Toivon operetti on utopiaa

- Hullunkurinen, hauska, halveksittu, luettelee ohjaaja Anni Ojanen operetin tunnusmerkit. Viime vuonna Teatterikorkeakoulusta valmistunut ohjaaja innostui silti tyylilajista niin, että ohjasi Toivon operetin ensin näyttämölle, sitten radioon.

Näyttämöteos sai ensiesityksenä Helsingin Taiteellisessa Teatterissa vuonna 2008. Toivon operetin musiikissa yhdistyvät wieniläisoperetin suloinen keveys ja Kurt Weillin laulutaiteen perinne. Ojasen mukaan hilpeää, kevyttä operetin tekemeistä ei arvosteta Suomessa. -Tallinnan Estonia-teatteri esittää operetteja, joihin täältä matkustaa katsojia bussilasteittain.

Kaksi yhteiskunta-utopiaa

Nykyoperetin lähtökohdat ovat sekä yhteiskuntafilosofiset että taiteelliset.

– Vasemmistolainen politiikka on muuttunut puolustustaisteluksi, jossa yritetään pitää kiinni saavutetuista eduista. Vasemmistolaisilta on kadonnut utopia ja tulevaisuuteen tähtäävä ajattelu, näyttämösovituksen alkuunpanija ja Radioteatterin vastaava tuottaja Juha-Pekka Hotinen lataa.

– Yhteiskuntakriittisestä taiteessa suurin osa on lähtökohdiltaan negatiivista, esimerkiksi epäkohtien, vääristymien, sorron ja väkivallan kuvaamista. Oli tarpeen nostaa esiin kriittisen ajattelun toinen lähtökohta, utopia, Hotinen sanoo. – Samalla halusin kehittää tanssin, teatterin ja musiikin rajoja ylittäviä vanhoja taidemuotoja ja sekä elvyttää populaarina halveksuttua lajityyppiä, operettia. Näitä samoja asioita on tarpeen viedä eteenpäin myös radiodraamassa.

Operetin ensimmäinen osa on nimeltään ”Maksullinen maailma”. Rahatehtaan omistava Vauraan perhe päättää siirtää tehtaansa Intiaan ja maksaa intialaisille työntekijöille saman palkan kuin ovat maksaneet suomalaisille. Mikä on tehokkainta tukea kehittyville maille: ruoka, työkalut vai raha? Onko aineettomien asioiden hinnoittelu sen kummempaa kuin aineellisten?

Toisessa osassa ”Ilmainen maailma” kansanäänestyksen tuloksella koko yhteiskunta muutetaan ilmaiseksi. Kaikki inhimillinen toiminta perustuu vaihtoon, palveluihin, lahjoittamiseen ja luopumiseen. Perhe Henkevän isä muuttaa maalle luomutalouteen, elvyttää maaseutuyhteisön ja palaa kaupunkiin, ekologisempaan elämäntapaan.