Kuva vastaan musiikki
Musiikkivideoihin on alati liittynyt kysymys siitä, vievätkö ne huomion varsinaiselta sisällöltä. Yksi erityinen vaihe tähän liittyen on 1990-luvulla ilmaantunut panostus "poikabändeihin". Joka tapauksessa musiikkivideosta oli tullut vuosituhannen loppuun mennessä oma vakiintunut ilmaisukeinonsa.
Musiikkivideoilmaisun levitessä ympäri maailmaa myös paikallisen tarjonnan merkitys on kasvanut. Siinä missä ajatus suomalaisesta musiikkivideosta oli vielä 1990-luvun alussa jonkinasteinen vitsi, vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmiö on ollut lähes itsestäänselvyys. Myös MTV on heijastellut paikallisten tai kansallisten markkinoiden keskeisyyttä: MTV Europen tilalle tuli 1998 Pohjoismaissa MTV Nordic ja 2005 päivänvalon näki MTV Finland. Samalla MTV:n rooli on muuttunut musiikkivideoiden levityskanavasta kohti tosi-tv:tä ja "tavallisen" MTV:n rinnalle on ilmaantunut MTV Music.
Musiikkivideoihin on alati liittynyt kysymys siitä, vievätkö ne huomion varsinaiselta sisällöltä eli musiikilta. Tällainen kritiikki on kuitenkin kapea-alaista sikäli, että musiikki on käytännössä aina audiovisuaalinen kokonaisuus: esiintyjät harkitsevat asujaan tarkkaan (tai noudattavat konventioita) ja levynkansitaide on sananmukaisesti oma taiteenlajinsa.
Joka tapauksessa musiikkivideoita on silloin tällöin pidetty ikään kuin epäoikeudenmukaisina suosion lähteinä. Toisin sanoen videoiden on ajateltu siivittäneen tiettyjen artistien uraa musiikin sijaan. 1980-luvun loppupuolen "povipopin" ohella yksi erityinen vaihe tähän liittyen on 1990-luvulla ilmaantunut panostus "poikabändeihin".
Yhdysvaltalainen New Kids on the Block oli ensimmäinen massasuosion saavuttanut poikabändi ja tavallaan määritti ilmiön rajat: neljä tai viisi "hyvännäköistä" nuorta miestä laulaa ja liikehtii yhteisen koreografian mukaan. Vähitellen samankaltaisia ryhmiä ilmaantui useampiakin ja kärkevimmät kriitikot leimasivat ilmiön pelkästään musiikkiteollisuuden laskelmoiduksi ahneudeksi.
Poikabändien kokoonpanoissa oli toki mahdollista tavoitella erilaisia yleisöjä. Ilmiötä tutkinut Paul McDonald onkin väittänyt, että "kunnollisen" ja "pahan" pojan hahmojen lisäksi yhtyeet ovat tarjonneet mahdollisuuden myös homoseksuaaliselle samastumiselle ja ihastukselle. Lisäksi yhtyeiden kesken luotiin omanlaistaan luokkatietoisuutta: Take That -kokoonpanon keskiluokkaisuuden ja "sivistyneisyyden" vastapainoksi saattoi asettaa East 17:n työväenluokkaisuuden.
Halutessaan poikabändien kritiikkiä voi arvioida myös Studio Julmahuvin toteuttaman The Joyboys Story -parodian (1997) perusteella.
Poikabändien rinnalle ilmaantui myös "tyttöbändejä", joista ehdottomasti tunnetuin oli Spice Girls. Riippumatta yhtyeen alkuperän tarkoitushakuisuutta koskevista kiistoista, se on tarjonnut keskeisen samastumismahdollisuuden nuorille naisille muutoin miesvaltaisella alalla. Toki varhaisempiakin videoroolimalleja on olemassa, Madonna ja Tina Turner etunenässään.
Kuvallisen sisällön ylivaltaan kohdistunut kritiikki on liittynyt myös ajatukseen "yhden hitin ihmeistä". Videoiden, pikemminkin kuin äänitteiden, on toisin sanoen ajateltu olleen tietyn artistin tai yhtyeen suosion perustana. Loppujen lopuksi on tietty mahdotonta sanoa, missä määrin esimerksi Crash Test Dummies -yhtyeen suosio rippui Mmm Mmm Mmm Mmm -videosta.
Yltiökaupallista tai äärimmäistä avantgardea, musiikkivideosta oli tullut vuosituhannen loppuun mennessä oma vakiintunut ilmaisukeinonsa. Isobritannialainen mediatutkia John Mundy onkin nimittänyt sittemmin tuotettuja audiovisuaalisia teoksia "musiikkivideoestetiikan" mukaisiksi. Hänen mukaansa kysymys ei ole pelkästään elokuvista vaan myös televisuaalisesta ilmaisusta. Eräänlaisena lähtökohtana voi pitää Miami Vice -televisiosarjaa (1984–1988), jonka työnimenä itse asiassa oli MTV Cops.
Antti-Ville KärjäAntti-Ville Kärjä toimii erikoissuunnittelijana Nuorisotutkimusseurassa ja on populaarimusiikin tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsitteli populaarimusiikkia suomalaisissa 1950- ja 1960-luvun vaihteen elokuvissa ja hän on julkaissut useita artikkeleita musiikkivideoihin liittyen. Hän on myös International Association for the Study of Popular Music -järjestön pohjoismaisen haaran hallituksen jäsen (pj. 2008–2013).
Kommentit (0)