Frigg & Baltic Crossing mestarikurssi veti juhlaväen yhteiseen tanssin huumaan Kaustisen festivaaliareenalla 2012.
Taas se pääsi yllättämään, tämä ikuinen kevään ihme. Kun talvihorroksen kohmeesta juuri vasta havahtuneena kuulin käen kukunnan ensi kerran pitkän pimeyden jälkeen, se pysäytti siihen paikkaan ja herätti mukavasti kihelmöivän odotuksen niin kuin aina ennenkin. Kuinka monta kukkua vielä yhteen pötköön katkeamatta? Joko se nyt lopetti? Ei kai vielä? Tai sitten, että olipa hyvä kun lopetti! Kuka mitäkin käen kukuntojen määrästä ennustaa, siihen ei pysty vastaamaan kukaan, mahdollisuuksien kirjo kun on loputon. Jännittävä joka kevään ennustusleikki se kuitenkin on.
Käki se on Suomen lempein lintu, vakuuttaa Nytky.
Huutokatrillin huuma
Sitä ei tarvitse ennustaa, että kesän lukemattomien musiikkifestareiden kiihkeä sesonki on alkamassa. Odotus uusista elämyksistä ja kokemuksista kihelmöi jo mielessä mukavasti. Ajatellessani tulevaa, palasivat mieleeni monet viime kesän huippuhetket. Niihin kaikkiin liittyi jotenkin yhteisöllisyys ja vuorovaikutus.
Se syntyi yhdessä tekemisestä esimerkiksi Huutokatrillia tanssimalla. Hiki päässä yritimme suurella joukolla noudattaa Savilammen Antin tulikomentoja ja loppua kohden alkoi osumatarkkuuskin olla jo melko hyvä. Sekalainen seurakunta koostui yhtä lailla huutokatrillin veteraaneista kuin aivan ensikertalaisistakin. JPP tahditti tunnin vedon rautaisella otteella. Hitaasti aloitettiin ja kun loppuvetoon päästiin, niin tempo hipoi jo kestokyvyn rajoja, varsinkin kun nauruhermot olivat olleet jo tunnin verran kovassa käytössä. Mutta mahtavalta tuntui.
Huutokatrillin muistoja Helsingin Taiteiden yöstä. Rauhallisesti aloitetaan, mutta annas olla...
Jokainen on Itetaiteilija
Itse tekemisen buumi on ollut kasvussa jo vuosia. Mitä enemmän kaikkea, jalkapallojoukkueen kokoisia megayhtyeitä, supertähtiä ja elämää suurempia elokuvia on saatavilla napin painalluksella, sitä enemmän ihmiset tuntuvat hakeutuvan eläviin vuorovaikutustilanteisiin. Vaikka ei itse suorastaan juuri ottaisikaan osaa itse tekemiseen, niin jo sellaisessa läsnäolo lämmittää ihmeesti.
Sen koin taas viime kesänä kun kiersin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla yhtenä festaripäivänä koko workshop- kattauksen. Alkuillasta olin ehtinyt nauttia varsinaisen runsauden sarven vanhaa ja uutta, meiltä ja maailmalta: Sointusoittoa viisikielisellä kanteleella, Pelimannimusiikkia huuliharpulla, Paritanssina tango, Old time- ja bluegrass-kappaleita ja Jamiworkshop. Joissakin osallistuin itse ja joissakin nautin toisten tekemisen katselemisesta ja kuuntelemisesta
Yhdysvaltalaisen muusikkolegenda, multimuusikko Bruce Molskyn Jamiworkshop oli huikea elämys. Mondon tilava ulkoilmakahvila, joka tosin on Suomen kesän oikullisuuden huomion ottaen katettu, oli lempeässä heinäkuun aamupäivän auringonpaisteessa viimeistä tuolia myöden täynnä opinhaluista väkeä. Soitinkirjoon mahtui kaikkea mahdollista, pyykkilaudasta viuluun, jouhikosta kitaraan, ruokopillistä klarinettiin, harmonista melodicaan, rytmimunasta cajoniin, puhumattakaan niistä kymmenistä viuluista ja kitaroista. Mukana oli myös sellaisia, joilla ei ollut lainkaan soitinta. Se ei haitannut, kun he trallattivat täysillä mukana. Niin sitten puolentoista tunnin workshopin päätteeksi suomalaisessa kesäaamussa soi jokseenkin tunnistettava old time -meininki.
Ihan tähän ei vielä Jamiworkshopissa vielä päästy.
Minkä nuorena oppii…
Näppäri-ideologia, siinä se on, siis yhdessä tekemisen syvä ydin. Kun kaustislainen, kotiseudulleen palannut ammattimuusikko, viulisti Mauno Järvelä aloitti Näppäritoiminnan, ei kukaan olisi voinut ennustaa sitä kulovalkeaa, joka alkoi levitä ja vetää aina vaan lisää lapsia sekä nuoria ja metodista palavasti innostuneita pedagogeja musiikin tekemisen pakottomaan riemuun ympäri Suomen ja Skandinavian. Palopesäkkeitä on sittemmin syttynyt myös muualla Euroopassa, ja yksi sellainen on myös kaukaisessa Afrikassa.
Näppäreiden junioriosastoa ja Mauno Järvelä – keikka alkaa kohta!
Mikä sitten on tuon ideologia ydin? Sen Järvelä on kiteyttänyt mm. niin, että kaikki voivat soittaa ja laulaa. Pääsykokeita Näppäreihin ei ole, soitin voi olla mikä tahansa, pääasia on se, että haluaa tulla mukaan musiikin tekemiseen. Pienimmät tekevät aluksi mitä pystyvät ja pidemmälle ehtineet antavat vankkaa pohjaa ja potkua. Lukuisten ”apuopettajien” panos pitää suuretkin kurssit ja konsertit hyvin koossa. Lopputuloksena syntyy ihan oikeata musiikkia ja sekös vasta riemullista onkin! Pääasia, että soitethan ja laulua ei ohenneta! – niin kuin Mauno itse toteaa.
Mennään Porvooseen! – ja joukolla!
Ilman yhteisöllistä vuorovaikutusta ei oikeastaan ole mitään, ei ainakaan minulle. Tarvitsen yhdessäoloa, oli se sitten osallistumista, kuuntelemista, puhumista, yhteislaulua, tanssia ja mitä nyt ikinä. Se on kuin happea, vettä ja ruokaa. Ilman viimemainittua voisi elää, puhtaasti ihmisen anatomiaa ja elintoimintoja ajatellen, jonkin aikaa, mutta ilman happea ja vettä olisivat hyvin pian edessä tuonen tummat vedet.
Siispä reissureppu valmiiksi: Kesäfestareiden runsaudensarvi odottaa!
Kantele flash mob avasi Tampereella festarikesän 2013.
Kommentit (0)