Kerrostalolle mielialarinki?

Tiedättehän sormukset, joissa on erikoinen  jalokiven korvike, joka kaiketi kosteuden, lämpötilan tai valonmuutosten perusteella vaihtaa väriä, ja kapitalistin propagandan mukaan kertoo käyttäjänsä mielialavaihteluista. Mood ring, mielialasormus on kai oikea termi tälle ..öö.. tuotteelle.

Se oli asia numero yksi.

Sitten asia numero kaksi. Jos ette ole lukenut, niin lukekaa pliiis, kohta, edelliseen blogikirjoitukseen (Otsikko: Tilanne naisten päiden sisällä) tulleet kommentit, joita on useita kymmeniä.

Kannattaa varata kahvikuppi tai jotain muuta mukavaa siihen oheen, ottaa hyvä asento ja lukea rauhassa. Ei ehkä kannata lukea kaikkia yhdellä kertaa, siten niistä nauttii vielä enemmän.

Noilla kommenteilla on ainakin minuun merkillinen vaikutus - niistä tulee jostain syystä hyvä ja optimistinen olo. En tiedä miksi - eikä tarvitse tietääkään. En tiedä paracetamolin tai auton polttoaineenruiskutusjärjestelmänkään toimintatapaa, eikä sen tiedon puute ahdista minua pätkääkään, niitä  kiitollisena käyttäessäni.

Kyseisiä luovia ja osin lähes hepulittavia kommentteja pääsette lukemaan absurdisti klikkaamalla Kommentoi-painiketta, vaikka ette haluaisikaan itse kommentoida (hullu!!) vaan ainoastaan lukea kommentteja.  (Se on vähän sama, kuin jos kirjaston ovessa lukisi ”Täällä voi kirjoittaa kirjoja.” Tai kuin se kuuluisa Windowsin Start-painike, josta Windows suljetaan. (Mikä muuten usein onkin päivän viisain teko. Ja ehkä juuri siksi Windows tekeekin sen usein itse - tai ainakin hyydyttää itsensä salamannopeasti - vieläpä pyytämättä!)) Kommenttiantia on useampi kuin yksi sivu, mutta älkää lukeko ahnehtien, vaan nauttien.

Sitten palatkaa takaisin tähän nykyiseen blogitekstiin, jota nyt luette, raukka, ja tässä kohtaan, joka on vähäeleisesti mutta nerokkaasti merkitty mustalla äksällä ja oikealla kaarisululla.

X)

Edellisen kirjoituksen kommentit luettuanne kuvitelkaa, että kaikki kommentoijat asuvat samassa kerrostalossa, ajattelevat nuo ajatukset yhtä aikaa. Mikä mentaaliradion radioaaltojen tulva!

Ja mikä määrä tunteita, iloja, kokemuksia, pelkoja - ja yhteisiä pitkäveteistymisen kokemuksia! Ihan kuin kerrostalon kokoinen vertaisryhmä - ihmisten vertaisryhmä, tai ehkä naisten, tässä tapauksessa.

Mitä jos ihmiset jakaisivat tällaiset ajatukset? Vaikka kerrostalossa. Teippaisivat oveensa jotakin, joka kertoisi siitä, mitä asukkaan mielessä liikkuu.

Koska ihmisiä kuitenkin ujostuttaa paljastaa ei-anonyymisti ajatuksiaan kovin tarkkaan (kun monet pelkäävät että ei pidettäisi normaalina jos tiedettäisiin mitä se ajattelee, mutta nähtävästi todellisuudessa kaikki ns. normaalit - teidänkin seinänaapurinne ja lattia- ja kattonaapurinne, ajattelevat yhtä järjettömiä ja luovia asioita) niin siksi kerrostalon oven sisäpuolella voisi olla väri- ja tai sanapyörä, ja ovessa sopivan kokoinen aukko. Sitten kun jonakin päivänä on tietty olo, niin pyöräyttää sitä mielialahyrrää oikeaan kohtaan, niin että käytävässä kulkijat näkevät, mikä on asujan fiilis.

Ehkä järjestelmään voisi kytkeä elektroniikkaa, niin että jos riittävän monella olisi valittuna ”Tökkii jo tää kurakeli ja ikuinen pennin venyttäminen” niin oven sisäpuolella tai eteisessä syttyisi valo, että ”Kurakeliin ja pennin venyttämiseen kyllästyneiden vertais- ja vaihtelunideointiryhmä kokoontuu kuivaushuoneessa klo 18." Tai, toisessa tilanteessa ”Rapussamme on asukas, joka on nyt neljä päivää - ainoana rapussamme - ollut allapäin. Olisiko aika pitää grillijuhlat ja koota piristävä ad hoc -teatteriryhmä miettimään mielen piristystä kaikille talon asukkaille?”

Vai pitäisikö järjestelmän olla epäsuorempi ja absurdimpi, niin että asukkaat kirjoittaisivat lennokkaampia ajatuksia oveensa - parhaita esimerkkejä tällaisista esimerkeistä voi lukea edelliseen kirjoitukseen jätetyistä mielikuvitusta ilahduttavista kommenteista.

Mitä olette, hyvä naisväki (jonka mielenliikkeitä tässä lähdettiin alunperin jahtaamaan) mieltä tästä systeemistä?

Tai siis, miten voisi ihmisten iloksi hyödyntää sitä, että ihmisten mielessä liikkuu niin kivoja ja älyttömiä asioita, että semmoisesta ihmiset ”ilahtuvat ristiin” kun omat ajatukset usein eivät kuulosta mitenkään merkillisiltä, mutta toisten ovat kiinnostavia ja hauskoja ja inspiroivia.

Miten pitäisi mielialarinki, mentaalisen kerrostalon ”mieliradio” ja ihmisyyden - tai vaikkapa nyt ensin naisten vertais- ja tilapäisesti ja vapaasti muotoutuvan parven tapainen ideointiryhmä toteuttaa?

Ei siis mitään jäykkää organisaatiota, vaan jotain tuiki älytöntä josta kumpuaa, sinkoutuu, kipinöi, plumpsahtelee, paisuu, räikkyy ja mulahtelee, vohahtaa, tiukkuu, mäiskähtelee, ryöppyää, ripisee, leijailee, posahtaa ja purskahtelee ideoita ja iloa.

Miten!

Kertokaa! Oikeasti haluaisin kuulla. Ja väitän, että muutkin haluaisivat kuin minä.

nimim Yksi tiedosta kiitollinen monten tiedosta kiitollisten puolesta.