Häntä
Miksei ihmisellä ole häntää? Kissalla on häntä. Koiralla on. Hiirelläkin on. Jopa apinalla on häntä, mutta ihmisellä ei.
Ylipäätäänkin ihmisiä on ominaisuuksissa ja taidoissa kohdeltu hirmu huonosti. Eläimillä on hienoja, katu-uskottavuutta lisääviä kykyjä: hai voi haistaa uimarin tai aistia sen lihassolujen luomat sähköimpulssit kilometrien päästä. Lepakolla on kaikuluotain. Käärmeellä myrkky - ja jopa tietyillä sammakoilla ja meduusoilla.
Krokotiililla on kyky selvitä kamalista haavoista pelkällä kuivalla naurahduksella, ilman että iho tulehtuu, ja kameleontilla ja muutamalla muullakin otuksella on taito muuttaa nahkansa vaikka shakkilaudan tai Marimekon pöytäliinan kopioksi jos se haluaisi pöydällä huomaamattomasti torkut ottaa.
Mikä kyky ihmisellä on? Jotkut osaa tehdä kainalopieruja tai kääntää kieltään pituusakselinsa suunnassa 180 astetta, minä en edes niitä - edes kämmeniä en saa lattiaan ähkimättä, en ehkä ähkienkään. Kysyn vaan, onko muka cool semmoiset kyvyt. Ei ole cool ne!
Mantis-ravulla on tetrakromaattinen näkö, kyky katsella satelliittien viestisignaaleja (koska ne näkevät ympyräpolarisoidun valon) ja joillakin kyseisistä sirkkaäyriäisistä on kyky iskeä saksensa yhteen tai eteenpäin lähes äänen nopeudella niin että ne pystyvät suokaisemaan akvaariolasiin reiän. Päx!
Mitä ihminen osaa? Jongleerata kahdella mandariinilla jos opettelee hirmu kauan? Tai soittaa haitaria sukulaisille juhannuksena kännissä?
Ei ole viileitä taitoja ne!
Ja vaikka keskivartalolihavuus on evoluutiotuote kuten häntä - joskin epäsuora - niin se ei ole läheskään yhtä kätevä arjessa, kuin häntä olisi.
Mehiläiset näkevät ultraviolettivalon, kärmekset infrapunan, kontiaiset aistivat korttelin päästä tärinän kun joku yksin kotona röyhtäisee aterian päälle, kuvitellen että kukaan ei kuule, ja koiralle on luotu niin mieluinen hajuaisti että se nauttii jopa sonnan nuuhkimisesta, mutta ihminen. Mitä taitoja on sillä? Mitä erityisiä hienoja kykyjä, aisteja, välineitä ja temppuja?
Mustekalalla on imukupit, vesimittari osaa kävellä järven pinnalla, kärpänen katossa, kala osaa sukeltaa vaikka miten pitkään, muuttolintu tietää magneettiset ilmansuunnat ilman kompassia, ja kilpikonna, kotilo ja osteri - niistä jokainen on samalla sekä karavaanari että se karavaani; samalla mökkiläinen ja mökki.
Mitä surkeimman ja kummallisimman näköisiä vähäpätöis-öttiäisiä ja sekunda-hapsenkakkiaisia on -jotka osaavat lentää. Ihminen ei osaa sitäkään! Ruotsia voi osata vähän, kerta on koulussa pakolla opetettu, mutta lentää ei osaa pätkääkään.
Nyt on kyllä pakko ruveta miettimään, millaiset erikoiskyvyt ihmiselle kuuluisi, asemamme perusteella. Ja päätellen siitä, että ihminen on saamassa maapallon ja sen muun elämän kammetuksi raiteiltaan vaikkei edes yritä sitä, siitä päätellen meillä on melkoinen valta-asema! Siis tyyppiä luomakunnan kruunuja ollaan, te ja minä, ja loput ihmissuvusta. Niin eikö semmoinen asema sentään - hännän ohella - edellyttäisi aika pirunmoista kirjoa räleitä erikoiskykyjä, jos haman sittisontiaisen asemalla jo irtoaa lentotaito, koiranviralla gourmet-nenä, ja jos jopa pahaiselle puusammakolle on annettu license to kill ja kanalle zombimainen postmortaalikyky juosta vaikka ei edes olisi päätä. Kipi kipi!
Nyt miettimään erityistaitoja joilla saisi katu-uskottavaa kepeyttä askeleeseen, respektiä ja takuulla ajanvietettäkin.
Palaan asiaan! Palatkaa tekin, kommenteissa, jos tulee heti mieleen, mikä olisi erityisen toivottu ja mieluisa superaisti tai -kyky. Mieluisa etenkin silloin, jos kyseistä ässää hihassa ei olisi kaikilla, niin että vaikkapa teillä se olisi, mutta sen sijaan naapurillanne ei...
Mikä olisi se kyky?
Pois kytkettävissä oleva näkymättömyys? Kyky kävellä seinien läpi? Kyky hyppiä ajassa eteen ja taakse? Teleportaatiokyky? Minä en tiedä vielä mikä olisi coolein taito. Tiedättekö te jo?
Kertokaa, pliide.
Kuunteletko mieluummin? Kas tässä:
kommentit
Unohtui sanoa, että kun on se semmoinen ihme koppakuoriainen, seppä vai mikä sen nimi on. Se, joka jos joutuu selälleen, niin se silleen napsahtaa ja lentää pitkän matkan ja pääsee jaloilleen - joskus jo ekalla napsauksella, joskus vasta useamman napsauksen jälkeen.
Niin sellainen kyky, että kun olisi selällään hän itse, vaikka sohvalla, voisi vain napsahtaa ja lentäisi jaloilleen muutaman metriän päähän kuin taikaiskun kirvoittamana.
Se esmes olisi hyvä kyky monesti, varsinkin jos on maha täynnä makkaraa ja pitää änkeytyä pystyyn. Tai jos laiskottaisi kävellä niin napsahtelisi semmoisia kuuden - kahdeksan metrin heittoja sillä napsahduskyvyllään.
Mutta mitä muita erityiskykyjä voisi ja saisi olla?
mk
Ensin ajattelin että voisi olla mielenkiintoista jos olisi jokin puolustautumismenetelmä eläinkunnasta. Sitten mieleeni tulivat lokit täsmäiskuineen ja tajusin että oma itsepuolustukseni näyttää hyvinkin eläimelliseltä. (Kung-fussa matkivat eläimiä, kuten rukoilijasirkkoja ja tiikereitä tiemmä joten tässä ei ole mitään hävettävää.)
Aistipuolelta voisi olla mielenkiintoista olla vaikka Ophiocoma Wendtii -otus, joka on periaatteessa koko pinnaltaan pelkkä silmä. Mutta sitten mietin miten hankalaa olisi, kun pukeutuminen olisi tehtävä muutenkin kuin näön vuoksi. Ja miten esimerkiksi likinäköisenä sitten pukeutuisi. Ja jos sitä aistisi vaikka vasarahain tavoin sähköä, niin varmasti olisi kehitetty jokin keino jolla tästä saataisiin mainostamiskanava. Esittämäsi satelliittien lähetinaisti voisi siksi olla kiusallinen kun ei pääsisi eroon mainosmiehistä edes tähtitaivaalle yksin tuijottaessa.
Mutta löytyihän se supervoima lopulta kun mietti ; Erikoisista kovakuoriaisista on pakko mainita ainakin "Marine flatworm". Niitä näyttää kulkevan monissa väreissä. Ja ne metsästävät. Minua kuitenkin kiinnostaa niiden lisääntymisen aktio, johon liittyy miekkailua koska lisääntymiseen yhdellä tavalla kuluu paljon enemmän energiaa kuin sillä toisella tavalla. Niillä on siis ruumiillisesti rakennettu erikoiselimistö, jossa minun ehdottomia suosikkiasioita on pistetty yhteen!
Olisi kiva, jos nahka olisi kuin norsulla. Ei tarvitsisi nyppiä parsinneulaa kantapäästä, naulaista lautaa takamuksesta eikä vanhapoikakaktuksen piikkejä päänahasta, kuten minun on täytynyt.
Vastustuskyky teräville esineille (kuten lemmikkikisun kynsille) olisi mahtava, mutta joku heikko kohta nahassa pitäisi Akilleen kantapään tapaan olla, että voisi tarvittaessa ottaa verinäytteitä tai rokottaa.
Tämä tuli mieleeni kun pesin kissani takapuolta bideesuihkulla ja hän ymmärrettäväsi halusi pidellä kaksin käsin kiinni selkänahastani.
Minä en niinkään kaipaa uusia aisteja tai taitoja, mutta olisi todella kätevää, jos aistin voisi laittaa halutessaan pois päältä. Erityisesti olisi kivaa, jos hajuaistin saisi halutessaan päälle /pois. Ei tarvitsisi haistella spurguhajuja ratikassa tai pierun hajua diskossa, mutta sitten kuitenkin voisi nauttia ihan täysillä vastakeitetyn kahvin aromista ja lämpimän pullan kardemummaisesta tuoksusta. Eipä pääsisi myöskään haisunäätä yllättämään omalla aseellaan.
tuota. kaikinpuolin viihdyttävä juttu, tuli just radiosta, lieneekö uusintana, mutta.
päättelykyky ja syy- ja seurausyhteyden tajuaminen on se ihmislajin valttikortti.
auta armias jos gekko katossa tai kissa uuninpankolla sais tälläisen lahjan. hmmm. joskus tuntuu että kissalla on tämä, mutta,,niin.
Olisi aivan hervottoman hauskaa, jos olisi itsellä sellainen ominaisuus, että osaisi matkia höyryveturia. Ja sillä tavalla kunnolla, eikä mitään pientä pihinää. Tavaratalossa tai torilla olisi sitten mukavaa seurata, että mihin suuntaan ihmiset säntäilisivät kun juna olisi tulossa. Satakaksikymmentä desibeliä voisi olla jo riittävän tehokas äänitaso. Sitten voisivat myös pyytää hieman hiljaisempaa ääntä vaikka vanhainkodin vierailuille, siinä tulisi mummoille ja papoille kotoinen olo kun junan pilli vislaisi ja sitten vaan tsuk tsuk.,..
Hevoslauman kavioiden kopsetta haluaisin myös osata matkia.
Minä siihen puuttuisin, vaikkei se asiaan nyt suoraan liitykään, että ihminenhän on selvästi kateellinen noille eläimille. Vai mikä muu syy voisi olla siihen, että vaikka niitä ominaisuuksia ei ihmisellä ole, niin silti käytetään niitä kuvaamaan ihmiselämää.
Ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen kissan hännän nostaminen. Jos olisi ihmisellä itsellään häntä, niin ei tarvitsisi sotkea kissaa omiin - joskus varsin epämääräisiin - tarkoitusperiinsä.
Juu, ainakin minä olen kateellinen kissalle hännästä - ja monelle muulle elukalle myös!
Ja kissalle myös kuulosta sekä hauskasta kehräämiskyvystä.
Edelleen, joskaan itselläni ei ole minkäänlaista hinkua valokuviin,ikinä, niin joku valokuvamalli voisi kuvauspäivän takutessa ja venyessä olla kateellinen kissalle siitäkin, että kissasta - vaikka sen heittäisit ilmaan ja ilmalennon aikana kuvaisit, tai otattaisitpa katista sitten kuvan millä hetkellä ja missä tilanteessa hyvänsä, niin siitä on mahdotonta saada aikaiseksi rumaa kuvaa, edellyttäen että kissa a) on terve ja b) sitä ei ole juuri kylvetetty.
mk
Yksi arkista elämää helpottava kyky olisi se, että ymmärtäisi toisia ihmisiä. Tai no, jos vaikka ensiksi itseään. Ottaisin tuon kyvyn milloin vain, tosin vähänhän se poistaisi väärinymmärryksen synnyttämää hauskuutta maailmasta, että ehkä se ei sittenkään olisi niin hyvä asia.
Mietinkin uudestaan.
Kauppakasseja kotiin raijatessa sitä toivoisi olevansa muurahainen, joka kykenee kantamaan monta kertaa oman painonsa verran tavaraa pitkiäkin matkoja. Olisi myös kiva osata sulkea korvat sukeltaessa kuin norppa.
Minulla on kyky mitä kummallisimpiin epäonnistumisiin. Olen heittänyt itseäni tikalla takaraivoon ja viimekesänä löin itseäni kirveellä niskaan. Sienimyrkky silmässä nyt on niitä vähäpätöisempiä saavutuksiani, mutta on sekin jo enemmän kuin monella muulla. Olen myös onnistunut ilmeisesti rikkomaan fysiikan lakeja laskiessani vaijearia pitkin. Sellaista missä roikutaan valjaissa. Ei kuulemma ollut mahdollista heilahtaa valjaissa pää alaspäin ja jalat ylös päin. Raavin hiekkaa päästäni viellä 2 päivää myöhemmin.
Itse olen kerran kiireessä etsinyt kotona ensin juhlapaitaa ja kalvosinnappeja ja ties mitä, sitten juhlapuvun housuja, kauhea hoppu oli ja pinnakin siinä jo alkoi palaa kun kello tikitti eteenpäin eikä housuista tietoakaan. Housut löytyivät sitten jalasta. Mutta ei ole mieluinen kyky tuo, kuten ei varmaan itsensä tikkatauluna oleminenkaan tai päänsä kirvestely. Ehkä teikäläisen kannattaisi välttää extremelajeja ja keskittyä henkisiin harrastuksiin.
mk
Kaikkein paras kyky minusta olisi kyky ilmestyä ja kadota, joko kokonaan tai osittain, ja että kadoksissa tai osittain kadonneena pystyisi liikkumaan miten ja minne tahtoo eräänlaisessa ulottuvuuslimbossa kelluen. Siis niinkuin Ihmemaan Irvikissa. Näin voisi ilmestyä antamaan kryptisen kommenttinsa aina sinne missä sitä ei kaivata (vähän niin kuin tänne) ja sitten taas kadota. Niin kuin näin.
Lehmän hermot tarvitsisi ihmiskunta. Meinaan että jos ei olisi niin tuhoton hoppu ja paniikki ja kiire omistamaan isomia, hienompia ja kiiltävämpiä asioita kuin naapurit ja tuttavat, niin ei tämä planeettakaan olisi menossa niin kiireellä ojan kautta allikkoon.
Pitkällä pinnalla olisi sitäpaitsi muitakin etuja. Kun ei jatkuvasti ottaisi tyhjänpäiväisyydet koteloon ylenpalttisesti, niin jäisi hippasleikit pyssyjen kanssa väliin, jos vaikka naapurivaltiossa asuisikin jotain niinkin luonnotonta kuin ruotsalaiset.
Ja puutarhan hoito ei tuntuisi niin kirotun pitkäpiimäiseltä harrastukselta.
Mainiota olisi tosiaan saada naudan sietokyky sen suhteen että tapahtumahorisontissa on hiljaista. Ja tarvittaessa koiran innokkuus ulkoiluun.
Tosin jälkimmäinen ei ole niin tärkeä; kyllä sitä voi ihan hyvin sisällä olla.
(Ulkoilun nautintoa liioitellaan ja sohvalla lueskelun vähätellään.)
mk
Lehmän hermojen lisäksi ihan must olisi lehmän, tai vielä mieluummin myyrän tai jäniksen ruoansulatus. Että kaikki ihmiset voisi elää pelkällä ruoholla! Olisi aika moni maapallon ekologinen ja eettinen ongelma ratkaistu. Enkä nyt tarkoita, etteikö ihminen nytkin pärjäisi vallan mainiosti kasvisruoalla. Mutta pelkällä ruoholla ei pärjätä, ja se olisi hieno parannus.
Ja toinen mahtavan siisti juttu olisi kameleontin ja mustekalan kyky vaihtaa väriä! Miettikää, mikä säästö kosmetiikka- ja kampaamokuluissa. Ei leviäis luomivärit helteellä eikä haalistuis hiusvärit. Ja rasismi olisi vain makuasia, toiset tykkäis pitää ihonsa erivärisenä kuin toiset.
Kiitos Markus makeista nauruista! Huippua, et oot tänne alkanu kirjottaa juttuja. Siun kirjat on myös hauskoja.
Niin, erikoistaito. Ekaks tuli mieleen kissaeläinten pimeännäkökyky. Oishan se ihan mahtavaa, ettei yöllä vessassa käydessä tarviis laittaa valoja. Se kun on todella inhaa unisilmille.
Ja toinen olisi muurahaisten kyky kantaa moninkertaisesti itsensä painon verran kamaa. Tästä olisi paljon hyötyä esim. muutoissa, kun raahaat vuodesohvaa tai flyygeliä neljänteen kerrokseen taloon, jossa ei ole hissiä. Eikä ne hissiin mahtuis joka tapauksessa!
Mukavaa tekstiä Markus Koolta! Loppui vaan niin äkkiä,joten pakko saada lisää! Siis jos hän vaan suostuu antamaan? Pliis.
Huumori- ja tietopläjäys samassa paketissa,muttei todellakaan mitään väkisin väännettyä.Vastaheränneet (yötyöläisen...) aivosolutkin aktivoituivat nanosekunnissa ihmettelemään.Totta maar.
Onko ihmisen mahtavin kyky kuluttaa,viihtyä,nauttia,lusmuilla,kävellä yli,painaa alas,haalia hyvää ja paljon?Eläimet lähinnä taistelevat olemassaolostaan ja elämänjatkumisesta - pyrkivätkö ne esim.nauttimaan auringonpaisteesta,hyvästä ruosta tai naapurin epäonnesta? Who knows.En minä ainakaan tiiä.
Itselle toivoin viimeistään silloin kun perilliset syntyivät,lisää käsiä ja jatkomallin sellaisia.Mahollisesti tyyliin mustekalamummo.
Kotihommat,lastenhoito ja tukanpesu olis hoidettu hetkessä ja isäntää olis odottanut töistä palatessa virkeä ja hymyilevä vaimoihminen.Karkuun lähteneen ipanan olisin napannut henskeleistä kiinni kaukaakin ja palauttanut tyylikkäästi hiekkalaatikolle.Ei olis tarvinnut tuulihousut kahisten sännätä perään,saatikka karjua pää punaisena "Takaisin!".Kaupassakäynti olis hoitunut melkein ovelta käsin.Töissä hommat olis äkkiä tehty,joten kotiin jo puoliltapäivin.
Toisen kyvyn toivon aina aika ajoin saavani,viimeinkin.Voisinpa-vajota - maan- alle.
Ei niinkuin juoksuhiekkaan muutamasentti kerrallaan vaan se olis heips ja moi.Kun mokaan ihastuksen nähden ja vielä ähötän punaisena sen nähden.OMG! Tai kun sanon lekurille painavani 60 kiloa ja vaaka näyttääkin virheellisesti 72 ? Tai kun kaikki kattoo kun haluaisin vaan olla ja mennä peiton alle piiloon....
En tiedä.Tutkimusten mukaan vain harvalla meistä on erityistaitoja ja suurin osa on harmaata massaa,jolla ei ole eikä varsinkaan tule olemaan mitään erityistaitoja.Ei ainakaan yleisesti arvostettavia tai tavoiteltavia.Ollako siitä tiedosta nyt iloinen vai surullinen?
Mut ainakaan kukaan ei osaa olla paremmin minä,kuin minä.
Tai enpä tiiä sitäkään satavarmasti.
Parantajan kykyjä tarvittaisiin. Kaiken elämän sählingin keskellä olisi kohtuullista, että ihmiset saisivat olla edes terveitä, niin olisi helpompi koettaa olla iskussa kaduillakin. Tosin rahallahan saa aika paljon ostettua sitä terveyttä, jos sattuu telomaan itsensä, mutta sitä lystiä ei tänä päivänä, ikävä kyllä, kovin monella ole.
Joten arjesta paon ja extreme-urheilun sijaan, alkakaa auttamaan leipäjonojen ihmisiä, käyttäkää energianne siihen, niin ei mene hukkaan.
Kaikista eläimistä eroten meillä on paljon sellaista mistä olisi kiva päästä eroon eli jos alettaisiin purkamaan taitoja näin päin pois ni ehken jäisi oleellinen jäljelle. Stressiä ei taida olla selkärangattomilla kuten ei varmaan kissoillakaan. Kissat on luultavasti evoluution paras tuote. Karhujen ja siilien kanssa. Ja käärmeet. Ja lehmätkin. No, nämä kaikki kun yhistäisi niin tulisi otus jolla on 4 vatsaa, mahdollisuus syödä Raxissa joka päivä puolen vuoden ajan ilman omantunnon tuskia saadakseen rasvakerroksen ja olla ylpeä siitä, nukkua toinen puolisko vuodesta jos haluaa tai jos liian kylmä tulee, mennä syvempään horrokseen (nimikin on vaan en muista, käärmeillä siis) velkojien kiusaksi et cetera. Pystyisi kiipeämään betonseinää (olen nähnyt kissan näin tekevän) ja olemaan aina valppaana ja kiinostuneena kaikesta (hyödyllinen ainakin opiskelussa) mutta pystyä silti nukkumaan melkein missä ja milloin vain. Tai jos on viinaan menevä niin tekee kuin tilhet;"En minä humalan vaan lämmön vuoksi alkoholia nautin, herra konstaapeli.." Paljosta kyllä jäämme paitsi mutta useimmat meistä ei kuitenkaan syö lajikumppaneitaan vaikka miten naapuri ärsyttäisi, joten kaippa kaikella on puolensa.
No ainakin semmoinen ylikyky olisi hirveän tarpeellinen että pystyisi katsomaan kaikkia noita satoja tosi-tv ja muita kilpailuohjelmia ilman myötähäpeää. Ja vaikka kiinnostumaankin niistä. niin ettei tarvitsisi koko ajan vaihtaa kanavaa kun alkaa ottaa koteloon joku matojensyöntikisa tai puolisemiloppuvälierä jossain Navetasta Malliksi -kisassa. Kun välillä tuntuu ettei telkusta tule paljon muuta. Ihan supervoima olisi jos voisi urheilua katsella ja pitää sitä hauskana. Tämmöisiä toivoisin.
Yksi hirmukyky meillä ihmisillä kyllä on noihin hännällisiin ja muihin ötököihin verrattuna ja se on tämä mielikuvittelu joka meidät on kaikkiin näihin ihmeisiin ja hankaluuksiinkin saattanut. Kun tyttäreni oli joskus viisitoista vuotta sitten leikki-ikäinen, ei tarvinnut kuin harsia pöksynpersukseen joku vanha aamutakinvyö ja niin lähti gebardi juoksuun...
Olen jo pitkään haaveillut yhdestä kyvystä, josta olisi paljon hyötyä ja iloakin: itseni ja kaikenlaisten olemassa olevien asioiden kloonaamistaidosta. Usein kun on sellaisia tilanteita, joissa olisi tarpeellista olla kahdessa paikassa samaan aikaan tai tarvitsisi muuten vain apuvoimia arjen pyörittämiseen, niin tarvitsisi vain kloonautua (yritän tässä miettiä minkälainen ääni kloonauksesta kuuluisi, ehkä "mmmmöiskis") - ja identtinen kopio lähtisi kauppaan hakemaan maitoa samalla kun itse voisi jäädä kotiin siivoamaan. Tai sitten voisi tehdä yhden kloonin kokkaamaan, pistäisi yhden lasten kanssa ulkoilemaan, yhden siivoamaan ja itse voisi mennä peiton alle syömään suklaata ja lukemaan Kuukausiliitettä. Tai vielä parempaa, pistäisi kloonin menemään töihin ja itse lähtisi vaikka Pariisiin juomaan kuohuviiniä.
Jos illalliskutsuilla huomattaisiin, että pahus, nyt jäikin monelle nälkä eikä jäljellä ole kuin yksi pihvi, voitaisiin taas "mmmmöiskis" kloonata pihvejä tarpeen mukaan lisää ja kaikki saisivat vatsansa täyteen. Samaten ei loppuisi kahvimaidot koskaan kesken eikä tarvitsisi lasten kasvoja pyyhkiä ruuan jälkeen wc-paperilla talouspaperin yhtäkkiä loputtua.
Että jos joku ameba kykenee tähän jakaantumishommaan, miksi ei ihminen?!
Erinomainen kyky olisi kloonauskyky! Mutta pitäisikö sitä jotenkin rajata ajallisesti, tai pitäisikö olla niin, että kloonin voi "sammuttaa" koska tahtoo.
Muutenhan sitä kävisi niin, että jos kloonaisi itseään vaikka jotain talkoourakkaa varten puoli tusinaa kappaletta, niin niissä kopioissa olisi sen jälkeen hirveä syöttäminen vuodesta toiseen.
Mitä arvelet?
mk
Joo, ehdottomasti kloonauskykyyn liitettäköön tarpeellisena myös sulautumiskyky, eli kloonin voisi halutessaan sulauttaa takaisin itseensä. Kauheaa jos pitäisi omia naamoja katsella vuositolkulla eteenpäin joka päivä. Kun ei niille varmaan hennoisi sanoa että "menkää maailmalle, hankkikaa oma elämä". Tästä tulikin mieleeni, mitä tapahtuisi jos joku klooni keksisi karata ja tehdä tyhmyyksiä, käyttäytyä tosi huonosti julkisesti jne jne. Ja kaikki syyttäisivät, noh, minua.
Haluaisin ehdottomasti lentokyvyn. Vieläpä sellaisen lentokyvyn että pitkänmatkan lentoihin ei kuluisi ylenmäärin aikaa. Ja bonusta olisi tietysti jos vielä pystyisi torkkumaan lentäessä kuten tervapääskyt.
Jos osaisi lentää voisi matkustella ihan ilmaiseksi eikä tarvitsisi maksella törkyhintoja lentolipuista. Ei tarvitsisi kengittä jonotella lentokenttien turvatarkastuksiin kopeloitavaksi, eikä kärsiä epämukavista takalistoa hiostavista lentokoneen penkeistä kun sumutorvea foneettisilta ominaisuuksiltaan muistuttava mukula potkii penkkini selkänojaa. Voisi pyrähtää lentoon ja viuh vaan löytäisi itsensä hetken perästä Bahamalta tai Intiasta.
Joku systeemi sitten pitäisi fiksujen tiedemiesten kehittää matkatavaroita varten ettei joka matkalla joudu hankkimaan uutta lomavaatetusta.
Spekroskooppinen näkökyky. Minne tahansa killisilmillä tihrustaessa spektrista voisi päätellä mitä mikin on syönyt.
Pakkasillä kävi mielessä jos vain olisi saanut sähköankeriaan/rauskun geenejä. Pakkasen hyydyttämään akkua olisi kerran navoista hierassut ja Katso! Jaappanialainen riisikippo olisi herännyt kuolleista.
Miksun ehdotus on hyvä!
Kunpa saisimme monien eläimien erilaisia kykyjä sopivasti! Itse mielelläni nukkuisin talviunta ja ihan näinä hetkinä heräisin kevääseen! Lisäksi kaipaisin pitkää kameleontin kieltä jolla voisin napata viimeisen suklaapalan ennen siippaa! Myöskin lepakon yönäkö olis nasta. Ja kuinka mehevää olisi kiivetä puuhun jemmaan kuin ilves. Apinan kyky liidellä puusta puuhun olisi fantsu kyky vaikkakin se ei toimisi kaupungissa.. Kaupungissa toimisi taasen hämähäkkien verkontekotaito jonka avulla voisin liidellä kuin hämähäkkimies.. Kätevämpää mitä poni olisi, kun voisi aina mielen mukaan nykäistä vaikka korvansa lehdykkeestä, ja muuttua milloin miksikin ja saada aina ne voimat mitä tarvii henkilö sillä hetkellä!
Ps: Muurahaiskarhun pitkä kieli olisi mainio silloin, kun syvähkön hillopurkin pohjalle olisi jäänyt nokko hilloa jota ei saa muuten pois.. Lipuuttaisi vain kielellään ja vot! :D
Minusta semmottis USB-tökkeli olis kiva jossai huomaamattomas paikas, esmees korvalehen takan. Ei kuitenka kainalos tai perskannikoitev välis vaik ne onki huomaamattomii paikkoi. Siihe vois sit knapsauttaa muistitikun kines ja siirtää ranskankiele oppitunnin tai jottain muut hajasaantimuistist, vai mikä se simmottis paikka o, joss tieto säilyy vain tiety aika. Kaik mitä silmie ja korvie kaut o aistinu, löytys sit sielt muistista tarvittaess. Kuvallisest informaatiost menis ful hoo ree vireo talteen koko aika ja jiipeekee-muotone kuva, hulppeel resoluutiol tietty, singahtais taltee aina ko silmii räpsäyttää. Vähäkö ois vänkä taito? Kyl katu-uskottavuus kasvas melko laill ja alettas olemaa samal tasol jonku palttoons väriä vaihtava kärettömän kans, sanosin et vähä erelläki! Mitä Markus sanot?
Eniten olisi kyllä käyttöä kyvylle, jolla saisi sellaiselle vasemmalla tai oikealla, siis sillä väärällä, jalalla aamulla sängystään nousseen vastahenkilöpuolen napsautettua oikeajalkanousseeksi. Tämmöinen jos olisi, niin en muuta tekisikään kuin kulkisin kaupungilla ihmisiä napsauttelemassa.
- 1
- 2
- seuraava ›
ajatusten miljoonalaatikko
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syötearkisto
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.