Tankki täyteen tunnelman takia

Kesällä uusitaan suosittu sarja Tankki täyteen. Yksi sarjan näyttelijöistä on Ilmari ”Immu” Saarelainen, jokunen vuosi sitten Tampereen Työväen Teatterista eläkkeelle jäänyt näyttelijä. Lokoisista eläkepäivistä ei tosin ole tietoakaan, sillä teatteri vie miestä edelleen. Kesätauolle jäi juuri monologi Parasta ennen, seuraavaksi kutsuu Rauman kesäteatteri ja Kohtuuttomuus kaikessa.

Tunnelman takia

- Tunnelman saavuttaminen on pääasia, määrittelee Immu näyttelijän tavoitteen. Minkään valtakunnan taidot eivät riitä, jos tunnelma ei kanna. Tämä pätee sekä lavalla että kameroiden edessä. Tv-työ ei eroa teatterityöstä mitenkään. Molemmissa täytyy näytellä.

- Menin katsomaan Eila, Rampe ja likka-esityksen toisenkin kerran pelkästään sen tunnelman takia. Viihdyin katsomossa niin hyvin, se oli taianomaista. Eikä kyse ole siitä että tässä tuttuja kollegoita katsotaan, onhan heidät nähnyt lavalla monet kerrat. Samoin Elokuu oli tunnelmaltaan ihana, pysäyttävä esitys.

Tekniikan ehdoilla

Television puolella Immu on tehnyt töitä tekniikan ehdoilla, välillä vähän vastaan pannen.

- Erästäkin pitkää sarjaa, jossa oli paljon näyttelijöitä, kuvattiin monelta kantilta, jotta kaikki saivat näytellä vuorollaan ja leikkaajalla riittäisi töitä, virnistää Immu.

- Joskus tuntui silti että tunnelma oli parhaimmillaan laajassa kuvassa, kun kaikki näyttelivät samalla intensiteetillä. Rytmi ja kontakti säilyivät.

- Tankki täyteen kuvattiin usealla kameralla, ja ennen kuvauksia harjoiteltiin kunnolla. Ensin oli lukuharjoitukset, sitten harjoiteltiin asemissa. Kun tuli kuvausten aika, tv-ohjaaja Esko ”Eetu” Leimu huuteli meille että näytelkää te vaan, kyllä narulle jotakin tarttuu.

- Välillä me katsottiin porukalla saman tien kuvatut otot. Joskus hävetti ja teki mieli painua kahvitauolle, mutta ohjaaja Neil ”Niilo” Hardwick komensi takaisin. ”Herrajumala, otetaan uudestaan, minä olen parempi ensi kerralla”, saattoi Sylvi Salonen huudahtaa. Ja jumalauta hän oli parempi!

Tekstin armoilla

Tämän päivän tv-draama ei Immua oikein sytytä.

- Vähän mitättömiä nuo ovat. Sellaista veteen piirrettyä viivaa. Tekstistähän se paljolti on kiinni.

Edes omaan muutaman vuoden takaiseen sarjaansa Anttiikieno Immu ei ole ihan tyytyväinen.

- Tiukka aikataulu ja vähäinen harjoittelu tuottaa heikkoa jälkeä. Tämä tuottaa mokia, joita sinänsä pidetään valtavan hauskoina. Replat opetellaan itsekseen kotona ja kuvauspaikalla kohdataan vastanäyttelijä ensimmäistä kertaa. Kameran edessä sitten miettii ”mitä sää sanot ennenku mää sanon, ja millähän kirjaimella mun replani alkaa” naurahtaa Immu ja vakavoituu.

- Kun mokat revitään irti ohjelmasta ja kuvaushetkestä ja julkaistaan irrallisina netissä, tuntuu vaan siltä että mä olin huono, ja nyt mulle nauretaan. Hävettää olla huono.

- Toisaalta kun olen monologin kanssa yksin lavalla kaksi tuntia, voin pelatakin sillä, etten muka muista.
Parasta ennen-monologiesityksessä kuiskaajana toimii Immun oma tytär Noora Saarelainen.
- Noora on loistava, hän elää näytelmän läpi. Hyvä kuiskaaja on aarre. On meillä ollut sellainenkin kuiskaaja, joka kysyi että millä sivulla te menette? nauraa immu.

Ohjaamisen halusta

- Olen ohjannut muun muassa Komediateatterille ja Lastenteatteri Teatteriporukalle, ja ohjaisin mielelläni edelleen. Ohjaamisessa kiehtoo pedagoginen puoli. Jossain vaiheessa kuvittelin että mulla olisi jotakin annettavaa, olen esimerkiksi ohjannut oppilaita Suomen teatteriopistossa.

- Tykkään myös pelata tekstin kanssa. Kun oppilaita on näyttämöllä kymmenen tyttöä ja yksi poika, pitää tekstiä soveltaa että kaikilla olisi mielekästä hommaa.
- Yhden näytelmän olen kääntänyt saksan kielestä suomeksi: Zarah L, yhden naisen musiikkinäytelmä jossa esiintyi Tiina Weckström. Silloin tuli käytyä paljon hammaslääkärissä - saksankielen taitoisena hän tarkasti hampaitten lisäksi käännökseni, Immu virnuilee.
- Varsinkin laulun sanojen kääntäminen oli oma operaationsa, kun piti saada sanottava ja rytmi sulavasti yhteen. Samalla piti varoa ettei tullut vieneeksi tarinaa liikaa eteenpäin yhden laulun aikana.

Rakkaudesta alaan

Tunti Työviksen lämpiössä Immun seurassa kuluu lennokkaasti. Rakkaus teatteriin näkyy ja kuuluu: puhetta pulppuaa, nauru raikaa, kädet huitovat, välillä on noustava tuolilta ylös ja näytettävä, miten se oikein meni.

Immu ilahduttaa, viihdyttää, liikuttaa. Päiväkotiryhmän vierailu teatterissa saa miehen innostumaan lisää.

- Lastenteatteria tehdään liian vähän, Immu sanoo. Lapsille tekeminen on vaikeaa, heitä joko yli- tai aliarvioidaan yleisönä. Kestot tuppaa olemaan liian pitkiä.

Immu kohtelee pientä yllätysyleisöään vilpittömällä lämmöllä ja kunnioituksella, vastaten muun muassa kysymykseen hissien tarpeellisuudesta: "Hissit on vanhoja varten, sellasia kun mää".

Tämän miehen soisi näyttelevän, ohjaavan ja opettavan vielä pitkään. Tunnelman takia.