Seitsemän oikein

Vuonna 2001 sai ensiesityksensä Kotikatsomossa 12-osainen sarja Seitsemän, joka saavutti suuren suosion meidän lottoavan kansamme keskuudessa. Tulevana kesänä uusittavan sarjan käsikirjoittajat Mika Ripatti ja Seppo Vesiluoma pohtivat seitsemän kohdan verran, mitkä olivat ne seikat, jotka tekivät sarjasta niin suositun.

1.
Seppo:
Tampereen hyvä ravintolatarjonta vuonna 1998. Sarjan idea pulpahti ilmoille tamperelaisessa ravitsemusliikkeessä keskustellessamme rahan vaikutuksesta ihmissuhteisiin. Idea vaikutti jo siinä vaiheessa niin hyvältä, että päätimme siltä istumalta kirjoittaa siitä sarjan.
Mika:
Yksinkertainen idea ja tunnistettava tarinan lähtökohta: jokainen on varmasti joskus ajatellut mitä omalle elämälle tapahtuisi, jos tulisi lottovoitto. Katsojan on helppo päästä tarinan tunteisiin sisään.

2.
Seppo:
Ymmärtäväinen tilaaja. Saimme rauhassa kirjoittaa juuri sellaisen jutun kuin halusimme eikä kukaan painostanut tai halunnut vaikuttaa käsikirjoitusprosessiin. Ainoastaan alkuperäinen seitsemän jakson mitta venyi Kotikatsomon kausisarjapaikalle paremmin sopivaan 12 osaan, josta emme olleet pahoillamme.
Mika:
YLE Draaman Pena Penttilän ymmärrys kymmenen vuotta sitten tällaisen sarjan tarpeesta. Me emme lähteneet opettamaan mitään. Tämä saarna-aspektin puute hämmensi Jukka Kajavaa, joka Hesarin kritiikissään kyseli sarjan opetuksen perään ja arveli sen olevan "raha ei tee onnelliseksi". Se nauratti meitä pitkään. Tarinan merkitys on tarina! Sen arvo on sen kyvyssä temmata mukaansa.

3.
Seppo:
Samalla aallonpituudella oleva ohjaaja. Ilkka Vanne jakoi ilmeisen hyvin visiomme Seitsemän maailmasta.
Mika:
Aika. Kuvauksissa käytössä olevat ajalliset resurssit. Kun on kylliksi kuvauspäiviä, on kylliksi yksittäisiä kuvia. Kun on kylliksi yksittäisiä kuvia, on kylliksi mahdollisuuksia koota niistä leikkauspöydässä tunnetilojen muutoksia, tunneafekteja. Leikkaajalle paraskaan käsikirjoitus ei anna välineitä tunteiden kuljettamiseen, jos hän joutuu rakentamaan kohtaukset liian harvoista kuvista. Suomessa ollaan tuotantojen kiireyttämisessä jo ajat sitten ohitettu se piste, jonka jälkeen kuvauksissa voi syntyä vain kompromisseja. Harva sarja pääsee lähellekään käsikirjoituksessa olevaa potentiaalia. Seitsemän tapauksessa tuosta potentiaalista saatiin kelpo osa aktualisoitua.

4.
Seppo:
Kokeneet näyttelijät. Oli lottovoitto (ilmaus on harkittu) saada samaan tuotantoon Vesa Vierikon, Kari Väänäsen, Sanna-Kaisa Palon, Merja Larivaaran tai K-P Toivosen tasoisia näyttelijöitä ja yleisön suosikkeja.
Mika:
Oikein rakennettu henkilögalleria. Jutussa on kyllin erilaisia ihmisiä, joiden erilaiset polut on saatu risteämään tarpeeksi monessa kohtaa ja kulkemaan kylliksi erillään. Kun kaksi vahvaa asiaa - taloyhtiö ja lottovoitto - sitoi päähenkilöitä yhteen, saatoimme viedä heitä välillä myös omille retkilleen, toisistaan etäämmälle, pelkäämättä kokonaisuuden hajoamista.

5.
Seppo:
Huumori. Sarjasta ei pitänyt tulla niin huumoripitoinen kuin siitä lopulta tuli, mutta kuten aina, henkilöhahmot ottivat ohjat käsiinsä ja me vain seurasimme hämmästellen vieressä.
Mika:
Onnistunut roolitus. Harvoin jokaiseen tärkeään rooliin löytyy niin hyvä näyttelijä kuin Seitsemässä. Varma Laakkonen ei olisi ollut Varma Laakkonen ilman Vesa Vierikkoa. Eikä Aurora Laakkonen olisi ollut Aurora ilman komedian toista mestaria, Katja Kukkolaa. Ja niin edelleen. En löydä roolituksesta heikkoa lenkkiä.

6.
Seppo:
Hyvä kahvinkeitin. Yksi tärkeimpiä käsikirjoittajan apuvälineitä.
Mika:
Tunnusmusiikki. Pekka Karjalaisen hypnoottinen, lottopallojen pyörintään yhdistetty kahdeksan toistuvan nuotin renkutus loi sarjalle vahvan ambienssin, johon katsoja astui uteliaana, odotukseen virittyneenä. Tunnarijakson ja sen musiikin merkitystä sarjalle ei voi liioitella. Vain vähän liioitellen voi sanoa, että hyvä alkutunnari toimii jakson ensimmäisenä näytöksenä: se esittelee tunnetilan ja koukuttaa katsojan lupauksellaan jostakin kiehtovasta.

7.
Seppo:
”Sihteerikuulokkeet.” Koska asuimme Mikan kanssa eri paikkakunnilla, ideoimme tarinaa pääasiassa puhelimitse. Luuri-mikrofoni headsetti oli silloin korvaamaton apu. Huomautettakoon, että kirjoittaminen tapahtui yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin Skypestä oli kukaan kuullutkaan.
Mika:
Käsikirjoittajien yhteistyökyky. Toisen kanssa kirjoittaminen ei ole aina helppoa, mutta tässä projektissa onnistuimme Sepon kanssa löytämään niin saman näkemyksen kokonaisuudesta, että kahden kirjoittajan energiat eivät yhdistyneet kaksinkertaiseksi, vaan kuusitoistakertaiseksi kirjoitusenergiaksi. Emme suojelleet omia ideoitamme - egoista puhumattakaan - vaan kirjoitimme tarinan jonkilaisessa lottovoittajamaisessa ilon tilassa.

Entä omat onnennumeronne?

Seppo:
Minulla ei ole onnennumeroa. En myöskään lottoa juuri koskaan.
Mika:
Onnennumeroni on nolla. Se on mukavan pyöreä numero ja kyllin salaperäinen. Äärettömän monia asioita on nolla.