Musiikkivideoita esittävän television aika on mennyt ohi. Musiikkivideo on kuitenkin elossa vahvemmin kuin koskaan. YouTube on luonut uudenlaiset markkinat musiikkivideolle. Tässä jutussa Lassi A. Liikkanen pohtii musiikkivideon uutta tulemista ja uusia muotoja YouTubesta tekemänsä tutkimuksen pohjalta. Artikkelin 2. osassa käsitellään mm. still- ja lyrics-musiikkivideoita sekä virallisia YouTube-julkaisuja.
Aluksi raportti suoraan Gangnamista.
Kansan uudet videot
YouTubessa liikkuva kuva jäi taka-alalle. Käyttäjät halusivat musiikkia ja jos videota ei ollut saatavilla, pärjättiin sitä ilman. Verkkoon ilmestyi uuden tyyppisiä ”musiikkivideoita”, jotka muodollisesti täyttivät palvelun videolle esittämät vaatimukset, mutta määrittelivät muutoin musiikkivideon uudestaan. YouTubeen ladattiin esimerkiksi Kari Tapion kappaleet niin, että videon tilalla oli yksittäinen kuva. Tämäntyyppisistä videoista käytän nimeä still-kuvavideot.
Toinen perinteisen musiikkivideoiden haastaja, hieman still-kuvaa monimutkaisempi videotyyppi on lyriikkavideo. Näissä still-kuvan päällä kulkee käyttäjän lisäämä karaokemainen tekstitysraita - yleensä ilman vaihtoehtoista videoraitaa. Tälle muodostui myös alagenre, jossa lyriikoita ”kuultiin” humoristisesti väärin.
Varsinaisen videon lisäksi nämä kaksi ovat merkittävimmät uudet musiikkivideomuodot, joista jokaisesta löytyy lukemattomia pieniä muunnelmia. Niiden lisäksi löytyy toki valtavasti erilaisia remix, smash up, cover ja muita alkuperäistä materiaalia versioivia videomuotoja.
AC/DC: Greatest hits -kokoelma
Mun kanavalla
Uuden videokulttuurin keskeisimmät piirteet ovat vuorovaikutteisuus ja käyttäjälähtöisyys. YouTube on esimerkki sosiaalisen median ennalta-arvaamattomasta luonteesta. Videopalvelu on jo vuosia liittynyt kiinteästi Googlen omaan, kitukasvuiseen Google+ -verkostoon. Käytännössä sosiaalinen vuorovaikutus videoiden ympärillä tapahtuu ensisijassa YouTuben ulkopuolella, suomalaisittain Facebookissa. Näin palvelu myös alkoi kasvamaan. Palvelun kehittäneen Jawed Karimin mukaan videoiden upottaminen ulkopuolisille sivustoille yli yksi sen suosion syistä.
Vaikka tällä hetkellä palvelu pyrkii tarjoamaan enemmän televisiota jäljittelevää katselukokemusta, on vuorovaikutus ja näennäinen valinnanvapaus sen keskeinen vahvuus. Selvitimme YouTuben käyttötapoja osana Suomen Akatemian rahoittamaan Missä mun musa? 2012 -tutkimusta viime talvena. Tavoitteenamme oli dokumentoida ensimmäistä kertaa maailmassa laajemmin palvelun musiikkikäyttöä ja selvittää syitä sen suosioon.
Tutkimuksemme keskittyi nuoriin, 20-25 -vuotiaisiin musiikinkuluttajiin ja aktiivisiin Internetin käyttäjiin. Kävi ilmi, että yleisin musiikinkuuntelutapa tässä ikäluokassa oli YouTuben kautta läppäriltä. Musiikkia kuunneltiin monista eri syistä, mutta vain joka kymmenes oli koskaan ladannut sinne itse mitään. Sen sijaan lähes puolet oli ladannut YouTubesta sisältöä itselleen. Tutkimuksen tuloksia on raportoitu laajemmin kesäkuussa ilmestyneessä Tekniikan Waiheita -lehden artikkelissa.
Haluan kuitenkin jakaa kanssanne yhden aiemmin julkaisemattoman havainnon. Se liittyy yrityksiimme ymmärtää YouTuben viehätystä. Vertailimme lyhyiden musiikkivideopotpureiden kiinnostavuutta poistamalla niistä visuaalisen sisällön still-kuvavideoiden tyyliin. Yllätykseksemme katsojat eivät keskimääräisesti raportoineet eroja koosteiden kiinnostavuudessa tai arvioidussa pituudessa riippumatta siitä, oliko heillä ruudulla aito video vai still-kuvavideo.
Tutkimuksessa esitetyt videot:
Perinteinen musiikkivideopotpuri
Still-kuvavideopotpuri
Musiikkitelevisio tänään ja huomenna
YouTuben nykytilannetta voisi kuvailla niin, että sen sisälle on muodostunut lähes sattumalta maailmanlaajuinen hittimusiikkipalvelu. Musiikkivideo tarjoaa selvästi lisäarvoa joillekin artisteille, mutta se ei ole suosion edellytys. Musiikin visuaalisuus on toissijaista, saavutettavuus, sosiaalisuus ja hallinnan tunne ensisijaista. Musiikkitelevisio MTV:n on korvannut MyTV, oma YouTube-soittolista.
Myös perinteiset toimijat ovat viimein tajunneet YouTuben merkitykset. Ensimmäisenä Suomessa, elokuussa 2011 Sony Music Finland latasi Haloo Helsinki! -yhtyeen VEVO kanavalle ”audio”-version tuoreesta kappaleesta Kuule minua. Tämä oli siis virallinen still-kuvavideojulkaisu.
Sittemmin muutkin levy-yhtiöt ovat alkaneet harjoittamaan samaa politiikkaa, mikäli single-julkaisun ajankohtana ei videota ole ollut valmiina. Jos näin ei tapahtuisi, päätyisi kappale YouTubeen jotain muuta reittiä. Monet artistit näkevät tämän valintana huonojen vaihtoehtojen välillä. Ikävä kyllä esimerkiksi Spotify-palvelua edelleen boikotoiva Stam1na on joutunut huomaamaan viimeisimmän levynsä päätyneen kokonaisuudessaan YouTubeen.
Sekä julkaisijoiden että artistien kasvaminen YouTube-aikaan on selvästi vielä kesken.
Rusinoiden syöminen pullasta on YouTuben käytön päivittäistä arkea meillä Suomessa. Muualla maailmassa palvelun käyttäjäkokemus voi olla hyvin erilainen. Esimerkiksi Saksassa musiikkisisällöt on suurilta osin blokattu ja Iso-Britanniassa mainonta on paljon näkyvämpää ja häiritsevämpää. Mainokset ja sitä kautta tulonsiirto Googlelta artisteille ja levy-yhtiöille, ovat hiipimissä lähiaikoina myös Suomeen. Tällöin mitataan YouTuben vetovoima vakavasti. Toinen nykyisiä käyttäjiä uhkaava muutos on YouTube-lataamisen vaikeutuminen tulevaisuudessa. Tätä piratismin lajia pyritään palvelun puolesta suitsimaan, mikä varmasti myös vaikuttaa Youtuben houkuttelevuuteen.
Ilmaisen vetovoima on nykyisellään vahva. Puolet kyselyyn vastaajistamme ei ollut valmis maksamaan Youtuben käytöstä mitään. Uskon, että tulemme lähitulevaisuudessa näkemään kamppailua erityisesti nuorten kuluttajien sieluista, kun kaupalliset musiikkipalvelut, Suomessa lähinnä Spotify, pyrkivät pyytämään rahaa siitä, mitä YouTube tarjoaa lähes ilmaiseksi. Miksi sinä valitset?
I want my MTV,
Lassi A. LiikkanenLassi A Liikkanen, tutkija
Twitter: @lassial
Gangnam, Soul, Etelä-Korea
Kommentit (0)