Ohjaajan sydän ei kylmene

Toukokuu 2010

Kylmettyykö sydän vai pysyykö se avoimena, on Alavilla mailla hallanvaara-sarjan teema ohjaaja Kirsi Marie Liimataisen mielestä. Tapasimme sateisena kuvauspäivänä Härmässä toukokuussa vuosi sitten.

Kirsi opiskeli näyttelijäksi Tampereella. Ohjaajaksi vei halu hahmottaa kokonaisuutta laajemmasta näkökulmasta. Ohjaajan opin hän sai Saksassa, Berliinissä Potsdam-Babelsbergin Tv- ja elokuvakoulussa. Saksankieli tuli opittua siinä sivussa.

- Olisin varmaan erilainen ohjaaja, jos en olisi näytellyt. Nyt pystyn auttamaan näyttelijää, koska tunnen näyttelijäntyön mekanismit. Ja vaikka vesisateen sattuessa suunnitelmat menevät uusksi ja otsa menee välillä ryppyyn, annan ohjaajana itsestäni näyttelijälle kaiken tuen, minkä hän tarvitsee.

Kirsi kokee olevansa eurooppalainen art house-ohjaaja, jolle mainstream-elokuva ei ole se juttu. Art house kertoo pieniä tarinoita, tavallisten ihmisten kohtaloita. Mainstreamista se poikkeaa työtavoissa ja tähtikulttuurin puuttumisessa. Usein Kirsin elokuvien pääroolien esittäjät ovat amatöörejä, jotka löytyvät koekuvausten kautta.

Syksyllä 2010 Kirsi ohjaa Berliinissä pitkän perheväkivallasta kertovan elokuvan, jonka päärooleissa ovat 7-vuotias ja 14-vuotias lapset.
- Olen itse lähtöisin lähiöstä ja työläisperheestä, ja haluan toimia näkemieni kiinnostavien ja dramaattisten ihmiskohtaloitten kertojana.

Hiukan yli nelikymppisellä Kirsillä on myös suunitteilla osittain omaelämänkerrallinen elokuva.
- Tarina sijoittuu Tampereen Pispalaan, ja pääroolissa tulee olemaan 7-vuotias tyttö, pikku-Kirsi.

Kirsi tekee freelancertöitä sekä Saksaan että Suomeen.
- Minulla on nyt kolme projektia eri vaiheissa, jolle jokaiselle haetaan rahoitusta. Jokaisella on oma tuottaja. Tuottajan löytäminen onkin vaikea prosessi. Onnistuessaan se on kuin ystävän löytäisi. Joku tuottaja on voinut kiinnostua aiemmasta työstäni, joku on kuullut että olen saanut stipendin tai käsikirjoitustukea, tai sitten tapaan tuottajan festivaaleilla. Tähän asti minuun on otettu yhteyttä ja kysytty, mitä teen seuraavaksi.

- Onneksi näin, koska ainakin Saksassa on tosi kova kilpailu. Ohjausluokallamme oli kymmenen opiskelijaa, ja meistä kaksi tekee tällä hetkellä ohjaajan töitä.

Kirsi hörppää kahvia pahvimukista. Se on kylmää, samoin sormet, sydän ei. Kuvaukset jatkuvat, sateen sattuessa sateella. Video kuvauspaikalta:

Elokuu 2011

On Alavilla mailla hallanvaara-sarjan lehdistökatselupäivä ja aika summata, mikä jäi tuotannosta erityisesti mieleen.

- Mieleen jäi nopea, ammattitaitoinen, ystävällinen ja rehellinen työryhmä! Kekseliäs ja luova ilmapiiri. Ei mitään saksalaista jäykkää byrokratiaa vaan hyppy pellolle ja kuvaamaan. Eläytyvät ja panostavat, ihanan herkät ja avoimet näyttelijät, luettelee Kirsi sähköpostin välityksellä.

- Ja lopuksi - ne aakeet laakeet eli Pohjanmaa, josta isoäitinikin oli kotoisin. Maiseman äärettömyys mykisti monesti - lakeurella on heleppua hengitttää vaikka joskus vähän aharistaa.

Viime syksynä kuvattu perheväkivallasta kertovan elokuva "Festung" saa maailman ensi-iltansa huomenna Montrealissa, jonne kone lennättää myös Kirsin. Seuraavaksi on suunnitteilla saksalais-suomalainen yhteistuotanto, dokumentti ”Comrade, where are you today?”. Omaelämänkerrallinen käsikirjoitus ”The scream of the butterfly” sai Suomen elokuvasäätiöltä kehittelytukea, tuottajana on Making Movies.

- Kyllä se elokuva kuvataan ja tietysti Pispalassa. Omistan sen tänä vuonna surukseni poisnukkuneelle isoäidilleni Pirkolle.