Iloa gravitaatiosta niille

 

Päinvastoin kuin ei luulisi, gravitaatio ei tarkoita kreiviksi muuttumista eikä kreivinä olemisen tilaa, vaan painovoimaa.

(Grevitaatio, grafikaatio tai grevinnaatio tms. olisi varmaan nimeltään se ilmiö, jos muuttuisi joku kreiviksi t. kreivittäreksi, esim. kesken syönnin, tai saunassa ollessaan tahi istua kököttäessään tekstiviestiä näpytellen autossa sisällä auton pikapesun aikana, tai jos muuttuisikin muuten vain haahuillessaan, ilman erityisempiä ulkoisia olosuhteita, pelkästään kuin taika-iskusta, kun ensin olisi vaikka ihan tavallinen kevättalvinen kuutamo ja sitten nousisi tukka pystyyn sillä, ja alkaisi hetken ajan heikottaa polvista, ja sitten kuuluisi päässä että ”hou!” ja sitten sitä olisikin jo kreivi tai –tär; sukupuoliperusteisesti muodostuen se että kumpi vaiko se toinen.)

Jos teillä siis on kreivillisiä tai kreivittärellisiä pyrkimyksiä, niin ehkä tämä ei ole ensisijaisesti kaikkein parhain lähtöpiste sille hankkeelle.

Suosittelen sellaisia hankkeita ajatellen esim aateliskalenteria (http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/aateliskalenteri/ ) tai vaikka suomen- ja englanninkielistä kreivitietosivua http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreivi ja: http://en.wikipedia.org/wiki/Count sekä olotilamuutosten suhteen tätä,  http://de.wikipedia.org/wiki/Die_Verwandlung ja tätä: http://de.wikipedia.org/wiki/Metamorphose_%28Zoologie%29 (Viimeiset linkit ovat saksaksi siksi ettei juoni tahattomasti yhdellä vilkaisulla suomenkieliselle selailijalle paljastu!)

Mutta painovoimaan, jokapäiväiseen toveriimme! Ja jokaöiseen!

CERNissä (http://fi.wikipedia.org/wiki/CERN), sen isossa pääposauttimessa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Large_Hadron_Collider ) fysiikan ropelihatut ovat yrittäneet posauttamalla löytää semmoista mitälie Higgsin bosomea, joka vissiin on se hiukkanen jommoisista painovoima muodostuu. Ja on ne kait jo jotain löytäneetkin siellä. ( http://www.symmetrymagazine.org/article/february-2013/higgs-like-particle ) ja (http://cms.web.cern.ch/news/new-cms-results-moriond-electroweak-2013 ).

Ei siis ole pelkäksi tupakkiaskin kanteen piirtelyksi ja sen pohjalta epämääräiseksi atomien ja muiden neutriinojen sorhaamiseksi ja putkeen magneetilla usuttamiseksi jäänyt se.

Hienoa, sanon minä!

Kunhan Cernin posauttajat pääsevät paremmin perille siitä miten se gravitoiminen hiukkasilta oikein lutviutuu, niin ei aikaakaan kun joku keksii gravitaatiotaskulampun. Siunattu olkoon hän!

Gravitaatiotaskulamppu toimii niin, että se ei normaalin lampun tapaan lähetä fotoneja tai mitä ne valohiukkaset nimeltään nyt ovatkaan, vaan painovoimaa.

Niin että jos esim. joku makaisi sohvalla - jos vaikka olisi sellainen uskomaton yhteensattuma että makaisi täysin samallaisella sohvalla jolla minä toisinaan makaan joka päivä, ja aina kaukosäädin liian kaukana! - niin voisi gravitaatiotaskulampulla se joku sohvalta osoittaa sitä kaukana olevaa kaukosäädintä, ja veuhklak! - kaukosäädin vohahtaisi ilman halki ja napsahtaisi kiinni kumilla päällystettyyn gravitaatiotaskulampun linssiin.

Tietenkin voisi käydä niin, että gravitaatiotaskulamppu olisi kiusallisesti unohtunut kauemmas sohvalta, piirongin päälle, mutta ei hätää - kaulassa olisi narussa pienempi gravitaatiotaskulamppu, jolla voisi imaista piirongin päältä sen varsinaisen gravitaatiotaskulampun ja sitten sillä imaista sen kaukosäätimen.

Siinä olisi voimakkuussäädin siinä gravitaatiotaskulampussa, ja hyvästä syystä!

Suomalaiset, työmoraaliltaan esimerkilliset tiedemiehet, teknikot ja metallityöläiset kun jos tekisi sen gravitaatiotaskulampun niin siitä takuulla tulisi luja ja hyvä ja tosi vahva!

Niin että jos sillä sojottaisit seinää kohti, niin ei se seinää ihan irti repisi, mutta seinä kyllä vähän pullistuisi siäänpäin ja kuuluisi reeeeeh-shhupp, kun sohva äkkiä kiihtyen raahautuisi seinän viereen ja sitten kuuluisi pa-kläp! kun taskulamppu imaisi seinään kiinni ja siinähän sitä olisit, kyynärpää ilmassa, taskulamppu seinässä kiinni kuin Afrikansarvikuoman sarvi se otsaluussa; sojon-sojon.

Sen vuoksi pitäisi olla voimakkuussäädin siinä taskulampussa.

Ja myös vastakkaistoiminto, kuten joissakin pölynimureissa on puhallus.

(Mutta hiustenkuivareissa ei ole imutoimintoa, kuin muuten olisi naisen tukka hetkessä imahtaneena tulikuuman kuivarin hehkuvissa vastuksissa sisällä ja žžžtt, pähhh! tukka palaisi karrelle ja hirveä itku ja huuto että satans perkele minä teki, ja ihan syystä harmittaisi sitä, ja puisi nyrkkeä nais, ja itkisi huutoitkua kämmeniinsä ja haisisi tosi pahalle se karre jolle tukka olisi palanut, ja aviomies sanoisi että elä itke minä haastan ne oikeuteen niin tulee sulle parempi mieli ja haastaisi ja tulisi.)

Mutta gravitaatiotaskulampussa ”puhallustoiminto” olisi hyvä, kun esim. monesti jos syö vaikka sohvalla tonnikalapurkin tyhjäksi itse ja jatkaa sovalla-oloa niin ajan päästä alkaa itseä ärsyttää se kalan haju mutta ei huvita lähteä viemään purkkea, niin gravitaatiotaskulampulla voisi napata siitä purkista kiinni ja sitten ”ampua” sen ilman halki tiskipöydälle, tai ehkä nurkassa olisi sitä varten roskis kun huoneen seinän kulmat kivasti auttaisi osumaan siihen roskikseen kip, ka-plonk.

Ja jos hankkisi rullaluistimet, ja myös pyörätuolissa olijille olisi se kätevä, niin voisi gravitaatiotaskulampulla osoittaa vaikka seuraavaa tai sitäseuraavaa katulamppua ja vedättää itseään rullaluistimilla tai pyörätuolilla, ja jos meinaisi lentää turvalleen hän, niin äkkiä vain puhallukselle se lamppu.

Ja samalla lailla voisi laittaa itselleen vaneriaskarteluryhmässä vanerisen kuiva-ammeen, ja sen alakulmiin reiät ja niihin alaspäin sojottamaan neljä gravitaatiolamppua, joilla yhteinen kytkin ja voimansäätö, ”kaasu”, ja lamput puhallukselle, että nousisi se amme ilmaan, ja hän itse sen mukana, ja viides lamppu olisi perässä perämoottorina.

Ja sillä vaneriammeella ajelisi korkeuksissa ja voisi pysäköidä sinne ilmaan, ja ottaa aurinkoa ja pitää eväsretkeä, mutta karttakeppi kannattaisi olla mukana kerta lokit on aika röyhkeitä, tai sitten sillä kaulassa olevalla pikku gravilampulla suhauttelisi lokkeja kauemmas että hus siitä, opportunistisiivekkäät!

Paitsi että ehkä niitä gravitaatiolamppuja kannattaisi olla kaksi per vaneriammeen nurkka, eli kahdeksan, niin että voisi ihan rauhassa vaihtaa yhteen satsiin patterit, ennen kuin toisesta loppuu, niin ei retkahtaisi pahasti se vaneriamme kun patterit loppuukin jostain lampusta.

Siihen ”perämoottorilamppuun” voi patterin vaihtaa kesken ajamisenkin, kun se vain tekee sen, että vauhti vähän hidastuu patterinvaihdon aikaan. Paitsi ehkä tuulenpuuskien takia kannattaisi niitäkin olla kaksi, niin ei tule riskejä. Ja ladattavia pattereita mukana, ja aurinkokenno millä latailet.

Ja ehkä radio, ja tietenkin potta tms, koska alempiaan kohtaan on syytä olla huomaavainen eikä heitellä vettä miten sattuu ja tuulikin voi vaikuttaa, vaikka yrittäisi sihdata metsään tms, siksi potta.

Ja aurinkorasvaa, kun korkealla se uv-säteily on voimakasta kaiketi; voiteenkin kanssa olisi äkkiä ruskea kuin peruna hän. Jos yöllä ajelee niin ehkä kannattaisi varalta olla myös kuurasvaa, kun ei sitä koskaan tiedä miten sekin nahkaan porottaa, jos kuutamoöinä tulisi hyvinkin paljon ammeella ajeltua. Kuutamoöinä saattaisi nähdä esim. hyvin miten pomppivat jänes ja sen kaverit kevättalvisilla hangilla. Niille vilkuttaisi, että täällä taas; ja tekin, näemmä!

Niin että jos joku sanoo teille, että vähät minä mistään CERNin Higgsin bosoneista, niin ottakaa sitä olkavarsista ja katsokaa silmiin, ja sanokaa ystävällisesti, että kuule, hyväsydäminen toverini, jolla kuitenkin kapasiteetti kapea kuin ankan pää - sinä et ymmärrä mistä puhut! Higgsin bosonista tulee sinulle vielä ennalta-arvaamattomat määrät silkkaa iloa kauniina, aurinkoisina päivinä ja ihanina jäneisinä talven kuutamoöinä, ja kesän, kun sorsien ränkätys kuuluu alhaalta heinikosta, järvi tai meri liplattaa alla hopeana ja titaanina, vapaus suhisee hiuksissa jotka eivät ole kärähtäneet hiustenkuivaajassa kerta siinä ei ole imutoimintoa ja maailma se on kuin silkkiä vaan!

Ja sitten taputatte häntä kannustavasti päähän ja astelette reippaasti uusia seikkailuja kohti, mieli Higgsin bosomea ja gravitaatiotaskulamppua ja ties mitä muita mielenkiintoisia epeleitä ja elämyksiä maltillisesti mutta toiveikkaasti odottaen ja aprikoiden.

Elämme vasta ihmeiden alkuaikojen esiastetta - 3D ja 4G ei ole vielä mitään! Eikä edes.. ..edes Batman!

 

kommentit

Sama jukurttipurkin kans! Jos sen syö sohvalla, (siis sen jukurtin, ei purkkea,) niin se tyhjä purkki alkaa haista pahalle mutta ei viitsisi millään nousta siitä viemään purkkea roskiin, kun justiin voi tulla Hyacinth Bukee. Niin olisi kätevää sillä lampulla saattaa se inhahajuinen purkki roskiin. Hiihtäminenkin olisi helpompaa kun saisi valotolppia hyödyntämällä vetää itseään eteenpäin. Ei tulisi hiki ja saisi nauttia hiettömänä luonnosta! Lapsena koulun pakkohiihdossa kun tuli hiki, niin laitoin pipoon sisälle lunta joka viilensi päätä! Se auttoi kyllä vaan viilenemiseen muttei siihen hiihtämisen antiriemuun..

>Supi Ti, 2013-03-12 10:06

Kurkistaessani paitani kaula-aukosta gravitaatiolampulle olisi käyttöä. Naisena painovoima ei ole imetysrauhassäiliöideni kaveri, mutta gravitaatiolamppu olisi. Säätökahvasta voisi kuppikoon vastaisen imuvoiman valita vaikka d- kuppiin asti ,jos siltä tuntuu ja bof! bof!, paremmat ripustukset likalla. Pätevät bosomit.
Kelpaisi myös sellainen žžžtt, pähhh!- tukantuuhennuslaite jalostettuna ilman kärähdintä.

>Muovihuilisti Ti, 2013-03-12 10:38

CERN:in "isossa pääposauttimessa" =D

>-aake- Ke, 2013-03-13 20:19

Pienenä oli legoja (niitä oli jo silloin), ja niissä oli sellaisia palikoita joissa oli magneetti sisällä punaisessa tai sinisessä kuoressa.

Kun rakensi legoista vaikka junanvaunuja ja pisti päätyihin sellaiset magneettipalikat, niin vaunut sai kootuksi junaksi kun pisti aina sinisen magneetin ja punaisen magneetin vastakkain, jolloin ne naps-ääntäen tarrasivat kiinni toisiinsa kuin kaukosäädin gravitaatiotaskulampun linssiin. Mutta jos yritti kohdistaa sinisen magneetin toiseen siniseen tai punaisen punaiseen, niin jopa hylkivät toisiaan kuin anoppi vävyä tahi tonnikalapurkki gravitaatiotaskulampun puhallusta.

Siitähän ilmiöstä tietysti riemastui ja rakensi legoauton, jonka perässä oli punainen magneetti suoraan taaksepäin lukittuna, ja kun sitten kädellä sojotti toista punaista magneettia auton peräpeiliä kohti, niin autohan lähti käsin koskematta liikkeelle. Hienoa oli se!

Mutta sitten kun keksi parannella ideaa ja rakensi legoauton perään kiinteällä aisalla peräkärryn, johon sen toisen punaisen magneetin kiinnitti sojottamaan kohti auton peräpeiliä, niin eihän se auto liikahtanutkaan minnekään.

Niin tässä maassa lannistetaan jo lapsena! Epistä!

>Seppo To, 2013-03-14 12:59

Erittäin ankanpääkapasiteettiseksi tunnen itseni nyt, kun asia on näin hyvin Markus Kajon ja yleisradion avulla valaistu. Katkeruutta tuntien olen tähän asti ajatellut, että kun joltain on hukassa hiukkanen, niin rientävätpä suurin joukoin muut avuksi etsimään, ja kun löytyy niin vouhkataan mokomaa. Joka päivä hukkaan monesti paljon suurempia objekteja, vaan itse on etsittävä, ja jos löytyy, ei näy otsikoissa edes paikallislehdessä, saatika suuremmissa aviiseissa. Vaan nytpä ymmärrän, että pääposauttimeen pitäisi mennä hukkaamaan tavaroitaan, eikä täälä kotinurkilla nyhertää.

>A.E.L. To, 2013-03-14 22:47

Jokaviikkoista tuomiotani, eli pitkää kävelylenkkiä, lusiessani eli kävellessäni satuin kuuntelemaan tämän korvakuulokkeistani. Kovin mahtoivat pitää vastaankävijät minua kummallisena hihittelijänä, kun teksti osui ja upposi niin, että olin yhtä hymyä vain, vaikka tavallisesti olenkin hyvin pidättyväinen ja jäyhä tunteiden simultaanitulkki. Lämmin kiitos että tuot iloa ja ajatusta elämiimme vastakin. Samat on murheet monilla eikä vain kellä :)

>Okko Su, 2013-03-24 00:26

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä