Ylimääräinen pala
Kuin asentaa asentaja jotakin, niin voi olla letkua liikaa, ja katkaistaan, ja jää ylimääräinen pala.
Mutta monet ei huomioi ja miellä, että miltä siitä palasta tuntuu!
Sitä ensin on osana pidempää letkua, joka on letkutehtaassa rullalla, asiantuntevien ja motivoituneiden letkutyöläisten valmistamana ja rullaamana ja pakkaamana, ja kuljetusalan heppujen välivarastoon maan- tai rautateitse tai vesitse kuljettamana.
Ja sitten tukkuletkuri tilaa letkurullia tukkuunsa, ja toimitetaan sinne.
Saattaa olla letkurulla sateessa ja pölyttyä toisten rullien kanssa - etenkin jos on päällimmäisenä rullapinossa - mutta voi myös olla sisätila se varasto, ja soida siellä iskelmämusiikki, esim. joku italialainen juttu tai Leevi and the Leavings tai joku rokki tai muu soitto. Ja piezoelementillä toteutettu piip-piip-piip kuuluu aina, kun peruuttaa trukki, ja peilistä näkee kuljettaja, mitä on siellä takana, mutta silti kipeytyy niska kun pitää kurkkia taakseen ettei jää alle mitään, tai törmää hän itse.
http://en.wikipedia.org/wiki/Buzzers
http://en.wikipedia.org/wiki/Forklift_truck#Forklift_use_in_warehouse_an...
Tukkuletkurilta sitten hakee asennusliikkeen hakija autolla letkurullia, yhden tai useamman, ja se tai ne viedään asennusliikkeen varastoon, joka saattaa olla pihan perällä lukittuna, ettei varasta hipit letkua, tai voi olla sisälläkin varasto esimerkiksi kellarissa.
Ja niiden välissä, asennusliikkeen takaoven vieressä, on kurkkupurkki tai muu astia tuhkakuppina, ja siellä polttavat henkilökunta välillä tupakkaa, ja juttelevat siitä, että miten kovat ajat on kaikilla, myös asennusbisneksessä. Pahalta haisee se tuhkakuppi, niistä itsestäkin, mutta minkäs teet.
Sitten kun soittaa asiakas puhelimella, niin sovitaan asennuskeikka, ja mielellään haluaisi asennusfirma sopia jonkun pitkän välin, vaikka että kello kahdentoista ja seitsemäntoista välillä, mutta asiakas haluaisi sopia tarkan ajan ettei tarvitse kyttäillä kotona koko päivää.
(Kun monilla vaikka on hieno koti, niin kyllästyvät olemaan siellä ja haluavat mennä pihalle tai uimaan tai baariin, etenkin kun on loma. Ja sitten työaikana on über-hankalaa, kun pitäisi olla yhtä aikaa töissä ja asentajan tuloa kyttäämässä, ja kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa paitsi joku valohippunen tai muu fotoni tai kvantti tai kvintti, mikä menee yhtä aikaa kahdesta eri reijjästä.)
http://www.lifesci.sussex.ac.uk/home/John_Gribbin/quantum.htm/
Sitten kumminkin valmistautuu se asentaja lähtöön, mutta ei ota sitä koko sata metriä pitkää letkurullaa mukaan, vaan leikkaa siitä vaikka 9 m 4 dm 5,3 cm pitkän palan ja vie sen autoon, joka voi olla Toyota Hi-Lux tai parempiakin päiviä nähnyt Ford Transit tai Vito tai muu.
Ja sitten se ajelee sinne asiakkaan luo, ja saattaa pihalla polttaa tupakan jos on tupakoija, mutta voi myös olla raitis ja ei polta mitään siellä pihalla silloin se.
Ja ennen asiakkaan asuntoon lähtöä leikkaa se asentaja letkusta palan, joka varmasti pitäisi riittää, mutta ei kumminkaan leikkaa viisi metriä pitkää palaa, kuin se ei ole hullu, kerta hullua ei pitäisi asentajana moni, vaan pitää olla kaikki inkkarit kanootissa, jos asentelee.
Ja sitten tehdään se asennushomma. Mutta letkua on liikaa, ja sen verran liikaa, ettei ole mielekkäälliseä edes sitä kieputtaa lenkille ja laittaa nippusiteellä kiinni, vaan leikataan se ylimääräinen pala pois.
Ja se on sen verran lyhyt pala, että ei vie asentaja sitä mukanaan, vaan asennusliike kirjaa sen että tappioa, tai laskuttaa asiakkaalta, vaikka se ei ole asiakkaan syy, että ei mitattu ensin ja leikattu letkusta täsmälleen sopivaa palaa.
Ja sitten, jos on se asiakas tyytyväinen ja hyvä ihminen, niin se ehkä tarjoaa mehua tai kahvikupillisen tai jotain sille asentajalle, mutta ei viinaa eikä psyykenlääkkeitä, koska ei voi kännissä ajella se, eikä voi olla hullu, jos on asentajana, kuten jo selitin, jos kuuntelitte.
Joku voi kyllä tarjota viinaakin, mutta asentajan on kohteliaasti kieltäydyttävä, vaikka että, Kiitos vaan, mutta meillä on kotona viinaa ihan mielettömät määrät.
Ja sitten lähtee asentaja matkoihinsa, ja asiakas katselee tyytyväisenä sitä asennusta, ja sitten huomaa, että jäi ylimääräinen letkunpala.
Letku voi olla sen verran pitkä, että sillä voisi roimia vaikka hyökkäävää laamaa kauemmaksi että shush, häivy siitä, sinä paholaisen valkoinen sylkyhirvi! Tai sitten voi olla letku niin lyhyt, että sen läpi voi katsoa kuin kaukoputkesta.
Mutta oli kummin hyvänsä, asiakas ei mieti sitä, että letkunpätkä on valmistettu merkittäviä turva- ja standardivaatimuksia noudattaen, ja että se on ensin leikkaamalla erotettu epämääräisenpitkästä letkusta rullaksi, sitten rullasta leikattu noin yhdeksänmetriseksi palaksi, sitten siitä on erotettu parimetrinen pala, ja sitten siitä vielä leikattu tämä pala irti.
Että sillä pätkällä on jo hirmu monta luopumiskokemusta, missä se joutuu lajitovereistaan ja kumppaneistaan eroon. Ja sitten vielä kokemaan, että se on ”ylimääräinen”. Vaikka se on aivan yhtä hyvää letkua kuin joka ikinen muu millimetri sitä letkua!!
Ja saattaa joutua roskiin ja hunningolle se pätkä, ja arvaatte ettei ole sellainen käyttö ollut letkunpalalla mielessä, kun se on ylpeänä letkutehtaasta lähtenyt, rekka-auton kaasuttaessa rnnn-rnnn ja vilkun naksuttaessa dkka, dkka, dkka, kun rekka kääntyy letkutehtaan pihasta tielle, kohti letkuntarvitsijoiden loputonta siviiliarmeijaa.
Jos teissä on naista tai miestä viittaamaan kintaalla toisten pyrkimyksille, niin annatte olla letkunpalasen, nyt ja vasta, kerta ajattelette, että ei kuulu mulle mitenkään, toisten ongelmat.
Mutta jos teissä on pienikin kipinä kekseliäisyyttä, empatiaa, halua vähentää maapallomme voimavarojen hillitöntä haaskuuta, niin alatte tästä paikasta miettiä, kuinka toimitte, kun omalle kohdallenne osuu asennustilanne, jossa käsiinne jää käyttöä vailla oleva pätkä mitä hienointa letkua!
Ja koska monet eivät ole niin viisaita ja kekseliäitä kuin te (tosin on monia paljon viisaampiakin, mutta ei ole järkevää eikä motivoivaa miettiä heitä juuri nyt), eivätkä ole useat niin sosiaalisiakaan kuin te, niin toivottavasti hyödynnätte voimavaranne tappiin ja kommentoitte tähän alle, mitä eri mittaisilla ”hukkapaloilla” voisi tehdä, mitä käyttöä niille keksiä, muuttaen ongelman ja ”hävikin” löydäksi, oivallukseksi ja pieneksi arkiaarteeksi, josta on iloa niin teille kuin lajitovereillenekin.
Tulevaisuuden letkunpalat ja asennusperheet kiittävät teitä etukäteen, silmät kiitollisuudesta kosteina kuin aamukasteinen juhannusruusu! (Rosa pimpinellifolia)
Tämä on kasvun paikka, mahdollisuus, jos mikä!
Kuunnellen sama:
kommentit
Jahas, taitaa Kajon perheessä olla ylimääräinen letkunpala jolle ei käyttöä löydy.
Meillä töissä vastikään pienennettiin suzuki PV:n ilmanpuhdistimen aukkoa jopa kolmella pienellä letkunpalalla, kun sai liikaa ilmaa se vehjes. Ei se vieläkään toimi, mutta hieman enemmän jo.
Sopivaa letkunpalaa voi myös käyttää stetoskoopinkorvikkeena. Ei ole yhtä hyvä kuin ihkaoikea stetoskooppi, kun ei ole ääntä voimistavaa kalvoa eikä näppäriä korvakkeita, joilla johtaa ääni korvakäytävään, mutta kyllä sillä pystyy vallankin epämääräisten suhinoiden ja pörinöiden alkulähdettä paikantamaan. Toinen letkunpää korvalle ja toista liikutellen todennäköisellä äänen alkulähteellä voidaan hyvinkin tarkkaan selvittää äänen lähde.
Halkaisijaltaan riittävän isoon letkunpätkään voi puhaltaa kuin trumpettiin tai vetopasuunaan konsanaan ja tuottaa itse epämääräistä pörinää, jonka lähdettä voi sitten seinänaapuri kerros- ja rivitalossa paikantaa toisella letkunpätkällä.
Lämpöäkestävää letkua jos on ylimääräinen pätkä, niin vaikka letkun sisään napakasti sopivalla poratapilla voi letkun päät liittää toisiinsa muodostaen renkaan. Sitten sitä lämmönkestävää rengasta voi käyttää vaikka pannunalusena. Tai edellämainittuja olosuhteita kestämättömästä renkaasta voi tehdä vaikka tarkkuusheittopelin tai kaulakorun.
Kyllähän sitä letkunpätkällä voi tehdä yhtä jos toistakin.
Mutta jos on semmoista kirkasta kehnolaatuista letkua, niin sitä toivoo, ettei alunperinkään olisi semmoista letkua taloon tuotu. Samoin on laita pahanhajuisen mustan kumiletkun kanssa. Semmoiseen kun koskee, niin kädet haisee pahalle letkulle vaikka kuinka niitä pesisi saippualla jopa. Semmoisille letkuille on paras paikka jätepönttö ja niiden valmistajat kirotaan monimutkaisin kirouksin. Haiskoot heidän kätensä ikiaikaisesti pahanhajuiselle kumiletkulle.
Hei,
Ei ole ylimääräiseä käytötöntä letkunpalaa mulla, tietääkseni. Pelkästä yleis-inhimillisestä avuliaisuudesta ja pyyteettömästä altruismista kimposi tämä avulias & tarpeellinen artikkelini. Ihan kostuu silmät, että kun miten hyvä sitä voi sentään olla joskus itse, vaikka ei aina!
Hyviä käyttöideoita on Äynillä. Juuri oikeaa asennetta, minusta.
Erityisesti viehätti, miten toinen naapuri soittaa letkunpätkää ja toinen kuuntelee stetoskooppiletkunpätkällä.
Vaikka sinänsä onkin mieletön sana, stetoskooppi, kun stethos on klassisessa kreikassa kait rinta, ja skopein on katsoa. Niin *kuunnellahan* se pitäisi olla eikä katsella.
Vai katseleeko lääkärit muka stetoskoopilla? Ei katsele! (Paitsi ehkä valelääkärit.)
Sthetosaku sen stetoskoopin nimi pitäis olla, tai jotain sinnepäin, eikä -skooppi, kun akouein vissiin olisi kuunnella, muinaiskreikaksi. Näin sitä vain hämätään kansaa, vuodesta toiseen, stetoskoopeilla.
Eikä lääkintölaitos tee mitään!
Alhaista on se.
mk
P.S.
Pahanhajuinen kuminen jatkojohto mulla kyllä on. Se haisee hiukan 1960-luvun lasten pensilliinilääkkeelle, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin entisen asunnon tapetti, joka haisi 1960-luvun lasten penisilliinilääkkeelle ihan sikana.
Ulkona jos käyttää sitä johtoa, niin linnut marmattaa ja pui nyrkkiä, ja jos sisälle sen viepi, niin vesi valuu silmistä sen hajun tähden ja kaikki mitä syö ja juo maistuu 1960-luvun lasten penisilliinilääkkeeltä vielä viikom perästä.
mk
Orvoksi jääneestä letkusta, pohjasta aukileikatusta muovisesta ketsuppipullosta ja jesústeipistä saa käsistään vähemmänkin kätevä askarreltua itselleen akvaarionpuhdistiminen. Ketsuppipullosta leikataan pohja - jos on Heinzin pullo niin pitää varoa saksien tai puukon kanssa kun muovi on kovaa, jottei tule vahinkoja. Sitten jesústeipillä kiinnitetään putki tukevasti ketsuppipullon kapeaan päähän. Nyt akvaarionpuhdistin on valmis.
Jahka neontetrat, miljoonakalat, barbit ja muut tropiikista kauas pohjoiseen lasilaatikkoon ympyrää uimaan saapuneet kalaeliöt on sitten ensin eristetty akvaarion puhdistuksen ajaksi esimerkiksi vihreän muoviämpärin vesiin evakkoon, voidaan akvaarionpuhdistin laskea veteen. Sitten ylimääräinen putkenpätkä pääsee viimein tekemään ketsuppipullon ja jesústeipin kanssa arvokasta työtään. Putken päästä imaistaan ilmaa kuin aikanaan mehupillistä lastenkutsuilla, joissa kuitenkin ryystitte äänekkäästi viimeisiä mehulasillisen pohjatippoja vaikka oli erikseen kielletty.
Ryystäminen on tälläkin kertaa syytä lopettaa ajoissa, sillä putkesta purskahtaa pian ilmoille akvaariovettä. Ja sieltä sitä sitten tulla pulppuaa koko akvaarion mitalta, ihmeellinen paine tekee akvaarionpuhdistimessa työtään ja akvaario voidaan näin putkenpätkän avulla tyhjentää siivousta varten pohjahiekkojaan myöten.
Hyviä ideoita, Otsir!
Se vain on syytä huomata, että jos ei ole huushollissa vihreätä muoviämpäriä, niin ei kannata silti heittää hohtimia kaivoon; jos löytyy keltainan muoviämpäri, niin sinisellä tussilla siitä saa vihreän, ja jos löytyy sininen ämpäri, niin keltainen tussi pelastaa. Mutta kannataa tussata ulkopuoli, n'ottei kalat tule huumeeseen siitä tussista.
Ja vielä pakko sanoa, että hieno rumpu sulla, Otsir!
http://www.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/otsiboo.fi.html
Onko se pelkästään musiikkiterapiaan / säätieteelliseen käyttöön tarkoitettu, vai voiko sillä soittaa tavan musiikkiakin, esim. käyttää Paul Simonin kappaleessa 50 ways to love your liver? Ei kun siis leave your lover.
http://www.youtube.com/watch?v=298nld4Yfds
Tai käyttää yleisrumpukurmuutuksen osana?
http://www.youtube.com/watch?v=QveJiCZLCDA
Sitä en tiedä ma.
mk
Meni yöunet kaikkien letkunpätkien ja parittomien ruuvien takia. Ei kestä herkkä ihminen mitä tahansa! Onneksi on kuitenkin psyykenlääkettä purkeissa eri asteisten ahdistusten ja univaikeuksien varalle. Hankkikaa tekin! Ei melkein mikään ole niin ankeaa öisin kuin miettiä yksinäisten kapineparkojen kovaa kohtaloa kylmässä, pimeässä ja kenties törkyisessä rojulootassa tai kaatopaikan uumenissa. Silkkaa kauhua on se.
Olisi kätevää, jos erilaisten hilavitkuttimien asennussarjojen mukana tulisi ainakin lohdutusnami, juuri tätä varten!
mk
Heti tuli mieleen, että otetaan muutama muovipullo ja askarrellaan heistä loma-ajan kukankastelija. Eli siis siihen pullon korkkiin sorvataan sopivan kokoinen (=ylijäämäletkun ulkomitta) reikä. Ja siihen pistetään letku. Ja sitten lomalle lähtiessä täytetään pullo vedellä ja laitetaan korkki kiinni ja upotetaan se letku kukan juurelle multaan. Niin syvälle, että pullo pysyy pystyssä ylösalaisin. Eli ei saa siis liian pitkä olla se letkun pätkä siinä. Siitä sitten pikkuhiljaa loman aikana kasvi saapi nesteytystä ja ehkä jotain ravinteitakin, jos niitä on muistanut veteen liuottaa. Eikä tarvii soimata ketään siitä, että ei oo kastellu kukkia vaikka lupas.
Hakematta tulee mieleen, että jos olis iso kaljapullo, niin vävyn voisi samalla lailla monessa perheessä ehkä jättää letkuruokintaan, kun se saisi pankolle kaljaa sillä tavalla, sillä aikaa kuin tomerampi väki olisi reissussa tms.
Mutta pitää katsoa jos paistaa aurinko siihen pulloon, ettei se toimi polttolasina, kuin on nestettä sisällä.
Muuten soimaa vävy että joutui asunnonsammutushommiin vaikka olisi pullossa ollut vielä kaljaa, ja hyvää aikaa sitä juoda!
mk
Mutta voisihan se letkunpätkä toisaalta myös päätyä paloletkun osaksi. Se on kaiken letkuisuuden suurinta täyttymystä.
En hyvää letkua pois hennoisi heittää, voi olla sillä arvaamatonta arvoa yllättävässä tulevaisuuden käyttötarkoituksessa. En sitä tarkoitusta voi tietenkään nyt tietää mutta varmasti tosi pätevästi se letkunpätkä siihen sopii. Laatikkoon jemmaisin.
Jotenkin jäin miettimään tuota luopumiskokemusta ja heti rouvasihmisenä tuli mieleen se, miltä alennusmyyntiin joutuneista vaatteista oikein tuntuukaan kun kukaan ei halua ostaa niitä? Ja kummassako silloin on vika, nirsossa kuluttajassa vai niissä vaatteissa? Ja montako luopumiskokemusta niillä vaatteilla oikein onkaan?
Olen nauttinut tosi paljon näistä teksteistä ja suunnittelenkin hankkivani mainion sananiekan kirjallisuutta. Hyllyt ovat vaan täynnä kirjoja ja sitä ihmettelen, että kun on niin paljon alennuskirjoja tarjolla, mutta mistäs löytyisi laadukas ja kestävä alennuskirjahylly?
Arv. hra kirj. Kajo
Ei ole kaikkia hippejä karvoihinsa katsomista. Letkuja varastavat vain he hipit, jotka sekoittaa kumissiin omat pontikkansa. Kun sen käymisastiana käytetyn bensakanisterin kylki alkaa somasti pullistua kuin iäkkään hammassärkyisen neiti-ihmisen poski, rupeavat he hipit vilkuilemaan kylän rautakaupan varaston suuntaan letkun näkemisen autuaassa toivossa. Sellainen lyödään astian kyljen läpi ja puutappi vuollaan päähän. Sitten alkaa turmioelämä, jota me muut hipit verhojen raosta kateellisina katselemme.
Itse olen keväästä asti säästänyt letkunpätkiä uutta vuotta varten. Niistä voi rakennella somia pyroteknisiä välineitä. Maassamme (tai ilmassamme, oikeastaan) ammuskeltavat ilotulitteet valmistetaan pääosin Kiinassa, mikä on kotimaisen käsityön aliarvioimista. Kenelläpä ei maustehyllyllä ole vanhentumassa sellaisia aineita kuin kaliumperkloraattia, kaliumnitraattia, strontiumkarbonaattia, bariumnitraattia, puhumattakaan antimonisulfidista, resinoxista tai dextrinistä. Katsokaapa huviksenne niiden purkkien pienellä painettua pränttiä. Eikö vain lienekin vanhentuneita osa?
Näitä aineita voi puisella survimella tunkea tiiviisti letkunpätkän sisään. Sitten päähän lyhyt pätkä sytytyslankaa ja komeus ohuella mutta kestävällä rihmalla nuolen kylkeen kiinni. Rihmaa löytyy vaimon ompelulaatikosta ja siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. En ole huomannut.
Sitten vain haetaan vintiltä isoisän jalkajousi ja aletaan odottaa vuodenvaihdetta. Kun kellot kajahtaa, otetaan sihti SWS. Jos panos on oikeanpainoinen ja nousukulma oikea, niin kohta levittävät räjähteet pelkoa, kauhua, bengalintulta sekä palavaa alumiinia ja litiumkarbonaattia naapuritontin ylle. Silloinpa läikähtää sulaa tinaa isännän kauhasta heidän korvaamattomalle (kuulemma) persialaiselle matolle ja vaimonsa glögilasi kirpoaa kädestä samalle em matolleen. Lapsensa säästyvät pelästykseltä, sillä he arvattavasti ovat räjäyttämässä jälleen kerran meidän postilaatikkoa.
"Although personally I am quite content with existing explosives, I feel we must not stand in the path of improvement."
Winston Churchill
mk
Törmäsin tähän hukkapätkäilmiöön juuri tänään, kun keitin tyttärille spaghettia. Toimenpiteen jälkeen löysin hellalle eksyneen 1 cm mittaisen spaghetinpalasen, jota kävi kovin sääliksi.
Ajatelkaa nyt: Italian auringossa on ensin uljas durumvehnä lainehtinut välimerellisessä tuulessa, sitten ovat verevät, päivettyneet talonpojat sen korjanneet, puineet ja jauhaneet jauhoksi; tuliset signorat ja signorinat veden ja suolan kera vaivanneet ja kaulinneet pastataikinaksi ja ties vaikka pyöritelleet yksitellen nuppineulanohuiksi pitkiksi tikuiksi (pirustako sen tietää, kuinka ne sen tekevät); sitten se on kuivattu, pakattu ja laivattu tänne Pohjan perukoille; maahantuoja on välittänyt sen tukkukauppiaalle, jolta se on toimitettu lähikaupan hyllylle ja päätynyt minun ostoskärryyni, ja kaiken tämän vaivan jälkeen tuo senttimetrin palanen päätyy huomaamatta hellalle ja sen olemassaolon tarkoitus jää täyttymättä.
Mielen valtaa kosminen melankolia sitä ajatellessa. Vielä synkemmäksi kuva muuttuu, jos pohtii asiaa laajemmasta näkökulmasta. Taustatiedoksi selvitin, että 500 g pakkaukseen mahtuu noin 600 yksittäistä spaghettoa. (Tämä on tosin vain arvio, koska kaapissa ei ollut enää täyttä pakkausta, vaan jäljellä olevasta neljännespakkauksesta pystyi laskemaan noin 175 spaghettoa.) Pituudeltaan ovat he noin 26 cm. Näin ollen se 1 cm hukkapätkä painaa noin 500g/(600*26cm) = 0.03 g.
Tilastokeskuksen sivuilta selvisi, että Suomessa on (2009) noin 2.53 miljoonaa kotitaloutta, joissa on keskimäärin noin 2.1 ihmistä (meillä tosin on 4.0; missä mahtaa naapurin pariskunnan luona piileksiä se 0.1, ja maksaako se yhtiövastiketta?) Jos 2.53 miljoonaa kotitaloutta keittää viikossa 500 g pakkauksen spaghettia ja hukkaa jokaisesta pakkauksesta 1 cm pätkän, kertyy tästä vuodessa hävikkiä 2530000*52*0.03g, mikä merkitsee neljää tonnia Italian donnien vaivalla spaghetoiksi pyörittelemää durumvehnäkultaa. Ja tämä siis yksin Suomessa: kyllä on kammottavaa tuhlausta se!
Tuli vielä näppihärjökin: 150 spaghettoa laskin neljännespakkauksesta eikä 175. Lopputulos sentään ei siitä muuttunut, kun itse laskelma tuli tehdyksi oikealla lukuarvolla. Mutta kyllä taas tuli toteen näytetyksi, kuinka virhe vaanii joka käänteessä kierosti hihitellen. Kuinka ihmeessä valtion tulo- ja menoarvio saadaan ikinä tehdyksi?
Hmm.. Spago...
Un spaghetto, due spaghetti.. menikös se italiankielen kielioppi niin, että... että hmm, että naisten monikko onkin miesten yksikkö?
Siis niinku että Una signora, due signore - ja un signore, due signori?
Perkelyyksissään tekevät tuollaista, sanon minä; pitäisi päättää, eikä tehdä noin, että toisen toinen onkin samalla toisen eri!
Miten voi muuten ymmärtää, jos vessan ovessa lukee "Signore" että tarkoittaako se "herraa", vai "naisia".
Ei voi tietää sitä hän, ja tulee rähäkkä jos siellä onkin naisia ja menet sinne sekaan lorottamaan.
(Myös "loro" on italiankieltä, mutta ei tarkoita lorotusta kyllä se, vaan teitä. (Siis teitä itseänne, ei katuja.))
mk
Semmoinenkin naisen etunimi on Italiassa kuin Lorina (muunnos Loredanasta). Ajatelkaas, jos olisi Italian ulkoministeriössä töissä ansioitunut ja pätevä naisihminen, jolla olisi tuollainen etunimi, ja olisi sukuaan hän "Kivinen" eli Pieretti.
Ja hänet tietysti nimitettäisiin suurlähettilääksi juuri Suomeen. Kyllä olisi maailman huono-onnisin ihmisparka hän! Menisi minne tahansa vierailulle, niin isäntäväen suupielet nykisivät esiteltäessä, ja linnan juhlissa adjutantit luikahtaisivat nurkan taakse hohottamaan eikä televisioselostajilla pitäisi pokka.
Niin että ei ole maailmassa helppoa naiseläjillä, vaikka kuinka ansioituneita olisivat!
Muistelen, että oliai ollut joku nimeltään - suomalaisten kannalta - vieläkin epäonnisempi italialainen. Edelleen muistelen, että sukunimensä alkoi veellä. Tarkemmin en suostu muistelemaan.
Että on sitä kyllä monenlaista, heilläkin.
mk
Vakavan keuhkokuumeen (sellaisen, joka vie ensin tavalliseen sairaalaan ja sitten keuhkosairaalaan tai –osastolle lisähappiviiksiin ja antibiootin tiputusletkuihin kiinnitettäväksi sairastajansa) viime talvena sairastettuani sain tämän tapauksen osatekijänä itselleni hyödyllisen pätkän letkua. Tuo hyödyllinen letkunpala luovutettiin minulle sairaalan sängyssä maatessani. Lääkärin määräyksestä fysioterapeutti kävi sen luovuttamassa, kera tyhjän muovipullon, joka etiketistään päätellen oli jo palvellut suolaliuoksen säilytysastiana. Keuhkolääkäri suuressa viisaudessaan siis määräsi minut saamaan tuon letkunpalan ja fysioterapeutin sen minulle luovuttamaan letkunpalavarastostaan.
Fysioterapeutti täytti muovipullosta runsaat puolet vedellä ja laittoi letkunpätkän toisen pään veteen kuin kukkasen. Minun piti nousta istumaan sängylle ja puhallella uloshengitykset pulloon tuon letkunpätkän toinen pää suussani jonkin aikaa. Ja tätä kuplien puhaltelua piti toistella päivittäin. Tämä oli uusi keuhkojen kuntoutusmenetelmä, jonka hyödyistä olen jälkeenpäin lukenut lehdistäkin.
Ajatelkaapas kuinka edistyksellisiä meidän sairaaloissamme ollaan. Meilahden Kolmiosairaalan keuhko-osastolla ei ainoastaan operoida maailman onnistuneimpia keuhkojensiirtoja ja muita high tech –toimintoja, siellä myös välitetään ylimääräisten putkenpätkien ja tarpeettomuudentunteen uhan edessä olevien suolaliuospurkkien kohtaloista. Ja osataan ammattitaitoisesti torjua nuo uhat muuntamalla ne voimavaroiksi, joilla yksittäiset ihmiset pelastetaan keuhkojen toimintakapasiteetin laskemisen kurimukselta ja kansantalous työkyvyttömien määrän uhkaavalta nousulta ja ihan tarpeettomilta sairaalakuluilta.
Kohteliaimmin esitän tässä samalla kiitokseni Meilahden sairaalan keuhkoklinikalle ja keuhko-osastolle sekä kehotan kaikkia putkenpätkien ja suolaliuospurkkien omistajia luovuttamaan tarpeettomat tarvikkeensa keuhko-osaston hyötykäyttöä varten.
ajatusten miljoonalaatikko
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
arkisto
Kuuntele Ajatusten miljoonalaatikko Yle Puheessa joka toinen kesäkeskiviikko klo 17.25.
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.