toisten ideoista ja lähden jatkojalostamaan niitä, tykkään kun saan tarjota omia työkaluja ja ratkaisuja kulloisenkin työn hyväksi, perustelee Pekka valintaansa.

Kun lumi loppuu maailmasta

Miten kesällä saadaan ääntä narskuvasta lumesta?

- Onneksi on äänikirjastot, paljastaa Pekka. Sieltä on joutunut kaivamaan yhtä sun toista, susia ja ihania enkelikuoroja. Lumen narskunta onkin ajankohtainen kysymys, uskon nimittäin että lumesta tulee nykyistä harvinaisempi elementti tässä muuttuvassa maailmassa. Viime talvi oli hieno, ja mielessä kävi pitäisikö mennä mikin kanssa kinoksin kahlaamaan.

- Kerrottakoon tässä, että perunajauhopussista lähtee aika hyvä narskunta. Ja sudet, jotka tarinassa ovat miltei näyttelijän roolissa, ovat itse asiassa koiria.

- Jotta pääsee kiinni tunteisiin toiminnan takana, on kuunnelmatekstin kanssa joskus tehtävä paljon töitä. Kun tekstissä lukee ”Valja pukeutuu varovasti”, on mietittävä miten tunnetilan saa tuotua esiin. Täytyy ajatella enemmän dramaturgista kokonaisuutta kuin yksittäisiä ääniä. Kokonaisuus muodostuu monista eri osatekijöistä.

Ja kun lumi loppuu maailmasta, otamme perunajauhot käyttöön.