Tämän melko synkän jakson nimi Wish Someone Would Care tulee Irma Thomasin 1960-luvun puolivälin hitistä. Thomasin toinen hitti It’s Raining soi aiemmin viitosjakson lopputekstien alla.
Näyttelijä Tara Brewer esittää tässä Treme-jaksossa Wish Someone Would Caren Davis McAlaryn bileissä.
Vuonna 1899 ilmestynyt The Awakening on St. Louisissa syntyneen Kate Chopinin romaani, jota pidetään yleisesti etelävaltiolaisen kirjallisuuden klassikkona. Teoksen tapahtumat sijoittuvat New Orleansiin mutta tarina alkaa ja päättyy Grand Islelle. Alueella tapahtui Treme-sarjan ensimmäisen jakson esittämisen aikaan vuonna 2010 BP:n öljykatastrofi. Katso myös Elävän arkiston koonti: Meksikonlahden öljykatastrofi.
Kirja päättyy romaanin päähenkilön Edna Pontellierien, itsemurhaan, jonka hän tekee hukuttautumalla Meksikonlahteen. Chopinin isä oli irlantilainen, äiti ranskalainen. The Awakening ilmestyi muutama vuosi sitten suomeksi nimellä Herääminen. Suomennos ja esipuhe: Raija Larvala. Turku: Faros, 2009.
Kop, kop - kuka siellä?
Davis McAlary ei kuule koputusta, koska kuuntelee Smiley Lewisin 1950-luvun puolivälin levytystä I Hear You Knockin’ , josta myös Dave Edmunds teki pophitin 1970-luvun alussa.
Kuten jo tiedämme, Smiley Lewis levytti alkuperäisversion myös kappaleesta Shame, Shame, Shame josta McAlary teki kampanjalaulunsa jaksossa viisi. Lewisin alkuperäislevytyksellä soitti pianoa Huey “Piano” Smith, jolla oli myöhemmin useita omia hittejä kuten Rockin’ Pneumonia and the Boogie Woogie Flu .
Myös Don’t You Just Know It kuuluu Smithin tunnetuimpiin kappaleisiin.
Sonnyn häätämä Annie majoittuu väliaikaisesti saksofonisti Aurora Nealandin luo. Aurora (joka hänkin oli mukana Davis McAlaryn Shame, Shame, Shame -levytyssessiossa jaksossa viisi) vaikuttaa mm. Panorama Jazz Bandissa.
Janette Desautel (Kim Dickens) piipahtaa englantilaissyntyisen New Orleans -pianistin Jon Clearyn treeneihin.
Cleary tarinoi pianon roolista New Orleans -musiikissa ja bändeissä.
Cleary on johtavia NO-pianisteja, joka oman soolouransa ohella on säestänyt muiden muassa Bonnie Raittia ja John Scofieldia. Clearyn bändi The Absolute Monster Gentlemen esiintyy Janetten Bacchanal-keikalla. Cleary oli yksi Davis McAlaryn arvauksista hevospäisen pianistin henkilöllisyydeksi edellisjakson gumbobileissä.
Aavemaisen kauniit kalmistot
New Orleansin korkea pohjavesi on ollut yksi syy ruumiiden maanpinnan yläpuolelle hautaamiselle. Toinen tärkeä syy on perinne. Koska monet ensimmäiset neworleanslaiset olivat eurooppalaisia, he valitsivat oman traditionsa mukaisesti vainajien sijoittamisen maanpäälliseen hautaan.
Viihdyttävä turistivideo, jossa maukas kauhutunnelma. Videolla näkyy myös voodoo-kuningatar Marie Laveaun (ks. jakso 2) hauta.
Tyypillinen perhehauta oli valmistettu pehmeästä, punaisesta Louisianan tiilestä, jonka seinät rapattiin ja kalkittiin. Hautapaikan omistus salli perheelle vapauden sen suunnitteluun. Tämä johti vaikuttaviin, monia erilaisia arkkitehtuuri- ja veistostyylejä käsittäviin “luutarhoihin” kuten St. Louis No.1 ja muut vanhemmat hautuumaat.
New Orleansin vanhat hautausmaat ovat kauniita – ja hieman aavemaisia.
Useimpien perheiden haudoissa on kaksi holvia, joskus kolme. Uusin arkku sijoitetaan ylempään holviin siirtämällä ensimmäinen alemmalle tasolle. Tämä jatkuu kunnes kaikki holvit ovat täynnä. Alimman arkun jäljellä oleva sisältö pakataan alemman holvin perustaan kun tarpeeksi aikaa on kulunut, eli ruumis on hajonnut.
Jokainen New Orleansin historiallinen hautausmaa kärsi Katrina-myrskystä. Erityisesti tulvaveden valtaan viikkokausiksi joutuneet historialliset haudat kärsivät laajoja vaurioita.
Tootie Montanan traaginen loppu
Dan Baum kertoo The New Yorkerin raportissa Mardi Gras -intiaanien ja New Orleansin poliisivoimien välisestä yhteenotosta vuoden 2005 Pyhän Joosefin päivän (St. Joseph’s Day) iltana:
“Kuudennen piirin poliisivoimat teki rynnäkön vastapäätä CJ Peete vuokratalo-aluetta sijaitsevaan Al Davis Parkiin hajoittaakseen siellä meneillään olleen Pyhän Joosefin illan juhlan”, Baum kirjoitti. "Kuudennen piirin tuolloinen poliisipäällikön Anthony Cannatellan mukaan intiaaneilla ei ollut lupaa paraatiin ja siksi hänen asemalleen tuli puheluita hermostuneilta kaupunkilaisilta.”
Perinteisesti intiaanit eivät kuitenkaan pyydä lupaa juhlia Pyhän Joosefin iltaa. Se on heidän tapansa julistaa ulkopuolisuuttaan nyky-yhteiskunnan rakenteista. Intiaanit ja monet heille myötämieliset neworleanslaiset olivat niin raivoissaan poliisille, että kaupunginvaltuusto kutsui koolle ylimääräisen kokouksen. Ensimmäisenä puhui Allison (Tootie) Montana, legendaarinen päälliköiden päällikkö, joka oli omalla persoonallaan puhdistanut intiaanikulttuurin sitä aikanaan leimanneesta väkivaltaisuudesta ja tehnyt intiaanipukujen valmistamisesta oman häikäisevän taidemuodon. Kun Montana alkoi puhua neuvostolle poliisien sukupolvien ajan kestäneestä sorrosta intiaaneja kohtaan, hän sai sydänkohtauksen ja kaatui kuolleena neuvoston lattialle. Heimoille tämä oli yhtä kuin päällikköjen päällikkö olisi kuollut taistelussa intiaanien oikeuksien puolesta."
Times-Picayunen reportteri Michael Perlstein kirjoitti Montanan kuolemasta 28. kesäkuuta 2005:
"Allison "Tootie" Montana, yksi satavuotisen Mardi Gras -intiaanien katukulttuurin kunnioitetuimmista suurpäälliköistä, kärsi kohtalokkaan sydänkohtauksen puhuessaan New Orleansin kaupunginvaltuuston ylimääräisessä kokouksessa, jossa keskusteltiin Pyhän Joosefin illan vastakkainasettelusta intiaanien ja poliisin välillä.”
"82-vuotias Montana oli korokkeella, jota ympäröi toista tusinaa muita päälliköitä. Yhtäkkiä hän vaikeni ja lysähti lattialle. Poliisikapteeni työskenteli kuumeisesti elvyttääkseen Montanan, mutta hän kuoli hetkeä myöhemmin Charity-sairaalassa.”
"Montana sai sairaskohtauksen kommentoidessaan poliisin ja intiaanien välistä, useita vuosikymmeniä jatkunutta kärhämöintiä. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäi lause: ‘Haluan, että tämä loppuu’. Tällä päällikkö ilmeisesti viittasi niihin kulttuurisiin väärinkäsityksiin, joiden seurauksena poliisi hajotti perinteisen kokoontumisen. Osallistujien ja silminnäkijöiden mukaan poliisin toimintaan liittyi sekä sanallisia että fyysisiä väärinkäytöksiä.”
“St. Josephin yön selkkaus huipentui kokouksen järjestäjän Betrand Butlerin saamaan haasteeseen ja Butlerin tyttären pidätykseen rauhan häiritsemisestä. Kaupungin virkamiesten mukaan poliisin oli hajotettava tilaisuus ja määrättävä noin 2000 siihen osallistunutta kotiin, koska Butler ei ollut hankkinut lupaa ylisuureksi paisuneelle tapahtumalle. Intiaanipäälliköiden mukaan heimot ovat kuitenkin kokoontuneet jo yli 100 vuoden ajan St. Josephin päivän iltana ilman lupaa ja rauhanomaisesti.”
Vuonna 2012 New Orleansin kaupunginvaltuusto julisti tammikuun kuudennen päivän (karnevaalikauden ensimmäisen päivän) viralliseksi Tootie Montana -päiväksi.
Tootie Montanan perhe ja heimo juhlivat edesmenneen päällikön saamaa kunnianosoitusta. Neljäs vasemmalta Tootien tytär Phyllis Montana LeBlanc, joka nähdään Treme-sarjassa Antoine Battisten uuden vaimon Desireen roolissa.
Kunpa edes joku välittäisi
Annien uuden katusoittokaverin roolissa nähdään James Waterston, Kova laki -sarjasta tutun näyttelijän Sam Waterstonin poika. He esittävät yhdessä Randy Newmanin kappaleen Dixie Flyer. Losangelesilainen Newman asui lapsuudessaan New Orleansissa. NO:n ja Louisianan tapahtumat ja hahmot esiintyvät monissa muissakin Newmanin lauluissa kuten Louisiana 1927, Kingfish ja Rednecks.
Dixie Flyer on alun perin Newmanin vuoden 1988 albumilta Land of Dreams
Davis Rogan, Davis McAlaryn hahmon esikuva, Tremen musiikkikonsultti ja yksi sen käsikirjoittajista soittaa pianoa McAlaryn bileissä. Jameihin osallistuu myös Dr. Jimbo Walsh, joka soitti bassoa McAlaryn Shame, Shame, Shame -sessiossa. Muut muusikot bileissä ovat Charlie Kohlmeyer, Tyrus Chapman, Joe Braun ja Glen Andrews. Irma Thomasin Wish Someone Would Caren D-sävellajissa esittävä nainen on neworleansilainen näyttelijä Tara Brewer, joka opettaa tanssia ja koreografiaa New Orleans Center for Creative Artissa.
John Magnie (yhtyeestä Subdudes esittää myöhemmin juhlissa Edwin Starrin 1960-luvun puolivälin levytyksen Agent Double-O-Soul.
McAlaryn kaverin Henryn roolissa nähdään ohjaaja/käsikirjoittaja Henry Griffin.
Griffinin käsialaa on mm. Clint Maedgenin ja Preservation Hall Jazz Bandin upea video Complicated Life.
La Cuisine Creole on Lafcadio Hearnin kokoelma New Orleansin reseptejä vuodelta 1885. Annie äkkää kadulla esiintyvän Sonnyn laulamassa Chris Kennerin vuoden 1961 hittiä I Like It Like That. Kenner levytti myös kappaleen Land of a Thousand Dances.
I Like It Like That -kappaleen sovittajana toimi – jälleen kerran – Allen Toussaint.
Creightonin viimeiset vaiheet
Creighton Bernette istuu suositussa Liuzza’s By The Track -ravintolassa ja tilaa Seth Hurwitzilta – Washington, D.C.:sta kotoisin olevalta klubinomistajalta ja käsikirjoittaja George Pelecanosin kaverilta – kulhollisen gumboa ja po’boyn. Lisäksi hän tilaa vielä yhden louisianalaisen Abita Amber -oluen.
Po’boy on grillatuilla katkaravuilla täytetty voileipä - New Orleansin erikoisuus.
“…cost you ‘bout seven to eight dollars a six-pack”
Liuzza’sin omistaa Billy Gruber.
Ravintola on erityisen suosittu vuotuisten New Orleans Jazz & Heritage -festarien aikaan koska se sijaitsee festivaalitapahtumapaikan Fair Grounds Race Course -laukkaradan läheisyydessä. Kaupungin toinen Liuzza’s sijaitsee osoitteessa 3636 Bienville. Tämä paikka on erityisen kuuluisa Frenchuletta-voileivistään. Creighton viittaa vastauksessaan 1300- ja 1400 -lukujen ajanjaksoon, jolloin kaksi paavia hallitsi; yksi Roomassa ja toinen Ranskan Avignonissa.
Creighton pysäköi autonsa joen rannalle siipirataslaiva Natchezin höyryurkujen soidessa taustalla. Creighton kuulee myöhemmällä lauttamatkallaan Natchezin urkujen soinnin uudelleen, vaikkakin kohtauksessa taustalla näkyvä siipiratasalus on itse asiassa isompi Creole Queen.
Natchezin ilmaisista höyryurkukonserteista voi nauttia klo 10:45 aamupäivällä ja klo 13:45 iltapäivällä Toulouse Streetin laiturilla juuri ennen sen lähtöä jokiristeilyilleen klo 11:30 ja klo 14:30.
Äänessä Natchezin kapteeni.
Clarence “Gatemouth” Brown levytti version Hank Williamsin laulusta Jambalaya (On the Bayou). Brown oli kitaristi, viulu-ukko, vokalisti ja säveltäjä joka valmisti bluesista, big band swingista, cajunista ja countrysta oman uniikin musiikkikeitoksensa. Hän kuoli 81-vuotiaana muutama päivä Katrina-hirmumyrskyn jälkeen. Brownin terveys oli ollut jo kuukausien ajan huono; hän kamppaili keuhkolaajentumaa, sydänvikaa ja keuhkosyöpää vastaan. Brown pakeni Katrinan lähestyessä Slidellin bayou-alueella sijaitsevasta kodistaan Teksasin Orangeen, kaupunkiin jossa hän kasvoi. Myrsky tuhosi hänen Slidellin-talonsa täysin.
Creighton piipahtaa Café du Mondeen donitsille (beignet) ja antaa 20 dollarin tipin Annielle tämän esitettyä Do You Know What It Means To Miss New Orleans -laulun.
Davina Lambreaux pilkkasi kappaletta Tremen avausjaksossa.
Sen jälkeen hän kävelee Canal Streetin lossille, joka kuljettaa jalankulkijoita ja autoja Mississippi-joen yli Canal Streetin ja West Bankin (länsiranta) Algiersin välillä.
Jakson päätöskappaleen All the Time in the World esittää The Subdudes.
Kommentit (0)